oli vain hyvä olla, kuunella musiikkia ja istua. kaikki tapahtui niin nopiaa.
loppu se hyvän olon tunne, kun sisimmän valtas pelkkä pelko ja kauhu.
yhtäkkiä niin huomaamatta kaikki yllätti. hetkellinen hiljaisuus.
jännittyneisyys ja pelko kasvoilla, rytinä ja tajuton pauke.
lopulta viimeinen kolahdus ja sen jälkeen säikähtänyttä huutoa.
toimitaan vaistomaisesti, ulos ja kauemmas. rauhoitutaan.
mietitään miten toimitaan, kaikilla on kaikki hyvin. vähän päätä jomottaa.
aluks kaikki näytti paljon pahemmalt, mut onneks ei kuitenkaan.
olis voinut käydä siinä vauhdissa miten vain, kaikki huokaavat.
vaikka vituttaa, mieles kuiten vain hymy, onni siit et ketään ei satu.
matka tyssää siihen, kulkuneuvo rytys, kuuluu vain kirosanoja.
ei pakkaseen tarvinut kuite jäädä paleleen, viel hyvii ihmisii löytyy.
tuntuu hyvältä päästä ulkoa pois, vaik viel mieles kuva luisusta.
kroppa paikallaa, mieli vaeltaa muualla. tutkii ihmisii ympärillä.
reaktiot kaikilla erit, huojentunut olo näkyy kaikista, vitutus vallannut.
kun autost ulos astutaan, löytyy viel pala huumorii ja viel tajutaan,
kulkuneuvot on lopulta vaan rihkamaa, ja elämä kultaakin kalliimpaa.
tää ilta sai vaan taas muistamaan, kuinka täytyy elääkään.
liian vähän aikaa kertoo teille kuinka rakastan, siis RAKASTAN.
on niin hyvä olla ja tietää et kaikki järjestyy, eikä niin kallistakaan.
vakuutus korvaa kulkuneuvon, henkee ei korvata rahallakaan.
te teitte mun illasta parhaan, ja piditte huolta vaik näytti kaikki pahalt.
ei tää tapaturma ollu ensimmäinen, toivotaan et viimeiseksi jää.
kuhan mun ei tarvi teistä koskaan tulla luopumaan, liian lähellä sydäntä.<3
ONNI ONNETTOMUUDES.
