Äänet kuuluvat syvältä päästäsi. Hyvin syvältä. Silmäsi haluavat sulkeutua ja tahdot nähdä unesi, tämän unen hyvin syvältä.
Epävarmuus ja ahdistus tulevat käymään syvistä kuiluista.
Kuiluista jotka kaivautuvat syvälle mieleesi, luoden kauniin pimeyden.
Ja pikkuhiljaa kuilu käy matalammaksi. Nouset ylöspäin.
Vanhat arvet ja murheet näkyvät diaesityksenä vierelläsi.
Onko tämä oikeasti minun elämäni, vaiko vaan jotain unta?
Onko? Tämä paikka, tämä aika. Tämä hetki, juuri niin.
Onko se vai ei?