Joonas tulee mieleen, mutta ei tuo tulleessaan aina surullista oloa. Niin usein tulee mieleen Joonas hymyilevänä ja iloisena. Jollain tavalla odotan hänen vain kävelevän sisään. Ymmärränkö siis koko tilannetta ja tapahtunutta.
Tänään oli perinteinen pitkä perjantainen kävelyretki, jonka Joonaskin käveli monta kertaa.
Kaksi viikkoa hautajaisiin, jonne yritämme saada Joonaksen kavereita, mutta vaikeaa on arvioda kuinka paljon todella tulee. Hesasta, Porvoosta ja muualta...???
Muistotilaisuuteen yritetään saada jotain sellaista mistä Joonas piti; fiilistä, aitoa olemista ja toisten huomioimista sekä tietysti muistelemista.
(Ehkä siis näemme 21.4. klo 12 Porvoon hautausmaan kappeli.)