joonas nikonpoikaa ei enään ole,
on vain kirjaimia hautakivessä, lauseita kukkatervehdyksissä ja unohtumattomia muistoja.
yrittäkäämme elää Joonasta kunnioittaen,
ei niinkuin hän eli,
vaan niinkuin hän halusi elää
pystymättä itse siihen.
kuka selvittää sen eron, kertokoon sen myös minulle.
kiitos kaikille, jotka auttoivat olemassaolollaan kävelemään elämäni pisimmän kävelyn. ainoastaan teidän tuellanne pystyin siihen ja hartaasti toivon, etten ikinä joudu toistamaan sitä.