IRC-Galleria

jostain syystä tänä keväänä ajatukset ovat urautuneet ja kiertävät samaa kehää. toiminta hyvin passiivista. mahdollisimman vähän kontakteja.
tapahtunutta ei hyväksy ja odottaa yhä vaan painajaisen päättymistä sekä heräämistä. piti kirjoittaa joonaksen puhelimesta kaikki numerot talteen, mutta akusta pääsi virta loppumaan. pitäisi tarkistaa joonaksen moottoripyörä ja lattaa myyntiin. pitäisi purkaa joonaksen tavarat ja toimittaa "lainatut" takaisin, mutta kun ei oo yhteystietoja.....

Anjalla tuli soitto ja ihmeteltiin, kun Joonas ei oltu saatu kiinni roolipalvelusta. Jostain syystä juuri tuo puhelu pysäytti ja sai erittäin voimakkaan tunne reaktion....
jossain on vielläkin ihmisiä, jotka eivät tiedä koko asiasta ja odottavat tapaavansa Joonaksen.

hautajaisten jälkeen minulla on ollut paljon vaikeita hetkiä. en tiedä oliko se sitten ensi kerta, kun itse pysähdyin kaikesta tekemisestä vai jostain muusta, mutta kuitenkin jollain tavalla olen enemmän yksin asian kanssa.

sain kaikki joonaksen omat kuvat talteen täältä galleriasta, joka oli mukava asia

joonas nikonpoikaa ei enään ole,
on vain kirjaimia hautakivessä, lauseita kukkatervehdyksissä ja unohtumattomia muistoja.

yrittäkäämme elää Joonasta kunnioittaen,
ei niinkuin hän eli,
vaan niinkuin hän halusi elää
pystymättä itse siihen.


kuka selvittää sen eron, kertokoon sen myös minulle.

kiitos kaikille, jotka auttoivat olemassaolollaan kävelemään elämäni pisimmän kävelyn. ainoastaan teidän tuellanne pystyin siihen ja hartaasti toivon, etten ikinä joudu toistamaan sitä.

uni ei ole päättynytkään,
onko tämä siis todellisuutta
enkö olekkaan pitkässä painajaisessa
joka aamu asian varmistaa saadut kukkaset

hautajaisten järjestelyjä, odotusta ja pelkoa. keli on luvattu kurjaksi, mutta ehkä se on hyvä. sain viimeiseksi tehdäväkseni uurnan kannon kappelista hautaan, taitaa tulla via dolorosa.

toivottavasti mahdollisimman moni Joonaksen kaveri pääsee toteamaan asian loppulisuuden.

iina löytyi päivällä kunnossa, onneksi. tänään on pakko tehdä asialle jotain. voi kun kaipasin joonasta eilen auttamaan iinan etsimisessä ja tukemassa. miksei saisi surra yhtä asiaa loppun ennenkuin paineet kaatuvat päälle.
hautausmaallakin pitäisi käydä katselemassa millainen hautakivi tilataan. on kivi vaihtoehtoja, tekstityyppejä jä -värejä, koristeita, jne. vaikeata niin vaikeata.

taivas itkee jäätyneitä kyyneliä, rakeita, ja myrskyää. voi kumpa minäkin voisin tyhjentää ajatukseni samalla tavoin ja lopuksi tyyntyä.

iina ei tullut kotiin. sovittiin että haetaan kaupungista, mutta hänen mieli muuttui ja ei ymmärtänyt meitä.

meillä on päät sekaisin: mitä olemme tehneet väärin?? pelko näivertää, ei kai siskolle tapahdu mitään. kiusaako hän meitä tietoisesti vai vahingossa. ymmärtääkö miltä meistä tuntuu...

en tiedä ymmärättekö nuoret mikä huoli painaa vanhempienne harteita, kun ei tiedä mitään.

Joonaksesta ei edes pystynyt päältä huomaamaan mistään ongelmista. Iinan mielestä kaverit saa tai jopa niiden pitää valehdella vanhemmille, arvatkaapas miltä tuntuu....

Miten sitten osaisimme auttaa ajoissa, miten osaisimme olla sopivasti tukena, turvana ja huolissamme. Miten voimme oppia elämään teidän kanssanne?? Kukahan sanoisi mitä meidän oikeasti pitää tehdä?

Pakko mennä sänkyyn, tosin taitaa jäädä nukkuminen väliin.

Joonas tulee mieleen, mutta ei tuo tulleessaan aina surullista oloa. Niin usein tulee mieleen Joonas hymyilevänä ja iloisena. Jollain tavalla odotan hänen vain kävelevän sisään. Ymmärränkö siis koko tilannetta ja tapahtunutta.
Tänään oli perinteinen pitkä perjantainen kävelyretki, jonka Joonaskin käveli monta kertaa.

Kaksi viikkoa hautajaisiin, jonne yritämme saada Joonaksen kavereita, mutta vaikeaa on arvioda kuinka paljon todella tulee. Hesasta, Porvoosta ja muualta...???
Muistotilaisuuteen yritetään saada jotain sellaista mistä Joonas piti; fiilistä, aitoa olemista ja toisten huomioimista sekä tietysti muistelemista.

(Ehkä siis näemme 21.4. klo 12 Porvoon hautausmaan kappeli.)

tänään oli hyvä päivä. erittäin miellyttävä keskustelu kokoontuminen. avointa keskustelua, mutta jotain jäi puuttumaan, mutta ehkä se selviää myöhemmin. pitää keskustella viellä parin henkilön kanssa.
eilen oli kamala ilta, mutta onneksi unien jälkeen kaikki näytti paremmalta.

joonaksen tavarat kotona omassa huoneessa, mutta missä joonas?
on tää aika vaikeaa.
onks kukaan nähnyt Joonaksen vanhojen päivä pukua, sen piti ottaa se pois jonkun luona.
vielläkään en päässyt työn alkuun, mutta ehdin viellä tänään.

koskelan kämppää ei ole, se on pyyhitty kartalta. Tyhjensimme, siivosimme ja hankasimme kaikki jäljet, merkit elämästä siellä. Tosin olen kuullut, ettei joonas viettänyt siellä kovin paljoa aikaa viime aikoina. Odotin, että löytäisimme jotain aikuismaisesti ymmärrettävää syytä, mutta mitään ei löytynyt. Mutta keskustelujen pohjalta tuli uusi ikävä epäillys, että viimeinen kirjekin on pelkkää teatteria, roolisuoritusta jota hän teki.
Kuka oikeasti tunsi hänet??? syvimmilltä sisimiltään.....

Voiko olla joku sellainen hekilö, jota en tiedä. Oliko koko viime vuosi teatteria, eri rooleja eri tilanteissa. Toivottavasti ei. Kuka huomasi joonaksen masennuksen hymyn takaa...

Katsoin eilen ohjelmaa Raid:in teosta. Tuli paha mieli. Ajattelin missä rooleissa joonas olisi ollut ja miten sitä olisi haastateltu. En halua enään nähdä suomalaista ohjelmaa, enään ikinä......

Sänkyyn mennessä tuli väläyksenä mieleen: en kai ole paraikaa toinen joonas, enkai vaan lohduta muita ja kerää sisälleni omaa pahaoloani, enkai ole ajautumassa jonnekin.....
Voi kumpa te kaikki osaisitte purkaa tuntonne jollekin, nopeasti paineita keräämättä.

Nyt olen ollut neljä päivää tekemättä mitään työtä, mutta tänään aloitan, vähäsen, edes jotain ja ilman mitään roolia.

PS kalliolaiset älkää pelätkö en unohda suomalaista teatteria, ehkä sen katsominen vain sattuu sieluuni.