IRC-Galleria

Mä haluun puhu mun geeneist, tai meiän kaikkien
Ne tekee meist eri meit, ei esineit
Ku teevees vaik miten treenais,
nii meist kaikista ei sais samanlaisia ku vaik esim Jenkeis
Selaan eri esitteit, meenkö kesäl vesiteit
vai lentämällä etelään ku stressi ei helpota kallos
Ainoo paikka maapallos,
jossa geenit käskee erittää on ne estävii eritteit
Se on tää mun kotimaa, en eti kotii sopivaa muualt
Mut täält on välil pakko lähtee vittuun,
se on avohoitoon ku koppiin tai ulkomail on sisäpotilaan
Tai mä tuun hulluks ku tääl hukun tähän itkuun

kertosäe:
Tää on tuhansien murheellisten lainien maa,
jonka tuhansiin pallomeriin voi ittensä tukehduttaa
Katajainen kansa jonka itsesäälin määrää,
ei mittaa järki, eikä kilpailukyky määrää
Riimeissä hukkuvat elämän valttikortit,
ja kiinni pysyvät meille niissä taivaan portit
Ja vaikka onki epätoivonen einari se,
niin se einari ei narise

Kakskyt vuotta enää niin mä tarviin hiussiirteen,
se on perimässä mut mistä perin piirteen
Et elän ympäri vuoden marraskuuta
Tääl yhtä tuskan huutoo tääl, mutten haluu muuttaa täältä
Jos en pysty duuriinko, sit siirryn syrjään
Raiskasin göstan ja jiin, nyt siirryn syrjään
Annan lissun itelleni, kusen hautakivelleni
Pusken tuhat lainii mustaa, arkusta nousen siivilleni
Lauta lahos lakanal joka löytyy pakanalt
Mut ainaki ain jakajalt mut kirves ei vakan alt
Näyttää vakavalt, jälkikasvu lakanal
mut vaimo löyty saunan takaa tai mökin takan alt
Tän pohjosen taivaan al aivan joka vakan alt
Kun löytyy Lallin henki kysyn miltä vaan kapakalt
Luunappi tuntuu napakalt ku aamul kodin lattial
Uus akkaki on hakattu ja sen kakarat pakosal
Satuin syyttömänä syntymään, mut syytettynä syntyjään
Syntejäni syynäsin ku näin valon
Vaik se oliki vaan lentokone, päähän iski ukkonen
Jos kerran alan juomaan, loppupeleis juon talon

kertosäe

Jokainen arktinen artisti varmaan vartin harkitsi,
et vois karsii masennust ja ollakki vaan narsisti
Arkistost tarkistin, kurotin ja varvistin
mut ei ollu yhtään teost, jota ei vois lukee arvistki
Ei yhtään lauluu jos ei kuuluis nyyhkintää,
lapset kelaa kuka lohduttais Nyytiä
Ne on vaan tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei meiän asiat niistä mikskään muutu
Oikein silmin ne on sankareit noi
Sanaa ne ei sano, ei voi kun ei voi
Päässä on hiljasta, vaik tahtosin kiljasta
Se saatana, perkele, vittu ilmaan taas
Voi onneton mikä nyt on, nyt sun suu vaan on sanaton
Mielessä hiljaa sanotaan lainaa,
miehen sanaisen arkun sisällä on vainaa

kertosäe