IRC-Galleria

Time management on sitä, että kaikki aika palaa ajankäytön suunnitteluun.

Huolellisesti jäsennelty viikko näyttää edustavalta almanakassa, mutta sinne sivuille se jääkin. On petollisen helppoa mieltää huominen itsensä jotenkin tehokkaampana, ja laatia luodinkestäviä sotasuunnitelmia tekemätöntä työnsarkaa vastaan: tuolloin X, tuolloin Y, tuolloin Z, homma hoituu kuin liukuhihnalla.

Kuinka ollakaan, kun huominen koittaa – tuolloin nälättää, tuolloin vituttaa, tuolloin on pata jumissa, tuolloin räjähtää perna. Sunnuntaina kello 23.59 ei voi kuin ihmetellä omia inhimillisiä vikojaan, kun lyömätön schedule menikin oikosulkuun. Kuinka tässä taas kävi näin?

Vielä enemmän joutuu ihmettelemään iänikuista harhaluuloaan siitä, että mekaaninen aikatauluttaminen EI johtaisi rimanalituksiin. Harkintakyky vuotaa kuin seula. Tässä kävi näin, koska et ikinä opi, sinä ruttoinen paviaani!

Viisas ei kumarra kalenteria. Kun taukohuoneessa pelataan pilipali-rulettia päivämäärillä ja kellonajoilla, Viisas nakkaa kahvikupilla tavia, vetää housut kinttuun ja täräyttää vehkeensä pöydälle ilmottumaan. Munat tiskiin, sano! Siinä ne nyt komeilevat. Tämä karvaisentahmea ele on muistutus siitä, että mikään ei elä niin kuin suunnitelmat.

Jaa meille lisää murusia kaukalostasi, Viisas! "Älä istu ajan päällä", sanoi kädetön ämmä ja suohon upposi.

Täytin 22 – mikä naurettava vanha raato.

Vanhenen vasten tahtoani. Näinkö sitä mennään kohti krematoriota – pikakelauksella ja vastakarvaan.

Oli sellaiset tsembalot että jumprahuiti ja herttileeri sentään. Luin Kiinan historiaa, kirjoitin luentopäiväkirjaa. Siivosin kämpän, kuurasin kylppärin lattian kuin keripukkinen merirosvo ikään. Äsken juoksin Keilalahden ympäri, nyt leijailen lenkkeilijän pilvessä... uuuuu.

Silti. Taas vuoden vanhempi, muttei päivääkään viisaampi.

Kesätyöhaussa ei voi koskaan olla liian passiivinen. Jätän siis tännekin avoimen hakemuksen kellumaan, jos joku rekrysalaliiton vapaamuurari sattuisi näihin tunkkaisimpiin hattivattiluoliin kuononsa pistämään.


––––––––


26/01/2008

Arvoisa ylipaavi, tässä teille


AVOIN HAKEMUS


Kuulin että värväätte työntekijöitä. Pikkulinnut lauloivat, että titityy – sitten syötin ne toisille linnuille. Sehän olisikin hassua jos teillä ei olisi yhtään työntekijää, mikä yritys sellainen olisi olevinaan! Olisi todella tyhmästi tehty, jos ei palkkaisi työntekijöitä. Minähän en sellaiseen sorru, joten ajattelin palkata teidät.

Haen tätä työtä, koska olen komea. Lisäksi, en ole kovinkaan kaunis. Itseasiassa olen ruma kuin mursu ilman nokkaa. Minua ei ole koskaan halattu, aina vain tökitty terävällä kepillä. Haluaisin olla kapaloituna yrityksenne rattaissa, sillä minulla on kautta linjan positiivinen mielikuva, että yritystänne ei edes ole olemassa. Haluaisin antaa panokseni konsernillenne, kun kerran kaikki aseeni takavarikoitiin, enkä enää voi iloita ruudinmakuisista varpaistani iltavarhaisella.

Katson vastaavani täysin hakijoille asettamianne edellytyksiä, jotka laadin äsken. Näitä vaatimuksia ajatellen, on muuten rikollista varastaa muiden ajatuksia ja vaatia lunnaita, ettäs tiedätte, mokomat kuohimattomat turjakkeet. Mutta onneksi älyni on terävä kuin purulelu ja ajatukseni lentävät liukkaasti kuin soppaluu, ei niitä kukaan haaviin saa, ei edes sellainen perhostaiteilija.

Minussa on vain hyviä puolia, kuten vasen ja oikea puoli, sekä tietysti monissa kolikoissani olevat kruuna- ja klaavapuolet. Minulla on paljon sormia, joten olen näppärä jaloistani – olen hyvä keikkaluontoisissa hommissa, sillä olen tehnyt useita kuperkeikkoja, kun vielä olin vanha nainen. Olen ahkera kuin käkikello ja lisäksi patalaiska henkeen ja vereen – minulla on verissä erilaisia tarttuvia tauteja ja sain jo äidinmaidosta tarpeekseni.

Olin ensi vuonna etevä leijonankesyttäjä, joten osaan käsitellä kevyitä tuoleja ja asiakaspalveluhenkeni on pippurinen kuin kermakaramelli. Pelkään suunnattomasti kissaeläimiä, joten olisi ystävällistä mikäli en joutuisi tekemisiin teidän kanssanne. En yksinkertaisesti kestä kaltaisianne irvileukoja, jotka nauravat hauskoille jutuille. Minulla on muuten lemmikkinä kissa, joka tuo elämääni sisältöä, sillä se ruokkii minua ja siivoaa purkkini päivittäin.

Eihän se ole mies joka ei puolusta isänmaataan. Varusmiespalveluksen suoritin kunnialla ja kotiuduin pakkopaidassa. Siviilipalveluksessa olin plantaasilla rikkomassa tavaroita, siellä opin myös käyttämään housuja. Minulla on tarkka vainu ja dynaamiset kulmakarvat, joten olisin ansiokas salapoliisi. Minä rakastan antaumuksellisesti ratkaisemattomia rikoksia, joten en ikipäivänä haluaisi ratkaista yhtään rikosta.

Vapaa-ajallani tykkään vieriä jyrkkää mäkeä ylös. Hienostunein taitoni on, että en osaa hengittää yhtäaikaa sisään ja ulos. Rakkain harrastukseni on katsoa hyvää unta, jossa minulla on vain kaksi sierainta. Isona minusta tulee ritari, koska vihaan miekkoja ja haarniskoja, olen nääs pumpulillekin allerginen. Tykkään jättää asioita avoimeksi, kuten ovia, ikkunoita tai hakemuksia – siksi tämä hakemus on avoin. Olen itsekin avoin persoona, mutta onneksi en ikinä kuuntele mitä muut sanovat.

Toimenkuvan kanssa en nirsoile, mutta ilman toimenkuvaa suostun syömään vain selleriä. Olen kasvissyöjä, sillä eläinten syöminen on väärin – on kauheata että eläimien annetaan syödä kun minä en koskaan saa kyllikseni! Täten julistan, että lempiruokani on pöllö. Korvissanikin on vaikkua, siksi vihaan teitä lättänaamoja ja paskayritystänne. Olisi varsin ajattelevaista jos ette kutsuisi minua haastatteluun – olen tappanut ennenkin, ja tiedän missä ette ainakaan asu. Öisin minut tavoittaa taikamatolla, päiväsaikaan kannattaa kokeilla soidinhuutoja tai vesistöjen naaraamista.


Tuleva työntekijänne,
jrnn