SIVILISAATION JUURET
Tri. William Pierce
Ihmisen älykkyydellä on enemmän kuin vain yhdet kasvot. Suhteellinen
kehityksen aste vaihtelee yksilöiden ja, mikä tärkeämpää, rotujen välillä.
Valkoisten amerikkalaisten on opittava erottelemaan älykkyyden eri puolten
välillä - mikä tarkoittaa kykyä erotella ulkonaisten seikkojen ja ytimen
välillä - ja heidän on ymmärrettävä, että se on pelkästään tämä
sisällöllinen tekijä, joka ravitsee heidän sivilisaationsa juuria.
Avaa paikallisen televisiokanavan uutisohjelma missä tahansa tämän maan
suuressa kaupungissa ja todennäköisyys on hyvin suuri, että näet ja kuulet
vähintään yhden mustan uutistenlukijan kertovan mitä maailmalla on
tapahtumassa. Hän on pukeutunut aivan samoin kuin valkoiset uutistenlukijat
ja useimmissa tapauksissa ääntäminen on niin samanlaista, että sulkemalla
silmäsi voit kuvitella kuuntelevasi valkoista henkilöä. Kevyesti
mukautuvilla äänensävyillä musta uutistenlukija kertoo sinulle
yksityiskohtia uusimmasta talousskandaalista kaupungintalolla, antaa sinulle
virkistävän selostuksen tulevista kulttuuritapahtumista ja ehkäpä tarjoaa
sinulle sanan tai pari yleisestä moraalin tasosta. Koskaan hän ei kompuroi
vaikeiden sanojen ääntämisessä tai sorru sopimattomiin sanontoihin. Ja
ohjelman lopuksi hän ottaa osaa muiden ankkurien kanssa käytävään muutaman
sekunnin kevyeen keskusteluun, ja sinä voit vain vaivoin olla tulematta
siihen johtopäätökseen, että ainoa ero mustan ja hänen valkoisten
kollegojensa välillä on ihon pigmentaatiossa. Se on tietenkin vakaumus johon
ohjelman tuottajat ja ohjaajat haluavatkin sinun päätyvän. Se on vakaumus,
joka on suuresti erilainen, kuin suurimmalla osalla valkoisista
amerikkalaisista oli vain sukupolvi aiemmin. Silloin vallitseva kuva
mustista oli henkilöinä, joille vaivoin voitiin opettaa kuinka kengännauhat
sidotaan tai kuinka polkupyörällä ajetaan, vielä vähemmän henkilöinä jotka
pystyvät lukemaan uutisia. Mustat, jotka palkattuina uutistenlukijoiksi
todennäköisesti tulisivat uutisstudiolle myöhässä ja humalassa, pukeutuneena
oranssiin ja pinkkiin ja kaikessa komeudessaan ylpeänä sopertelisivat
maailmalle: "Eikö o hieno, neekeri tämmös hommas?"
Tämä on yksinkertaistettu kuva, mutta niin on myös se kuva, minkä tämän
päivän mediajohtajat ovat luoneet. Mustan voi opettaa lukemaan uutisia,
tekemään työnsä ajoissa (ja selvänä), sekä puhumaan ja käyttäytymään kuin
valkoiset. Mutta erot valkoisten ja mustien välillä säilyvät ihoa syvemmällä
ja niiden, jotka ovat kiinnostuneet läntisen sivilisaation säilymisestä,
täytyy täysin ymmärtää nämä erot.
Erot, mistä on eniten keskusteltu, on keskimääräinen ero älykkyysosamäärissä
valkoisten ja mustien välillä. Yhdysvaltojen musta väestönosa
säännönmukaisesti saa viisitoista prosenttia huonompia tuloksia
älykkyystesteistä kuin valkoinen väestönosa. Vaikka mustan voi opettaa
lukemaan, ei oppiminen käy yhtä helposti mustalta kuin valkoiselta.
Mutta on lisäksi laadullisia eroja mustien ja valkoisten älykkyyksien
välillä, eroja, jotka ovat itse asiassa merkittävämpiä kuin pelkkä ero
keskimääräisessä älykkyysosamäärässä. Mustat, toisin sanoen, eivät ole
pelkästään hitaampia oppimaan - keskimäärin - kuin valkoiset, vaan mustat -
kaikki mustat - omaavat ajatteluprosessin, joka on laadultaan eroavainen
verrattuna valkoisten ajatteluprosesseihin.
Tässä suhteessa on mielenkiintoista huomata, että väite testien
rakenteellisesta sopimattomuudesta mustille, jolla liberaalit selittelijät
ovat yrittäneet häivyttää pois mustien alhaisia älykkyysosamääriä, on
osittain oikea. Mutta he erehtyvät väittäessään testien sopimattomuuden
olevan luonteeltaan oleellisesti kulttuurillista. Mustat, joiden
kulttuurillinen ympäristö ei oleellisesti eroa valkoisten ympäristöstä,
saavat silti huonompia pisteitä kuin valkoiset. Älykkyystestit ovat
puolueellisia mustia vastaan siinä, että ne edellyttävät abstraktia
hahmottamiskykyä. Pelkästään muistia vaativien asioiden hallinnassa, kuten
esimerkiksi aritmetiikassa tai tavaamisessa, kunnolla motivoitunut musta voi
pärjätä yhtä hyvin kuin valkoinen. Kyseen ollessa tehtävistä, jotka vaativat
päättelykykyä, mustien suoritukset jäävät niin paljon valkoisista jälkeen,
että suorituksia on vaikea verrata samalla asteikolla.
Perus-älykkyystestit ennemminkin kätkevät kuin paljastavat niitä mielen
eroavaisuuksia, jotka vallitsevat valkoisten ja mustien välillä, siinä
mielessä, etteivät ne täysin mittaa abstraktia päättelykykyä.
Luetun-ymmärtämis -testi, esimerkiksi, joka muodostaa suuren osan monista
älykkyystesteistä, mittaa sekä muistia että päättelykykyä. Jos testit
mittaisivat pelkästään päättelykykyä, tulosten keskiarvo -erot valkoisten ja
mustien välillä olisivat paljon suuremmat kuin viisitoista prosenttia.
Tämä mustien kyvyttömyys miettiä päättelemällä ja käsitellä abstrakteja
käsitteitä nähdään lähes täydellisenä mustien puuttumisena sellaisista
ammateista, joissa tarvitaan kaikkein eniten kykyä abstraktiin ajatteluun:
fysiikassa ja matematiikassa, esimerkiksi. Hallituksen kiintiöt ovat saaneet
aikaan terävän kasvun mustien määrässä amerikkalaisissa collegeissa ja
yliopistoissa kahden viimeisen vuosikymmenen aikana ja mustat opiskelijat
ovat tulvineet ei-tieteellisille aloille, mutta tiede-aineet ovat säilyneet
lähes valkoisina. Saatat nähdä mustan ydinfyysikon televisiossa, mutta
tosielämässä ainoat mustat, jotka löydät fysiikan laboratorioista, ovat
siellä talonmiehinä ja teknikkoina - eivätkä monet mustat teknikot ole edes
päteviä ammattiinsa.
On epäonnemme, että moni valkoinen on jättänyt huomioimatta tämän mustien
puutteen, mutta tähän on helppo löytää syy: monella meistä on
yksinkertaistettu käsitys ihmisälykkyydestä. Me ajattelemme, että on
ihmisiä, jotka ovat "hidasälyisiä" ja toisia jotka ovat "teräviä". Jos
ihminen on "hidasälyinen", hän on tuppisuinen ja siivoton, hänen puheensa on
hidasta, ja hänen sanastonsa on rajoittunutta. Mielikuvamme hänestä on
henkilöitynyt kylän idiootin stereotypiaan. Lisäksi me ajattelemme, että
"terävä" henkilö on joku vilkaspuheinen, jolla on hieno ulkoasu. Televisio
on opettanut meille, että perinteinen mustien luokittelu kylän idiooteiksi
on väärä. Joten nyt monet meistä tekevät päinvastaisen virheen ja olettavat
mustien olevan suunnilleen yhtä teräviä kuin valkoiset, koska monilla heistä
on vikkelä kieli ja siisti ulkoasu.
Ihmisälykkyys on monikasvoinen asia. Sitä ei voida luokitella sellaisilla
termeillä kuin "hidasälyinen" tai "terävä". Hyvä muisti ja terävä kieli -
esimerkiksi kaikki se, mistä löysästi käytetään nimitystä "kielelliset
taidot" - eivät ole suhteessa abstraktien ongelmien ratkaisukyvyn kanssa.
Edellinen ja jälkimmäinen ovat erillisiä ja toisistaan riippumattomia
älykkyyden osa-alueita. Edellinen on se, mitä helposti huomioimme, mutta se
on tämä jälkimmäinen, jolle sivilisaatiomme on rakentunut. Ja jälkimmäinen
on pitkälti rodullinen ominaisuus.
Se, että kyvykkyys abstraktiin ajatteluun on tiukasti rodullinen ominaisuus,
ei ole salaisuus. Anatomit ovat olleet vuosia tietoisia rakenteellisista
eroista mustien ja valkoisten aivojen välillä. Lisäksi neurologit ja
psykologit tietävät nykyään, että ne ovat juuri ne osat aivoissa, joissa
tapahtuu abstrakti ajattelu, missä mustien aivot ovat kehittymättömämpiä
kuin valkoisten aivot.
Koska mustat eivät kärsi vastaavasta vajeesta verbaalisten kykyjen
kehittämisessä, näemme helposti tasavertaisuutta siellä, missä sitä ei
todellisuudessa ole ja lisäksi yritämme selittää kiusalliset tosiasiat,
kuten mustien alhaiset älykkyysosamäärät, kulttuurisista eroista johtuviksi.
Virhe oletettaessa mustat älyllisesti tasavertaisiksi valkoisten kanssa
sillä perusteella, että musta uutistenlukija on yhtä taitava kuin
valkoinenkin, on yksi osoitus yleisestä taipumuksesta keskittyä ulkoiseen
tyyliin sisällön sijasta. Taipumuksemme keskittyä ulkoisiin seikkoihin
sisäisten sijaan ei rajoitu pelkästään mustien älykkyyden ymmärtämiseen vaan
ulottuu myös itsemme ymmärtämiseen sekä käsitteeseen edistymisestämme. Suuri
osa tästä ongelmasta johtuu korkeamman koulutuksen puutteista. Elämme
massakoulutuksen aikaa, millä vallitsevana mielipiteenä on, että jokainen,
mukaan lukien kylän idiootti, on kyvykäs ja oikeutettu neljän vuoden
yliopistokoulutukseen. Tämä mielipide on syntynyt samasta idioottimaisesta
tasa-arvo -maniasta, joka on luonut perustan monelle oudolle
rotupolitiikalle nykyään.
Yliopiston tehtävänä on tuottaa tiedemiehiä eikä yhteiskunta tarvitse tai
kestä kuin pienen määrän sellaisia henkilöitä. Voidaan myös mainita, että
luonnollinen sopivan aineksen määrä, mitä tiedemiesten syntymistä varten
tarvitaan, on suhteellisen alhainen missä tahansa normaalissa
yhteiskunnassa. Tämän tehtävän lisäksi on tarvetta monien ammattien
edistyneelle opetukselle: esimerkiksi insinööreille ja lääkäreille.
Tietenkin jokaisen kansalaisen tulisi osata sivistyneen elämän perustaidot,
kuten lukeminen, äidinkieli, kirjoittaminen, laskuoppi sekä ala-asteen
tiede-opetus. Tämän lisäksi heillä tulisi olla riittävä tuntemus kansansa
historiasta, kulttuurista sekä sosiaalisista ja poliittisista
instituutioista, jotta heillä voisi olla voimakas identiteetti. Tämä
väistämättä tarkoittaa historian, kirjallisuuden ja kansalaistaidon
opiskelua.
Mutta ei ole välttämätöntä tai tervettä lähettää suurta joukkoa maan
nuorisosta neljäksi vuodeksi yliopistoon pelkästään siksi, että he
kuluttaisivat neljä vuotta kasvamiseen ennen tuottavan elämän aloittamista.
Ja on erityisen vahingollista ottaa miljoonia nuoria miehiä ja naisia,
joiden luonnolliset kyvyt parhaiten sopivat yksinkertaiseen käsin tehtävään
työhön, neljäksi vuodeksi istumaan yliopiston luentosaleihin osallistuakseen
mielenkiinnottomaan opiskeluun, joka kulminoituu merkityksettömään
tutkintoon ja joka on peruste sille, että käsin tehtävä työ on muka heille
sopimatonta.
Kaksitoista vuotta peruskoulun ja lukion tai ammattikoulun opintoja oikein
organisoituina ovat riittäviä kaikille muille paitsi pienelle osuudelle
kansakunnan nuorisosta. Tosiasia, ettei lukioistamme valmistu riittävästi
kyvykkäitä oppilaita, vaan oppilaita, joilla ei ole riittäviä perustaitoja
sivistyneeseen elämään eikä vahvaa kansallista ja rodullista identiteettiä,
ei ole mikään syy korvata puutteita neljällä lisävuodella. Sen sijaan se on
syy uudelleen-organisoida koko perus- ja ammattikoulumme sekä lukiomme.
Paljon muuta tärkeää voitaisiin sanoa tästä erityisen merkittävästä
aiheesta, mutta oleellinen huomio, jonka haluamme tuoda esille tässä on se,
että luonnoton ja epärealistinen kehitys joka on tullut
koulutusjärjestelmässämme vallitsevaksi antaa epärealistisen maailmankuvan.
Tehdäksemme korkeamman asteen koulutuksen mahdolliseksi, jotta kuka tahansa,
musta tai valkoinen, voisi suorittaa yliopistotutkinnon, meidän on ollut
pakko muuttaa koko korkeamman asteen koulutuksen merkitys. Meidän on ollut
pakko valita ulkoiset seikat sisällön sijaan. Itse asiassa olemme oppineet
asettamaan ulkoisen olemuksen sisällön edelle.
Nykyään on vallalla ennakkoluuloja, joiden mukaan vastustetaan mielen
täyttämistä kaikenlaisilla asiaan liittyvillä vaikeilla yksityiskohdilla
oppiaineessa, oli kyse sitten matematiikasta tai historiasta. Se muistuttaa
liian paljon fyysistä työtä. Sen sijaan, että opeteltaisiin yksityiskohtia,
katsotaan yleiskuvaa. Annamme kympin oppilaalle, joka osaa puoli tuntia
kertoa läntisen sivilisaation historiasta tai integraalilaskennasta, muttei
osaa varmuudella sanoa millä vuosisadalla gootit murskasivat hunnien vallan
Länsi-Euroopassa (tai tärkeämpänä asiana sitä, mitkä olivat näiden kahden
kansan rotuominaisuudet) ja joka ei osaa antaa oikeata numeerista vastausta
sanallisessa muodossa annettuun tehtävään, mikä edellyttääi oikean
integraalilaskutoimituksen rakentamista. Me olemme siis siirtäneet
painotuksen analyyttisten kykyjen kehittämisestä verbaalisten kykyjen
kehittämiseen. Me olemme vaihtaneet ongelmanratkaisemisen retoriikkaan -
sisällön tyyliin.
Eikä suurin osa meistä ymmärrä sitä - kaikkein vähiten ne, jotka ovat
kaikkein läheisimmin mukana muutoksessa. Mies tai nainen, joka on kuluttanut
neljä vuotta oppiakseen keskustelemaan sujuvasti monista eri asioista, ei
ole halukas hyväksymään faktaa omasta tietämättömyydestään tai faktaa
sujuvasti puhuvan mustan uutistenlukijan rotupohjaisesta huonommuudesta.
Tämä tyylin korostus yli sisällön johtaa, kuten mainittu, vääristyneeseen
kuvaan kehityksestä. Se johtaa käsitykseen, että me olemme paljon
esi-isiämme älykkäämpiä. Loppujen lopuksi meillä on avaruusaluksia,
lasereita sekä tietokoneita, joita esi-isillämme ei ollut. Lisäksi voimme
puhua tunteja näistä ihmeistä, kun spartalainen tai gootti olisi ollut kuin
puulla päähän lyöty.
Tämä huomio tietenkin on pelkkä illuusio ja hyvin vaarallinen sellainen.
Itse asiassa on lähes varmaa, että spartalaisten ja goottien keskimääräinen
älykkyysosamäärä, jos olisi joku tapa mitata se, osoittautuisi hiukan
korkeammaksi kuin nykyisten valkoisten keskiverto-amerikkalaisten ja
huomattavasti korkeammaksi kuin mustan uutistenlukijan. Tämä on luonnollista
seurausta sivistyneen elämän dysgeenisistä vaikutuksista (sivilisaation ei
tarvitse välttämättä olla dysgeeninen, mutta länsimainen sivilisaatio on
itse asiassa ollut sellainen).
Sivilisaatio on, huolimatta monista vioistaan, mahtava asia. Ja itse asiassa
se on välttämätön asia, mutta se ei ole itsessään kehityksen huipentuma
(huolimatta siitä, mitä mieltä konservatiivit ovat asiasta).
Sivilisaation olennainen mahdollisuus tai arvo on sen mahdollisuus
biologisesti kehittää sen luonutta rotua. Se tosiasia, ettei sivilisaatiota
ole yleensä käytetty näin tähän mennessä ei tee tätä määritelmää
oleellisesti vääräksi. Tämä aihe, kuten koulutuskin, on hyvin laaja ja siitä
voisi sanoa paljon. Käsitellään tässä kuitenkin kapeaa aihetta, eli
sivilisaation luomiseen kykenevän rodun ominaisuuksia.
"Verbaaliset taidot" voivat olla arvokas asia sellaisia omaavan yksilön
kannalta, mutta ne eivät ole sivilisaationrakennus-taitoja. Sutjakka
kielenkäyttö voi auttaa mattojen tai vakuutusten myymisessä: nopea puhuja
voi usein saada hyvän työpaikan tai kauniin tytön. Laajalla sanavarastolla
ja itsevarmalla esiintymisellä varustettu henkilö antaa usein hyvän
vaikutelman toisille, tällainen henkilö luo "terävän" vaikutelman. Mutta se
on analyyttinen ajattelija, ongelmanratkoja, joka, puhetaitoinen tai ei, on
sivilisaation perustaja ja ylläpitäjä.
Ovela konttorihai, menestyksekäs mattokauppias, taitava jäljittelijä ja
suustaan sulava uutistenlukija kaikki omaavat enemmän tai vähemmän
hyödyllisen roolin sivistyneessä elämässä, mutta itse sivilisaation
olemassaolo riippuu ihmisistä, joilla on toisenlaisia taitoja. Se on totta
nykypäivän länsimaisessa sivilisaatiossa ja se on myös totta uudessa
sivilisaatiossa, joka meidän on rakennettava jotta rotumme voisi täyttää
kohtalonsa.
Nykyään liberaalit työskentelevät ahkerasti, jotta kolmannesta maailmasta
tulisi kehittynyt eli sivistynyt. He haluavat todistaa, että maailman mustat
ja ruskeat ovat yhtä kykeneviä sivilisaation rakentamiseen kuin valkoiset.
Ja jos joku vierailee Keniassa tai Nigeriassa, näkee hän jotain, mikä
vaikuttaa mustien sivilisaatiolta: mustat ajelevat autoilla, käyttävät
hissejä, kirjoituskoneita, taskulaskimia sekä puhelimia ja jopa lentävät
lentokoneilla.
Mutta se on pelkkää harhaa. Se on pikemminkin sivilisaation ulkokuorta kuin
sen sisältöä. Ja sillä lisäyksellä, että jopa sivilisaation kuoret ovat
ylläpidettyjä ja pieni valkoinen vähemmistö on paikallaan pitämässä pyöriä
pyörimässä. Niissä Afrikan maissa, joista tuli liian tulenarkoja niin, että
valkoisten teknisten asiantuntijoiden ja hallintovirkamiesten oli lähdettävä
pois, sivilisaatio on romahtanut nopeasti ja viidakkoköynnökset ovat
alkaneet valtaamaan takaisin alaansa.
Kun traktori, sähkögeneraattori tai puhelinvaihde hajoaa Afrikassa, se pysyy
rikkinäisenä kunnes valkoinen mies tulee korjaamaan sen - huolimatta
kaikista mustista, jotka ovat valmistuneet viime aikoina afrikkalaisista
yliopistoista. Eikä se ole kulttuurillinen tai koulutuksellinen ongelma.
Tässä maassa puoli vuosisataa sitten vain harva maanviljelijä oli koskaan
edes nähnyt yliopistoa. Monet eivät olleet edes käyneet lukiota. Silti, kun
traktori hajosi, he saivat sen jälleen kulkemaan, tavalla tai toisella. He
veivät sen latoon ja purkivat sen, päättelivät sen mitä eivät tienneet,
keksivät tavan korjata sen ja he tekivät tämän uskomattoman alkeellisissa
olosuhteissa.
Se ei johtunut kulttuurista. Se johtui päättelykyvystä. Se oli
rotuominaisuus.
Nykypäivän sivilisaatio on paljon monimutkaisempi kuin 50 vuotta sitten.
Tarvitaan paljon enemmän päättelykykyä, jotta sivilisaation pyörät voidaan
pitää pyörimässä. Harvat meistä, jotka innoissamme puhumme avaruusaluksista
tai lasereista ymmärrämme, että me olemme velkaa hyvin pienelle
vähemmistölle näiden asioiden olemassaolosta. Teknologia ja tiede, joita
tarvitaan esimerkiksi taskulaskimen kehittämiseen, on hyvin monimutkaista.
Moni voi puhua niistä, mutta hyvin harva kykenee tai edes voi kyetä
ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät sellaisen laitteen suunnittelemiseen
ja rakentamiseen niin, että laite tekee mitä sen on tarkoituskin tehdä.
Toinen asia, mitä monet meistä eivät ymmärrä, on se, kuinka ohuesta langasta
sivilisaatiomme ylläpito on kiinni ja varsinkin nykyisen teknistyneen
sivilisaation. Me pidämme kiinni sivilisaatiosta vain hyvin täpärästi
viemällä luovat kykymme äärimmilleen.
Pelkään pahoin keskivertoamerikkalaisen olettavan, jos hän vaivautuisi
ajattelemaan asiaa, että jos keskimääräinen älykkyysosamäärä Amerikan
väestössä laskisi viisi prosenttia rodunsekoituksen ja dysgeenisen
politiikan seurauksena, se aiheuttaisi suhteellisen viiden prosentin laskun
sivilisaatiomme tasossa.
Asia ei kuitenkaan ole niin vaan se aiheuttaisi sivilisaatiomme romahduksen.
Se on juuri sitä, mitä tapahtui monille toisille teknisesti
kehittymättömämmille sivilisaatioille menneisyydessä. Tilanteemme on paljon
horjuvampi ja se johtuu sivilisaatiomme monimutkaisuudesta sekä sen suuresta
riippuvuudesta teknologiasta.
Sivilisaation aste, jonka ihmiset pystyvät kehittämään ja jota he pystyvät
ylläpitämään riippuu heidän biologisesta laadustaan - tarkkaan ottaen heidän
ongelmanratkaisukyvystään. Sen vuoksi mustat ja jotkin muut rodut eivät
koskaan ole kehittäneet edes alkeellista sivilisaatiota ja sen vuoksi he
ovat kykenemättömiä ylläpitämään valkoisten heille rakentamaa sivilisaatiota
- huolimatta monien mustien näennäisestä "terävyydestä". Ja se on syy, miksi
länsimaisen sivilisaation rakentaneen rodun tulee eliminoida vieraat
rotuelementit keskuudestaan ja lisäksi muuttaa sosiaalisia, poliittisia ja
taloudellisia instituutioita, jotka ylläpitävät sellaisten valkoisten määrän
kasvua, jotka eivät ole ongelmanratkaisijoita vaan pikemminkin ongelman
aiheuttajia.
Tämän välttämättömyyden tarkoituksena ei ole, kuten aiemmin jo mainitsin,
että sivilisaatiomme olisi kehityksen tarkoitus itsessään, vaan se tarjoaa
meille keinot kohottaa rotumme tasoa. Sivilisaation tarjoamat työkalut,
kunhan se on noussut riittävän korkealle asteelle - asteelle, jolle me
olemme jo nousseet, eivät ainoastaan tarjoa meille mahdollisuutta hankkiutua
eroon ongelman aiheuttajista keskuudessamme, vaan myös varmistaa, että me
tuotamme vielä kykenevämpiä ongelmanratkaisijoita kuin olemme tuottaneet
menneisyydessä. Se vuorostaan sallii yhä kehittyneemmän sivilisaation asteen
saavuttamisen ja ylläpitämisen, mikä vie yhä pidemmälle potentiaalia
kehittää parempia ongelmanratkaisijoita. Seisomme uuden aikakauden
kynnyksellä. Jos ylitämme kynnyksen onnistuneesti, olemme ylöspäin
suuntautuvalla matkalla kohti jumaluutta. Mutta kynnyksen ylittäminen vaatii
sivilisaation juurien ymmärtämistä. Se vaatii kykyä erottaa ulkonainen tyyli
ja merkitsevä sisältö. Lisäksi se vaatii, että me arvostamme sisältöä yli
tyylin.