IRC-Galleria

"Kamelin voit viedä lähteelle, muttet pakottaa juomaan siitä."

Niin totta! Ja semmoisia kameleita tuntuvat monet ihmiset olevan, ehkäpä itsekin joskus.

"Ei se kuitenkaan auta, niin en mä viitsi edes yrittää."
Ei se varmaan auta, jos sä et edes yritä.


Naurattaa vaan :D Näihin ihmisiin törmää niin usein! Kaipa niiden pitää vaan kärsiä kärsimistään, niin kauan että ne törmää seinään; sitten niiden on pakko kääntyä!

Niin kuin uisi valtameressä mukanaan säkki, joka painaa paljon. Siinä säkissä on jotain, josta ei halua päästää irti (arvoja, ajatuksia, normeja, tietynlaisia kaavoja, itse tehtyjä ongelmia). Lopulta säkki painaa niin paljon, että on kaksi vaihtoehtoa: HUKKUA TAI PÄÄSTÄÄ IRTI!

Vasta sen jälkeen siitä raaskii päästää irti, kun ei ole enää muita vaihtoehtoja.

Kamelikin juo vasta, kun se on ollut juomatta niin kauan, että kuolee ellei juo!

Vasta kehittelemäni metafora, jota voi hyvin hyödyntää esim. meditaatiossa.

Olen viime aikoina ihastunut kasveihin ja niiden hoitamiseen, kenties siksi tämä metafora sopii minulle.

**

Mieli on kuin maaperä,
jolle pystytämme puutarhamme.

Kätemme ovat täynnä siemeniä,
joista meidän pitäisi valita
mitkä kylvämme
mitkä jätämme kylvämättä.

Osa kasveista kasvaa hitaammin,
mutta suuremmiksi kuin muut kasvit.
Osa kukkii ja kukoistaa nopeasti,
mutta myös kuihtuu äkkiä pois.

Joskus kukkapenkkien keskelle
ilmestyy rikkaruohoja.
Kovalla työllä ja päättäväisyydellä
meidän on itse kiskottava ne pois.

Jos annamme rikkaruohojen kasvaa
ne vievät kaiken alan muilta kasveilta.
Ja kasvit joiden haluaisimme kasvavan
eivät saa enää tarpeeksi valoa!

Mutta kun tarpeeksi kauan
pidämme huolta muista kasveistamme
Ei rikkaruohoille jää enää sijaa,
ja niitä kasvaa entistä harvemmin.

Joskus kylvämme väärän siemenen
ja siitä kasvaa erilainen kasvi
kuin me halusimme.
Tehtävämme on kitkeä se pois.

Puutarhaa ei rakenneta yhdessä päivässä
Ja hoitamattomana sen tilalla on pian viidakko.

Vaalikaa mieltänne

Älkää antako pahojen ajatusten
juurtua liian syvälle
Älkää antako niiden kasvaa
liian suuriksi ja viedä valoa hyviltä

Valitkaa itse tietoisesti,
mitkä ovat niitä ajatuksia
joiden haluatte kasvavan
Ruokkikaa niitä ja hoitakaa niitä.

Pian teillä on kukoistava puutarha
Joka tuottaa suurta iloa katsojalleen

***

Kiinalainen sananlasku:
"Ei ole mitään yhtä tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää" (tässä tapauksessa se kyllä on, mutta ei ole mikään sitä tärkeämpääkään!)

Japanilainen sananlasku:

Kaikki on Yksi
Yksi on kaikki

全は一
一は全

(Zen ha ichi
Ichi ha zen)

Kyseenalaistaminen on tärkeä taito.

Jotkut tosin osaavat kyseenalaistaa vain toiset ihmiset, eivät itseään - ja se jos mikä on tärkeää!

Sikäli mikäli mitään tärkeää edes on.

http://ja.wikipedia.org/wiki/%E7%A9%BA_(%E4%BB%8F%E6%95%99)

見えないものは
見えるものと同じ

仏教の事がすごく興味になって、先生が教えてくれた言葉を思い出しました。それは色即是空です。

この言葉はとても面白いだと思います。
実、昨日ある友達とこのことによってお話をしてました。
楽しかったです。

やっぱりそうです。
前、先生がこの事教えた時はまだ全然意味を分かりませんでした。
今なら、自分でも分かると思います。
昨日この事によってお話をしていた時この事をまだ覚えてませんでした。

これはどうして日本語で書くかというと、フィンランド語でこの言葉を説明するのが難しいです。日本語なる意味はもうあるでしょうが、フィンランド語でしたら、こういう言葉はまったくありません。
仏教も日本人の方がよく知られてるんでしょう？

Kaikki oleva on ei-olevaa,
Kaikki ei-oleva on olevaa

Buddhalainen sanaparsi "shikisokuzekuu" joka voidaan kääntää myös "kuusokuzeshiki".

Shiki kirjoitetaan "värin" kanjilla, joten sillä tarkoitetaan näkyviä asioita. Kuun kanji puolestaan tarkoittaa taivasta/ilmaa, mutta tässä yhteydessä siis asioita, joita ei voi nähdä. Näkymättömyys on näkyvää, näkyvä on näkymätöntä.

Kirjoitin tämän japaniksi, koska suomen kielessä ei ole oikeita sanoja selittämään asiaa kunnolla.

Elämässämme on vain yksi asia, joka pysyy samana, hetkestä toiseen.

Muutos.

Ja kaikki todellakin muuttuu; ainoa asia, joka ei muutu, on muutos itse. Se, että kaikki muuttuu, ei muutu.

Siihen me voimme, melko varmasti, luottaa. Ainakin niin kauan kun olemme elossa.

Lainauksia:


"Totuutta voidaan kuvata sanoilla, mutta sanat eivät koskaan kuvaa totuutta"

"Sanat ovat kuin viisaan sormi, joka osoittaa kuuta; tyhmä näkee vain sormen"

"Sanat ovat kuin kulkuneuvo, joka voi viedä sinut ovelle; sinun on noustava pois sen kyydistä voidaksesi kävellä ovesta sisään"


Sanat johtavat meitä niin usein harhaan. Luemme ne aina antaen niille oman merkityksemme, joka harvoin on sama kuin ne kirjoittaneen antama merkitys.

Siksi sanoilla totuuden kuvaaminen on turhaa.

Haluatteko tietää, mikä on elämän tarkoitus, maailman suurin totuus? Kirjoitan sen näiden tähtien väliin, niin hyvin kuin sen voi sanoilla ilmaista:


*************************










*************************

Älkää luottako sanoihin sokeasti! Ne kertovat enemmän kuulijasta kuin sanojasta.

Eikä olisi valhetta ilman sanoja... Kaikki olisi totta.
Jos en koskaan sanoisi mitään, kaikki mitä sanon, olisi totta!

Vielä vähän edellistä tekstiäni selkeyttäen;

Tarkoitukseni ei ollut kuvata elämää pahoin sanoin. Tarkoitukseni oli osittain tuoda myös ilmi; ihan sama, mistä olet hankkinut elämääsi sisällön, se ei tee sinusta pätkääkään parempaa tai huonompaa kuin kukaan, joka on hankkinut sen toisesta asiasta. Teillä on ihan sama motiivi ja ihan samat periaatteet, ainoastaan erilainen elämäntilanne (ja kenties myös sosiaalinen piiri), joka määrittää sen, minkä ympärille elämänne lähtee rakentumaan.

"Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa lause: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä."

© Yrjö Kallinen

Viisaita sanoja, viisaita sanoja. Ympäristöllä kuitenkin tarkoittanemme muutakin, kuin tämänhetkisen aikakauden normeja. On esimerkiksi olemassa ihmisryhmiä, jotka tekevät elämälleen sisällön kapinoinnista noita normeja vastaan. Hipit, punkkarit, anarkistit ym. voisivat olla tällaisia ryhmiä. Myös rikolliset muodostavat oman ryhmänsä.

Ihminen voi kuulua samanaikaisesti useampaankin ryhmään. Esimerkiksi koulussa tai töissä voi olla oma piirinsä ja vapaa-ajalla omansa, vaikkapa harrastuksen parissa. Usein kuitenkin koulu/työporukat liittyvät vahvasti myös vapaa-aikaan, ja niin onkin hyvä!

Toiset porukat taas kerääntyvät esimerkiksi päihteiden ympärille. Tällaiseen porukkaan eksynyt muuttuu nopeasti itsekin päihteiden ongelmakäyttäjäksi, vaikkei hänellä alunperin ongelmaa olisi.

"Seura tekee kaltaisekseen"

Tätä kutsutaan myös sanalla "synergia", joka tarkoittaa ihmisten välistä vuorovaikutusta kaikella tasolla. Esimerkiksi aatteet, moraali, elämänkatsomus, ovat asioita, jotka siirtyvät helposti ihmiseltä toiselle sanojen muodossa. Harva ihminen puhuu omia sanojaan, useimmat lainailevat jotain kuulemaansa.

Asa: "Jonkun toisen ajatus on elämäsi motto...."

Niin se usein menee. Sitähän minäkin tässä olen tehnyt.

Siltikin; me olemme kaikki vain ihmisiä. Moni teistä kenties tätä tekstiä lukiessaan ajattelee, että "minä ainakin ajattelen ihan omilla aivoillani kiitos", mutta hyvin vähänpä siellä on mitään teidän itsenne tuottamaa. Ihminen, jonka ajatukset eivät pohjaudu ympäristöön vaan joka tuottaa nämä ajatukset itse, on nyky-yhteiskunnassa hullu (psykoottinen tai autistinen). Lähes kaikki ajatuksenne pohjaavat sanoihin, ja sanat on joku teille opettanut. Osa ajatuksistanne pohjautuu tekoihin, osa aisteihinne. Jollain tasolla ne kuitenkin pohjautuvat ulkopuoliseen maailmaan, eivätkä tosiaan ole yksin teistä teidän päänne sisältä lähtöisin. Kykynne nähdä yhteyksiä eri asioiden välillä tosin vaihtelee paljon, esimerkiksi luovat ja emotionaaliset ihmiset näkevät näitä yhteyksiä enemmän tunteiden ym. perusteella, rationaaliset ihmiset loogisen järjen avulla. Useissa psykooseissa ongelmana on se, että ihminen näkee vähän liikaakin näitä yhteyksiä, ja uskoo niihin (vaikkapa sanomalehtien teksteissä hän näkee yhteyksiä sanojen välillä ja muodostaa salaviestejä). Toiset näkevät enemmän yhteyksiä epäolennaisen välillä.

Kyse on loppujen lopuksi kuitenkin vain poikkeamista meidän ajatustavoissamme ja aivojemme aaltopituuksissa. Väitän, että moni psykoottinen ihminen on todellakin keskivertoa älykkäämpi, vaikka hänestä sanotaan "hullu!"

Minä en kai lie hullu muiden mielestä, mutta joskus minusta tuntuu siltä, että jos lausuisin ajatukseni ääneen, minut teilattaisiin hulluksi. Jos tekisin mitä haluaisin, minut teilattaisiin hulluksi. "Olenko minä hullu, vai ne muut?"

Kaikki elävät omaa psykoosiaan. Ihan jokainen meistä katsoo tätä maailmaa hiukan eri vinkkelistä; ei ole oikeampaa eikä väärempää näkökantaa, sillä kaikkien näkemys on varmasti hieman erilainen.

Miksi siis tuomita? Minkä perusteella me edes tuomitsemme toisiamme? "Oman" näkemyksemme? Sekö muka on se oikea? Se on oikea vain niille, joilla se näkemys on; jotka ovat kasvaneet siihen näkemykseen. Kyse on vaan siitä, minkälaisen elämän olemme eläneet.

Olemme kaikki tällaisia, erilaisia yksilöitä. Senpä vuoksi olemme ihan tasa-arvoisia; kaikki yhtä perseestä ja kaikki yhtä ihania, hiukan eri tavalla. Sitä paitsi, kauneus on katsojan silmissä ja silmät ovat sielun peili; hän peilaa omaa sieluaan kaikesta, mitä katsoo. Mikä on hänen mielestään kaunista, se olkoot kaunista, mutta se ei tarkoita, että tämä olisi yleinen fakta.

Ihmiset hakee aina sisältöö elämälleen. Ne hakee sitä ihan mistä vaan, mihin sattuvat ajautumaan. Tässä yhteiskunnassa, jossa elämämme sisältö ei enää koostu vain ravinnon hankkimisesta, se voi koostua mistä vain.


Hevi, kristinusko, ateismi, seurakuntanuoret, kaveriporukka, ryyppääminen, huumeet, ratsastus, autot, tietokoneet, keskustelufoorumit, chatit, irc, koulu, työ, koripallo, urheilu, anime, telkkari, eläimet, kasvien hoitaminen, buddhalaisuus, tietoisuus, meditaatio, jooga, vitsailu, rasismi, seksuaalisuus, räppi, klassinen, pelit.... mistä tahansa voi tulla sun elämäs sisältö.

Eikä sil oo mitään välii minkä sä valitset. Ei mitään. Yhtä samaa kaikki; luot vaa jollain elämälles sisällön.

Tietyn asian ympärille kerääntyneet ihmiset muodostavat ihmisryhmän. Heidän ryhmänsä tuomitsee ja tulkitsee muita, ajaa omia etujaan ryhmänä. Mitä väliä? Eivät he ole yhtään parempia kuin muutkaan ryhmät; jotka nekin kuvittelevat olevansa oikeassa.

Kyllästyttää.

Mikä mun muka pitäs valita? Ei mikään oo oikein, ei mikään oo väärin, eikä millään oo mitään välii.

Haluun edistää hyvää, mut mikä on toiselle hyvää, on toiselle pahaa. Ei oo olemas mitään absoluuttist hyvää, jota edistää.

Ihan sama mihin suuntaan mä otan seuraavan askeleen. Sil ei oo mitään välii... joten minkä perusteel mun pitää se päättää?

Mihin suuntaan pitäs lähtee rakentaa elämäänsä, jos ei oo arvoja?

Ei sillä etten mä tykkäis elää. Elämä on ihanaa, ihan mahtavaa. Mut ei siin vaa oo mitään suurempaa järkee, ei mitää suurempaa syytä. Eikä tarvii olla. Mut minkä mä haluun ottaa omaks syykseni? Ja millä perusteella? Hengis selviin vaikken oikeen mitään tekiskään.

Ei oo mitää tärkeet.

Miks elämäst on tehty näi helppoo?

Ei ole uutta auringon alla....

Ei tänne koskaan uutta synny
Eikä mikään täältä katoa pois