IRC-Galleria

Facebook On this day-hommeli on aika kätevä. Eilen, kun lueskelin monta vuotta vanhoja juttujani sitä kautta, niin tajusin miten paljon yksi lähipiirin ihminen mussutti mulle aikoinaan. Jatkuvasti ihmettelyä ja tuomitsemista... En edes itse silloin tajunnut, että miten se koko ajan nälvi ja katkeruuksissaan louskutti leukojaan. Kaiken taisin tehdä väärin, vaikkakaan en ole samaa mieltä ollut silloin enkä nytkään. Onneks meiningit on nyt muuttuneet eikä tarvitse enää kestää alentavia kommentteja. Minkäs mää sille mahdan, että oon meistä neljästä se toisiks nuorin ja vanhimpaan sisareeni on ikäeroa 11 vuotta. Maailma muuttuu koko ajan ja kasvatusmetodit siinä samalla. Se mikä oli 70- ja 80-luvulla ihan normaalia kasvatusta, voi olla nykyään kieroon katsottavaa toimintaa. (Tähän olis hyvä laittaa linkki Marja Hintikka Live-ohjelman jaksoon, jossa puhuttiin tukkapöllyistä sun muista "ihanista" keinoista saada laps tottelemaan, mutta nääh, en jaksa.)

Sovittiin K:n kanssa, että hän ostaa ruuat ja mää hoidan kodin jouluiseen kuntoon. Tehtiin jo listakin, että mitä kaikkea halutaan syödä jouluna, nam. Vielä pitää tosin opetella ruskean kastikkeen teko, koska me ei kumpikaan tällä haavaa kyetä siihen. Oon varmaan ennenkin maininnut, etten oo kätevä kokki, sillä K tekee ruuat. Pelkään sitä, että ruoka palaa pohjaan tai maistuu mauttomalta. Joskus oon suolannut ruuan siihen kuntoon, että sitä ei voinut syödä (kastikkeeseen lorahti liikaa soijasoossia suolan lisäks, eh...). En nauti ruuanlaitosta enkä ymmärrä miks mun tars kiinnostua sellaisesta. Mää käyttelen mielummin imuria ja moppia, tehköön K jatkossakin maittavia ruokia meitin perheelle.

Ens viikonloppuna selailen jo ennakkoon äitin lääkelaskukirjaa, jotta pääsen opettelemaan niitä etukäteen. En ole ihan pihalla, kun niitä aletaan opiskella koulussa ens kevään aikana. Tarkoitus on läpäistä koulu niin hyvillä arvosanoilla kuin mahdollista.