IRC-Galleria

Not bad. Kävelyä jo tälle päivälle palttiarallaa viis kilometriä. Kävin vielä tepastelemassa kynttiläostoksilla eli nyt on taas liikuttu vähän niinku ohimennen. Jeejee!

Haastattelu meni hyvin, vaikka pää humisi yhteishaastattelussa tyhjää hetken aikaa. Pienen alkukankeuden jälkeen mää tajusin mistä on kyse ja solahdin mukaan keskusteluun. Juttelin väleissä yhden vanhemman naisen kanssa ja sovittiin, että pidetään yhteyksiä. Ties jos molemmat päästään opiskelemaan pätevyydet ammatteihimme (työn oppii ensisijaisesti tekemällä, ei pänttäämällä, ja siksipä pidän itteeni jo ammattilaisena). Ja oli ihanaa, kun muutkin oli aikuisia eikä tarttenu tuntea itteensä ikälopuks mammaraiseks nuorisojoukon keskellä. Sehän mää kaiketi oon, tantta - ainakin omasta mielestäni. Lol. (Sanooks kukaan enää lol vai oonko jälkijunassa?)

Nyt vedän pullollisen Vire-juomaa, koska oon sen ansainnut. Sitten pitääkin jo tiskata ja sitä rataa. Ehkä iltapäivällä Helsinkiin, sillä kutsu kävi. Kattoo ny jos innostun lähtemään.

Enää puoli tuntia ja mää häippäsen ulos. Aion kävellä koululle, koska siinä matkalla saa mukavasti happea ja aivot herää tähän päivään. Näin aamuvirkkuna on pakko myöntää, et oli hetken aikaa tahmee päästä hereille, sillä silmät aukes ennen kellonsoitto (04:55). Päätin eilen herätä samaan aikaan kuin K, jotta saan rauhassa kuunnella musiikkia ja tehdä kaiken kiireettä. Toimii!

Haastattelun jälkeen ajattelin mennä ostamaan kynttilöitä Tokmannilta. Tuikkuja ja pöytäkynttilöitä. Ulkolyhtyyn mulla onkin lyhtykynttilöitä eli niitä ei tartte ostaa. Oon kattokaas tässä jo pari päivää ollut tiptap-tunnelmissa, vaikka on vasta lokakuun loppu. Jouluaattona taasen olo ei ole yhtään jouluinen - noin se on mennyt monta vuotta. Viime vuonna taisin olla joulufiiliksissä keväällä, kun satoi takatalven lumet työpaikan pihalle. Sisäinen kelloni on rikki?

Jännittää. Hitto vie.

Noi uudet kengät on ihanan pehmeät kävellä. Ei hierrä tai kierrä kantapäätä, astuminen on kuin pumpulilla astelis ja värikin on kohdillaan. Se, että myyjä toi mulle puoli kokoo normaalia isommat, tekee jo tosi paljon. Ehkä noi koon 38 tossut ei vaan sovi yhteen mun koiven kanssa? Yleensä se on se mun koko, mutta ei ilmeisesti Niken kengissä. Sinänsä hassua, koska Converseista käytän kokoa 37,5. Samaa pelleilyä kokojen kanssa kuin vaatteissa.

Tällä viikolla on Halloween-kekkerit. Keräsin jo muovipussiin koristeita laatikosta, jotka ostin naamiaisiin viime huhtikuussa. Voidaan lyödä aivot pöydälle ja veriset kädet peiliin sekä muuta tilpehööriä sinne tänne. Vielä kun ostaa sellaisen ison muovisen kurpitsakipon ja Halloween-karkkeja, niin avot! Voisin olla taas mielipuolihoitaja, niin saa lapsetkin nähdä verisen takin, jonka jemmasin kaappiin.

Huomenna olis haastattelu Omnialla. Kauhee stressi, vaikka ei noissa tollaisissa ole mitään pelottavaa. Paitsi että saattaa olla. Onhan kyse monien tulevaisuudesta. No, meen sinne ittenäni enkä vilkaise kysymyksiä, joita saatetaan kysyä. Parempi vastata ja miettiä vasta paikan päällä kuin opetella vastauksia ulkoota.

Unirytmi vois olla parempi, sillä ei oo hyvä herätä öisin kolmeks tunniks pyörimään, lukemaan ja miettimään niitä näitä. Viime yönä vatsa kouristeli ja piti hereillä ja onnistuin jotenkin saamaan K:nkin heräämään ja pyörimään. Olin kyllä ihan hiljaa, mitä nyt väänsin ympyrää ja pelasin kännykällä. Sääliks kävi toista, kun heräsi kaks tuntia ennen kello viittä. Maunokin sikaili aamuyöstä - juuri kun olin nukahtanut. Mulvaanikatti yritti avata yhtä keittiönkaappia ja se kolina oli kamala. Teki mieli täyttää koko kissa, niin ainakin se olis yöt paikoillaan. Huoh.

Sain ostettua Stadiumista uudet Niken tossut, jotka toivon mukaan ei ala kalvaa kantapäätä missään vaiheessa. Kyllä sillä hinnalla luulis, että kengät ei ole paskat, mutta saas nähä. Entiset Niket oli ensteks hyvät jalkaan, mutta sitten alkoi se perkeleen hiertäminen, vaikka olin ajanut ne sisään erittäin tehokkaasti. Jospa ne oranssit tossut olis paremmat äitin, Sallan tai Mallun jalkaan.

Kerätään muksujen kanssa Simpsonien legohahmoja ja taas saatiin ihan uus. Yleensä meitä vainoaa Martin, koska se on ilmestynyt pakkauksesta jo kolme tai neljä kertaa. Nyt saatiin Patty kokoelman jatkoks. Jeejee.

Kohta perjantaisiivouksen aloitus.

Huomenna ostan uudet lenkkitossut. Menee lenkit aina munilleen, kun toinen kenkä kalvaa rakkoa kantapäähän (sen seurauksena pitää kävellä erikoisesti jos osuu ylämäki kohdalle) ja molemmat koivet on kuin ruuvipenkissä vääränlaisen lestin takia.

Käytiin siis lenkillä ja valitin kuin pikkulaps, kun jalkoihin koski ja vasen kenkä hiersi niin, että rakko tuli - rakkolaastarin läpi (paskan möivät). Sanoin K:lle, että ei sen tartte mua ottaa mukaan lenkeilleen, koska rutisin ja valitin niin paljon. Kuulemma se edelleen haluaa mut seurakseen, kunhan saan paremmat kengät jalkoihini. Tällä hetkellä lenkin paras osuus se, kun saan noi puristavat Niket pois.

Ostin eilen Halloween-kostyymit lapsille. Eelistä tulee koulun bileissä merirosvo ja Eljas sai lehmä-puvun. Pitäähän toisen pojista muistuttaa äitiä - saatte itte päättää oonko piraatti vai lehmä. Ittelleni ostan meidän yhteisiä kemuja varten pelkän naamavärisetin, jolla voi tehdä rupia ja arpia. Pitää tosin katsoo, etten mitään liian radikaalia arpea tee, ettei nuorempi herroista pelkää meikäläistä.

Kohta nukkumaan. On koko päivän kouristanut mahasta ja niskat on kireät kuin viulunkielet. Tänään ei oo ollut mun päivä olotilan puolesta. Ehkä huomenna on kivampi päivä, kun pääsen kenkäkaupoille ja käyn samalla ostamassa vanhemmille neljä lippua teatteriin. Elän ainakin toivossa. Ystäviäkin tulee kylään ehtoolla, niin ei kai silloin voi olla tylsää, eihän?

Syysloma ohi ja saldona on muutamat kävellyt kilometrit Eljaksen ja äitin kanssa. Koluttiin läpi myös toisella puolella tietä oleva leikkipuisto Elban kanssa ja Eeli pääsi kalastamaan papan kanssa Salokselle. Ei tehty mitään erikoista, mutta pääasia, että saatiin nauttia lomasta yhdessä. Sehän se on tärkeää - sekä lapsille että äitille.

"Sun rasittava arkes on sun lapses lapsuus." Erittäin viisas ajatelma. Monesti sitä ei ajattele, että päähän potkiva, vituttava arki tosiaan on oman lapsen lapsuus. Lapsuudesta pitää jäädä onnellisia ja hyviä muistoja eikä muistijälkiä siitä, miten äiti oli ärtyisä ja väsynyt. Tai isä niin kiireinen, ettei ehtinyt lukea yhtä kirjaa. Omat muistikuvani lapsuudestani on pääosin onnellisia. Toki muistan myös haavereita, joita sattui, mutta kyllä mulla oli onnellinen lapsuus. Toivon, että myös mun omat lapset kokee lapsuutensa turvallisena ja mukavana eikä vain sitä, että äiti ja isä eros. (Tähän saan vastauksen joskus 10 vuoden päästä, kun Eeli on 18-vuotias ja Eljas pari vuotta nuorempi.)

Uusi viikko alkaa tällä kertaa hyvällä musiikilla ja kirjoittamisella. Pakko vaalia sitä ainoaa lahjaani, jonka olemassaolon tunnustan. Mää osaan kirjoittaa liirumlaarumia ja mulla on hyvä mielikuvitus. Oon vaan useamman vuoden ollut jumissa kirjoittamisen suhteen, mutta nyt alkaa olla aika tarttua (kuvainnollisesti) kynään ja paperiin. Paljon ajatuksia ja ideoita, jotka on saatava ylös. Ehkä oon alkanut innostua kirjoittamisesta, sillä oon lukenut viime kuukausina paljon dekkareita. Etenkin Erik Axl Sundin teokset on kasvattaneet nälkää, sillä sen dekkarikaksikon kirjoituskieli on rikasta ja ihanan pulppuilevaa, vaikka aiheet onkin raskaita ja jopa sairaita. Mutta kirjoittaminen on mun juttuni - sano kuka mitä tahansa.

Tänään syyslomalle, jeejee. Pitää keksiä kaikkea kivaa tekemistä ulkona, kun tuonne maalle on luvattu hyvää keliä. Ehkä vuoden viimeinen reissu Elonkiertoon? Vaunut vien lahjoituksena Tammitarhan päiväkodille ja aion käydä kirjastossa. Pitää myös muistaa mankua isältä lupa käyttää peruskoulun kopiokonetta, koska tartten kopsut erinäisistä todistuksista koulua varten. Kyllä meillä hommia riittää, kun keksii kaikkea kivaa.

Nyt vielä hetki Sons of Anarchy-maailmaa ja sitten pitää aloittaa siivoaminen. Pakko laittaa tää läävä kuntoon ennen kuin lähden. K ei kuitenkaan muista miten imuri laitetaan päälle. :D Tosin saan syyttää vaan itteeni, koska en oo antanut sille lupaa koskea imuriin, koska imuroitten mieluiten itte.

Loppuun vielä ihana uutinen Puolasta. http://vivas.fi/lahella-kuolemaa-kaynyt-koditon-kissa-pitaa-nykyaan-huolta-elainlaakarissa-olevista-sairaista-elaimista/

Muuttokuume vaivaa mieltä. Oon reilussa 3,5 vuodessa kyllästynyt tähän kaupunginosaan, koska täällä ei oo oikein mitään, joka pitäis mielen virkeenä. Siksipä katselin millaisia asuntoja kilpailevalla asuntofirmalla on tarjolla vähän lähempänä Helsinkiä. Voitais muuttaa vaikka Helsinkiinkin, mutta uskoisin, että täällä Espoossa saadaan uus luukku nopeempaa kuin naapurikaupungissa.

Tällä viikolla syyslomaillaan lasten kanssa, tosijees! Voidaan ulkoilla ja mää voin suunnitella tulevia Halloween-juhlia lapsille, koska aion tehdä siitä mukavan perinteen. Tällä kertaa juhlissa on mukana myös poikain täti ja ehkä myös pari muuta aikuista. Voisin leipoa vaikka täytekakun niihin bileisiin, kun sellaista jo vähän jorisin eilen Sallalle, Maijalle ja Mallulle. Asiaan kuuluu tietty värjätty kermavaahto ja joko kirjava tai yksivärinen pohja. Kattoo mitä keksin.

Tuntispa hyvän hierojan, jolle vois varata heti ajan. Mulla menee nää niska- ja selkälihakset koko ajan kurjempaan suuntaan. Nykyään nukkuminenkin alkaa olla siinä rajoilla, että onko se makaaminen enää edes rentouttavaa. Tai ehkä ens kerralla en pihistele ja osta uutta tyynyä Ikeasta, vaan ostan jonkun kunnon superpieluksen kaalini tueks.

Inisijä kuittaa

Toivotaan, ettei tänään särje taas päätä, sillä lasten kanssa oleminen ei ole mukavaa, kun päässä hakataan miljoonilla vasaroilla pääkalloa. Eilinenkin oli jo hampaiden kiristelyä, koska koulutusinfossa alkoi helvetillinen päänsärky ja paikoillaan oleminen oli aika haasteellista. En nyt menis vannomaan, että tää on pelkästään niskajumiperäistä, koska tähän liittyy vielä liian vähäinen nesteensaanti.

Pitäis viedä divariin pari leffaa myytäväks, koska tuskin kukaan mun kavereista niitä haluaa. Voisin antaa ne sinne vaikka ilmaiseks )tai pientä korvausta vastaan), koska haluan noista vain eroon. Olisin voinut enemmänkin karsia leffahyllyä, mut monella elokuvalla on jokin merkitys mun elämässä, niin en raaskinut. Jos sitten joskus haluaakin nähdä just sen leffan, josta pidin ennen ja jonka laitoin pois. Periaatteessa voisin laittaa jopa Pako-sarjan kolme tuokkaria pois, koska en katso sitä koskaan ja muistaakseni se löytyy Netflixistä. Ehkä mää luovun vaan niistäkin, koska tuossa hyllyssä neet vaan pölyttyy. (Huutonettiin laittaisin muuten, mutta postittelu ei kiinnosta. Kauhee homma laittaa tollainen leffamäärä pakettiin ja postittaa se eteenpäin. Näen vain noudon vaihtoehtona. Ehkä tori.fi vois auttaa?)

Nyt aamupalaa eli ihanaa Skyrin sitruuna-juustokakku-rahkaa ja ruisleipää. Nam. Ja helvetisti juotavaa, kuten vitamiiniporeita ja maitoa. Noilla eväillä pitäis jaksaa aloittaa päivä reippaasti.

Tänään olisi vuorossa kouluinfo Omnialla. Pitää mennä kuuntelemaan, että miten rahoittaa elämisensä opiskelujen ajan ja sitä rataa. Se koulutus kun ei ole 8-16 joka päivä, vaan 8:30-12:00. Ja nyt, kun on soraääniä tullut typeristä asioista, niin mää en voi elää millään satasella kuussa, koska mulla on lapsia. Ne muksut tarttee kuitenkin vaatteita ja ruokaa. Ei mun elintaso ole mikään elitistinen, mutta en mää pysty syömään viikkotolkulla makaronia tai nuudeleita. Jos suoraan sanon, niin oon nirso ja ällöän semisti makaronia ja vielä enemmän nuudeleita. Ja hei, mää en edes häpeä myöntää, etten pysty sullomaan kaikkea mahdollista kitaani, vaan tiiän mistä pidän ja mitä inhoan. En edes lapsia pakota syömään jos nämä ei tykkää jostain tietystä ruuasta, sillä eihän meille aikuisillekaan sanota, että on pakko, PAKKO! (Ja kyllä, mulla on mies, joka käy töissä, mutta en oo koskaan ollut lokki, joka elää toisen siivellä.)

Viikonloppuna voisin siivota varastoa, mikäli mahdun sinne kaiken romun sekaan. Siellä on nimittäin iso kylpyamme telineineen eli voi tehdä tiukkaa saada edes yhtä lootaa ulos sieltä. Mutta aion yrittää, koska tiiän siellä olevan turhia tavaroita, joita en kaipaa. Ja leffahylly saa kyytiä, koska suurinosa ostetuista rainoista on sellaisia, joita kettään ei katto ikinä. Tuskin K laittaa pahakseen jos harvennan hyllyjä leffojen osalta. Kirjoihin en koske, koska jokainen kirja on tarpeellinen ja lähes kaiken oon itse ostanut kaupoista, kirppareilta tai divareista.

Unirytmi on päin prinkkalaa. Viime yönä valvoin kolmesta neljään, koska oli liian kuuma ja K nukkui raskaasti. Aamusta otin univelan takaisin, sillä en muista sanoneeni heippaa K:lle, kun se läks töihin. Ei mitään mielikuvaa. Näin vain sekopäistä unta kirjahyllyistä, joista löysin kaikkia hienoja kirjallisia aarteita, mutta en niitä kahta kirjaa, jotka mut sinne kirjahuoneeseen toi. Perhana, kun en muista mitä hain, mutta toinen oli vihreä ja toinen punainen kirja.

Aamupalan aika, vaikka heräämisestä onkin jo pitkä aika. Huoh.