IRC-Galleria

Olis isoja suunnitelmia joulun varalle, mutta vasta ens viikolla alan toteuttaa niitä. Yhden asian pyydän K:lta, koska tartten vahvakätistä poraajaa. Haluan viimeisen seinähyllyn keittiön seinälle, jotta voin laittaa sinne reseptikirjoja ja parit purnukat (mm. töistä saatu Bart Simpson-keksitölkki). Tänä vuonna joulu tuntuu jotenkin jouluisemmalta kuin menneinä vuosina. Ehkä se on se, että tällä kertaa saa tehdä joulun omaan kotiin ja aattona saa toimia rauhassa. Ainoa, etten pääse joulusaunaan K:n kanssa, ellei ryykätä kavereille saunomaan. Ei haittaa edes vihertävä nurmikko ja vesisade, mulla on fiilis kerrankin oikeaan aikaan kohdillaan!

Tässä meidän joulukuusen korvike. Toinen korvike löytyy keittiön ikkunasta.

Facebook On this day-hommeli on aika kätevä. Eilen, kun lueskelin monta vuotta vanhoja juttujani sitä kautta, niin tajusin miten paljon yksi lähipiirin ihminen mussutti mulle aikoinaan. Jatkuvasti ihmettelyä ja tuomitsemista... En edes itse silloin tajunnut, että miten se koko ajan nälvi ja katkeruuksissaan louskutti leukojaan. Kaiken taisin tehdä väärin, vaikkakaan en ole samaa mieltä ollut silloin enkä nytkään. Onneks meiningit on nyt muuttuneet eikä tarvitse enää kestää alentavia kommentteja. Minkäs mää sille mahdan, että oon meistä neljästä se toisiks nuorin ja vanhimpaan sisareeni on ikäeroa 11 vuotta. Maailma muuttuu koko ajan ja kasvatusmetodit siinä samalla. Se mikä oli 70- ja 80-luvulla ihan normaalia kasvatusta, voi olla nykyään kieroon katsottavaa toimintaa. (Tähän olis hyvä laittaa linkki Marja Hintikka Live-ohjelman jaksoon, jossa puhuttiin tukkapöllyistä sun muista "ihanista" keinoista saada laps tottelemaan, mutta nääh, en jaksa.)

Sovittiin K:n kanssa, että hän ostaa ruuat ja mää hoidan kodin jouluiseen kuntoon. Tehtiin jo listakin, että mitä kaikkea halutaan syödä jouluna, nam. Vielä pitää tosin opetella ruskean kastikkeen teko, koska me ei kumpikaan tällä haavaa kyetä siihen. Oon varmaan ennenkin maininnut, etten oo kätevä kokki, sillä K tekee ruuat. Pelkään sitä, että ruoka palaa pohjaan tai maistuu mauttomalta. Joskus oon suolannut ruuan siihen kuntoon, että sitä ei voinut syödä (kastikkeeseen lorahti liikaa soijasoossia suolan lisäks, eh...). En nauti ruuanlaitosta enkä ymmärrä miks mun tars kiinnostua sellaisesta. Mää käyttelen mielummin imuria ja moppia, tehköön K jatkossakin maittavia ruokia meitin perheelle.

Ens viikonloppuna selailen jo ennakkoon äitin lääkelaskukirjaa, jotta pääsen opettelemaan niitä etukäteen. En ole ihan pihalla, kun niitä aletaan opiskella koulussa ens kevään aikana. Tarkoitus on läpäistä koulu niin hyvillä arvosanoilla kuin mahdollista.

Viimeinenkin kivi putosi sydämeltä, kun sain soiton eräästä toimistosta. Nyt on opiskelujen aloittaminen entistä helpompaa, kun tietää, ettei tartte opiskella opintorahalla, joka olis mun kohdalla pienempi kuin oma vuokranpuolikkaani. Huh huh. Tuli kyllä hyvään saumaan se soitto, näin perjantain kunniaks.

Aamusella ehdin jo siivota kämpän kunnolla. Tuoksuu puhtaalta. Jeejee. Ei tartte enää ennen joulua pestä vessaa normaalia enempää, kun kävin lattian Tolulla läpi ja hinkkasin pinttymiä pois hammasharjalla. Ei tosta vessasta ikinä tule puhtaan näköistä, koska pinttymät ja 30 vuotta vanha huussi, mutta on siellä kuitenkin niin puhdasta, ettei mitään jää edes sukkaan kiinni. Kyllä siivoaminen on vaan hyvää hyötyliikuntaa ja terapiaa. Pesin lattiatkin energiapiikin aikana. Mää en usein hinkkaa lattioita, koska meillä ei ole moppia, vaan mun on kontattava rievun kanssa pitkin lattioita -> käy selän päälle. Pitää aina miettiä, että kestääkö ruoto, joten siksi teen sen harvoin. (Tosin aina kun pesen lattiat, niin joku kollo kaataa juomaa puhtaalle lattialle tai kissa paskantaa eteiseen.)

On luvannu myrskyä illaks ja yöks, katotaan millainen mylläkkä ulkona on viisareiden edetessä ehtoota kohden. Onneks on lämmin koti eikä tartte seisoo ulkona vesisateessa palelemassa.

Jospa kuuntelis hetken aikaa musiikkia, ennen kuin SoA-maraton jatkuu.

Tuli aika mainioita pippareita eilen tehtyä poikain kanssa. Eljas on nyhertelijä eli vähän vaan koristeli keksiä juhlavampaan kuntoon, Eeli hieman enemmän ja mää sulloin keksit täyteen karkkeja. Tai ehkä oon se pahin karkkihiiri meistä kolmesta, vaikka olenkin olevinani vastuullinen aikuinen.

Nyt on henkilökohtainen opiskelusuunnitelma tehty. Kasvun tukeminen ja ohjaaminen tulee olemaan mulla työkokemuksen takia lyhyempi kuin osalla porukasta. Sovittiin, että menen päiväkodille ens syksynä pariks viikoks tutustumaan lapsiin ja sitten hoidan näytön kotiin. Pääsen siis ekana hoitamaan vanhuksia ja sitten opiskelemaan kuntoutusta. Erittäin bueno! Pääsen myös E-ryhmään. Tuttu kirjain, sillä olin e-luokalla lukiossa aikoinani. Viimeinen tyttöluokka (sattumaa), ellei nyt ole muodostunut samanlaista akkalaumaa kotiseudun lukioon. Hyvillä mielillä lähden opiskelemaan tuossa kuukauden kuluttua. Pääsen heti katsomaan millaisia lääkelaskut on, vaikka varoitin olevani siinä kädetön. Opettaja ihmetteli, et mitä puhun, sillä sain matematiikan testistä lähestulkoon täydet pisteet. Enköhän mää ne opi, koska mulla on tukiverkostossa isä, joka on opettaja ammatiltaan. Innolla odottaen.

Jaahas, ruoka-aika.

Kyllä kannattaa joskus lenkkeillä eri suunnassa kuin normaalisti, sillä silloin voi löytää jotakin kivaa. Tepasteltiin eilen lyhyt iltalenkki K:n kanssa. Bongattiin hieno katutaideteos erään alikulkusillan seinistä. Oli tosi piristävää nähdä jotakin niin hienoa, sillä yleensä oon ajatellut, että graffitit on niitä rumia kirjoitussöhröjä, joista ei kukaan saa selvää. Otin oikein kuvat karhuista ja lähetin ne Soilalle nähtäväks. Pitää joskus taluttaa pieni ystävä tunnelliin. Voidaan sitten yhdessä sanoa "vau" ja ihastella niitä.

Tänään olisi aika leipoa piparkakkuja. Ihan valmistaikinasta vaan, koska se on yksinkertaisesti helpointa ja me mennään pipareitten kanssa sieltä, mistä aita on matalin. Pitää ostaa myös karkkeja ja sokerikuorrutetta koristeluun. Hihhii. Lapset tykkää. Piparkakkutalo tehdään si myöhemmin, niin se ei kerää pölyä päällensä ennen joulua, jolloin sen voi syödä.

Jospa kuuntelis hetken musiikkia ja sitten vasta tekis kaakaota. Jospa alottais tämän päivän rennosti.

Hammasröntgeniin pitäis mennä. Miten voikin pieni asia olla niin epämiellyttävä, että mieluiten skippais koko homman? Ei se meno eikä korujen poistaminen kuvauksen ajaks, mutta se käyttötarve. Nghhh.

Väsyttää. Koko. Ajan. Aneeminen en ole ja vedän D-vitamiineja. Ehkä oon vaipumassa talvhorrokseen, niinku osa eläimistä. Jospa katsellaan asioita tarkemmin sitten maaliskuussa.

Viikonloppuna vois kirjoittaa poikien kanssa kirjeet joulupukille tai tehdä lahjatoivelistan. Me tosin ostetaan tänä vuonna lahjat vasta joulun jälkeen, päivä ennen kuin nappulat tulee meille. Tosin voi olla, että legot hankin jo ennen joulua, jotta varmasti saan sellaisen ison paketin lapsille. Onneks tänä vuonna ei tartte ostaa aikuisille mitään eli säästää pitkän pennin, kun ostaa vain lapsille.

Selvitin tänään yhden asian ja kuten oon jo itselleni hehkuttanut, niin voiton puolella ollaan jo. Kevyt olo, vaikka monelle kauhua tuottava pitkäaikainen kokemus. Mutta kaikesta selviää kyllä. Jeejee!

Tänään jouluvalo-ostoksille. Jeps.

Heräsin tähän hetkeen katsomalla päivämäärää. Kuukauden päästä mun nuorempi on jo 6-vuotias! Voi jeesuksen perse miten aika lentää. Onko mulla tosiaan jo 8- ja 6-vuotiaat lapset? Missä välissä musta kasvoi 30-vuotias kääkkä, sillä juurihan mää olin täyttänyt 22 vuotta.

Oikeesti, mitä?

Luulin olevani selvillä vesillä hammaslääkäripelon suhteen, mutta kyllä se sydän vaan hakkas taas siinä lavetilla maatessa tuhatta ja sataa. Tosin tajusin, että en pelkää sitä lääkäriä, vaan mahdollista kipua ja kolinaa, joka syntyy, kun hampaita korjataan. Onneks tällä kertaa oli kyseessä vain tarkastus eli hampaita vähän tökittiin ja katseltiin. Sain uuden ajan ja hammaslääkäri kysyi haluanko yhden viisaudenhampaan revittävän irti vai paikattavan, koska siellä on reikä. Annoin luvan poiskiskomiseen jos juuret on suorat. En meinaan aio maata monttu avoinna, kun vänkyrää hammasta revitään ulos suusta. Hell no. Jos tunnen kipua, niin silloin haluan purra hampaita yhteen ja puristaa huulet viivaks. Niin se vaan on.

On kyllä aika jänishousumainen olotila tällä hetkellä. En osaa sanoa oonko pelkuri vaiko hyvän itsesuojeluvaiston omaava ihminen. Tuntuu, että meni niskatkin jumiin, kun jännitin eikä se huono penkki edesauttanut asiaa. Se tuoli on suunniteltu selvästi pidemmälle ihmiselle kuin 157 senttisille kääkille. (Pitääpä muuten joskus mitata ittesä aamulla ja illalla, että näkee miten paljon ruoto menee päivän aikana kasaan ja ottaa siitä keskiarvo. Siinä on sitten se pituus, jonka ilmoitan jos se tarttee ilmoittaa.)

Jospa loppuviikosta kävis Juhlamaailmassa ostamassa ilmapalloja. Ehkä huomenna? Jos ostan lapsille samalla palloja, kun ne niistä niin tykkää. Kissakaan ei pelkää niitä, yleensä yrittää lätkiä niitä tassuillaan. Pitää vaan kysyä kuskilta, että passaako poiketa Koskeloon huomenna.

Kohta Netflix päälle ja SoA pyörimään, niin unohtuu oma elämä hetkeks ja voi syventyä rikollisten maailmaan.