IRC-Galleria

Kävin eilen katsomassa kaverin kanssa Suicide Squad-leffan Helsingissä. Oli muuten hyvä pätkä, vaikka yleensä en innostu vastaavanlaisista pätkistä, mutta tästä tykkäsin. Soundtrack oli hyvä ja täydensin kivasti elokuvaa. Arvostan, että taustalla soi vanhoja biisejä eikä pelkkää uutta paskaa (koska aika moni uusi biisi on paskaa). Kannatti mennä katsomaan se, ja samalla opetella katsomaan mulle uudenlaisia elokuvia. Mutta ehdoton lemppari on edelleenkin Pieni Merenneito, vanhalla ääniraidalla.

Huomenna pitäisi äheltää ittensä Kiloon hammasröntgeniin. Jokin viisaudenhampaista pitää poistaa ja sitä ennen pitää selvittää millaiset juuret sillä legolla on. Pääsen kuulemma todella hyvälle hammaslääkärille, joka on jonkun sortin expertti viisureiden poistamisessa. En pane sitä ollenkaan pahakseni, koska en pidä hammaslääkäristä, vaikka yleensä ottaen mun hammaslääkärireissut on olleet pelkästään positiivisia. Mutta se suu auki makaaminen, monttu täynnä erilaisia instrumenttaja, ällöttää. Tulee haavoittuvainen olo, kun ei pysty puhumaan. Pitää vaan maata ja toivoa, ettei se plakkirapsutin osu ikeniin tai ettei poraaminen satu puudutteesta huolimatta. Mutta kuten sanoin, niin mulla on positiivisia muistoja hammaslääkäreistä - etenkin tästä viimeisimmästä, jolla kävin viime tiistaina. Olin satavarma, että yhdestä hampaasta oli TAAS irronnut paikka, mutta siellä se kuulemma oli paikoillaan, jokin eroosiokuluma vain tullut hampaan pintaan. Korjattiin sitten yks toinen hammas (mun rakastama vino kakkoshammas ylärivistä). Lääkäri ja hoitaja olivat tosi hyvä tiimi ja toimivat ripeästi, joten en joutunut kamalan kauaa möllöttämään suu auki heidän edessään. Jäi sellainen turvallinen fiilis reissusta, mikä on vaan hyvä jos pelkää hammaslääkäriä.

Huomenna päästään lasten kanssa saunomaan mammalan uuteen saunaan. Odotan sitä innolla, koska vanha sauna oli ässä (lapsuuteni sauna), mutta eiköhän tää uus ole yhtä tykki. Outoa vaan, kun jokin, joka on ollut samanlainen pari vuosikymmentä, on muuttunut "lyhyessä" ajassa. Joku kerta voisin maalata porukoitten keittiön puolipaneelit (go 90-luku!) vaaleiksi, koska maalaaminen on mukavaa. (Mutta ei niin mukavaa, että olisin ammatin tehnyt siitä itselleni, kuten ajattelin 10 vuotta si.)

Jospa alkais siivoamaan, jottei ala väsyttää. Tulin eilen vasta yhden maissa kotiin, ja heräsin hyvissä ajoin, sillä ens viikosta alkaen alkaa arki. K onkin jo herännyt tämän viikon viideltä töitä varten. Yäk.

Mahtavaa torstaita kaikille!

Ens viikolla alkaa arki... Outoa palata takaisin kouluun parin kuukauden jälkeen, mutta pääsenpähän kokeilemaan mielenterveyspuolta 1,5 kuukauden työharjottelun muodossa. :)

Väsyttää. K:kin nukkuu eli ollaan molemmat ihan dingelidongeli. Huomenna saadaan nauttia viimeisestä yhteisestä lomapäivästä. Lapset on isänsä kanssa pihjoisessa lomalla. Näen omat muruset vasta ens perjantsina. Kamalan pitkä aika!

Nyt lepoa ja telkkaria.

Facebookin muistoja-päivitykset on karua luettavaa. Ihmisillä ei näytä olleen käsitystä millaista on palaa loppuun paskassa tilanteessa. Huoh. Onneks nyt on asiat sata kertaa paremmin eikä elämä potki päähän. Oon kiitollinen kaikesta nykyisestä.

Matka naapurimaahan varattu kuun lopulle ja huvikohde lapsille valitti parin viikon päähän. Jeez.

Tänään ollaan ulkoiltu paljon Eljaksen ja K:n kanssa. Haettiin luonnonkukkia läheisestä puistosta ja ihailtiin vesilintuja järven rannalla. Ollaan myös keinuttu, riekuttu ja kävelty. Eeli on keskittynyt lähinnä sählyn ja jalkapallon pelaamiseen, mutta on myös saanut pelata tabletilla suosikkipeliään.

Kamala kun on väsynyt olo. Valvoin viime yönä 3-3,5h ja yritin epätoivoisesti nukahtaa, mikä pahensi vain asiaa. Jospa ens yönä sais jo nukuttua. Huoh.

Jaahas, tänään alkaa kesäloma poikien kanssa. Huomenna päästään vetämään juhlakamppeet niskaan, sillä mun kummipoika pääsee ripile. Ostin übermakean hameen juhliin maanantaina. Oon niin ihastunu siihen hamoseen! Mutta anyways, tänään alkaa mun ja lasten yhteinen 2,5 viikon kesäloma. Saas nähdä mitä kaikkea kivaa keksitään.

Ihana Raija kävi eilen kylässä. Tehtiin yhdessä ruokaa ja katseltiin leffoja. Ihan parasta! Toivon, että mun murunen pääsee kesäpippaloihin Askolaan heinäkuun lopulla. Siellä sitten nautitaan valioporukan kanssa kesästä - satoi tai paistoi. Hyviä ystäviä, ruokaa, juomaa, naurua, saunomista ja grillailua. Mää niin odotan tota, vaikka kaikkea hauskaa on luvassa ennen sitä. Odotan myös pääseväni eväsretkelle lasten kanssa Elonkierrolle. Hih.

Nyt pitäis vetää aamupalat naamariin, pakata tarpeeks tavaroita kesäloman ajaks ja hipsiä suihkuun nauttimaan lämpimästä vedestä. Porukoitten luona on nimittäin kylpyhuoneremppa eikä siellä oo lämminvesivaraajaa lainkaan. Yyyh, kylmää vettä.

Kesälomalla, mutta ei tunnu lomalta, sillä mun ja lasten yhteinen loma alkaa vasta heinäkuun alussa ja K lopettaa työt heinäkuun ekan viikon jälkeen. Eli yksisteen pyörin kotona, suunnittelen kaikkea ja yritän saada tietokonetta toimimaan, jotta saan tehtyä viimeisen koulutehtävän.

Käytiin eilen pyörähtämässä Askolassa. Vietiin oma auto "telakalle" ja otettiin lainaan appiukon auto. Se on kyllä sellainen tärisyttäjä, että voi juma. Mielenkiintoista ajaa motarilla, kun auto tärrää, ja etenkin jos kesken kaiken etuvalon tiiviste alkaa repeytyä irti. Hehehe. Mutta tehtiinpä eilen kaikkea muuta kuin oltiin kotona - kiitos autonhakureissun ja about viiden kilsan lenkin.

Huomenna valmistuu mun 30-vuotislahja. Niina tekee viimeiset tuunaukset tatskaan, joka koristaa mun oikeaa käsivartta. Jeejee! Toi on nyt jo ihanan värikäs ja upea, niin huomisen jälkeen se on entistä upeampi. Sen jälkeen vois miettiä parin kuvan korjaamista, ja niitten jälkeen alan miettiä seuraavaa proggista. Haluan ainakin lisää jalokiviä vasempaan käteeni ja yhden värikkään kissahommelin. (En paljasta, että mikä kissahommelo, koska se on muhinut mun päässä pidempään enkä halua, et joku kopioi sen.) Tatskoja vaan kaikille.

Hyvää tiistaita kaikille! Mää alan nyt tuijottaa vikoja Ozin jaksoja.

"Ahneella on paskainen loppu", tuumas mammavainaa hyvin usein. Voin sanoa, että lause pitää paikkansa. Oon siis tänään kärsinyt vatsavaivoista, ja siks lähdin kotia 40 minuuttia aikaisemmin. Olis pitänyt vaam sinnitellä kiltisti loppuun asti, mutta ehdin oppia tunneilta ainakin sairaanhoitajan viittomamerkin, samoin kuin metsän, pirun, tupakan, auton ja myrkyn.

Aamusella käytiin läpi mielenterveyspuolen asioita. Todella opettavaista ja samaan aikaan hyvin tuskallista muistaa kaikkea mennyttä shaibaa. Mutta välillä on hyvä muistaa niitä ikäviäkin asioita... Ilman niitä en olisi nykyinen minä, ja olis jäänyt oppimatta moni tärkeä läksy.

Onneks tänään on normaali ehtoo, eikä tartte olla osallisena mihinkään epämukavaan. Eilen oli nimittäin draamaa - joskin mää olin vain sivustakatsoja, en osallinen. Huoh.

Käytiin eilen pitkästä aikaa viihteellä, ja voin sanoa, että krabbe oli aamulla aivan kamala. Oli aika lyhyt ehtoo enkä sanois, että ryypiskelyn hauskuuden olevan pahan olon arvoista. Nyt menee taas korkki pidemmäks aikaa kiinni. Kun ei ole krapulassa tai juhlimassa, niin ehtii tehdä kaikkea fiksua, mm. levätä. Juhannuksena palaan asiaan, kun lähdetään laivalle porukoiden kanssa.

Tämän päivän ykkösjuttu on ollut Ozin tuijottaminen todella monen jakson muodossa. Whee.

Huomenna taidejuttuja koulussa. Ei paha, ei lainkaan. Saan varmasti hyviä ideoita tulevaa harkkaa (mielenterveyspuolen hommia) ajatellen. Musiikki ja piirtäminen, kuten myös kirjoittaminen, on hyviä purkukeinoja, kun mielessä myllertää ja masilma tuntuu synkältä paikalta.

Kohta Forssan poliiseja töllöstä.

Ei mulla muuta kuin, että kiva olla taas koulussa. Päivä päivältä noihin luokkalaisiin kiintyy enemmän ja huomaa, että kaikki on huipputyyppejä. Kuulemma opettajakin jo huomannut, että jeesataan toinen toisiamme ja ollaan toistemme tukena. Hih.

Jospa palais sohvalle ihmettelemään Eelin NHL:n pelaamista.

Viime viikkoinen yövuoro meni hyvin. Viiden tienoilla alkoi väsyttää, mutta kyllä mää siitäkin selvisin ihan kunnialla. Oli vaan todella vähätöinen yö, sillä kaikki nukkui hyvin eikä kukaan asukkaista tullut hakemaan lääkkeitä vaivoihinsa. Aamulla olikin tekemistä enemmän, kun saatiin herätellä parit muorit ylös ja auttaa heitä aamutoimissa. Olisin halunnut tehdä toisenkin yön, mutta enpä tuonne olis voinut ottaa lapsiani mukaan.

Enää yhdeksän päivää jäljellä työharjoittelua, sitten se on ohi. Odotan jo innolla kuntoutumisen tukemista, koska sen jakson aikana käsitellään ne mua kiinnostavat aiheet ja osa-alueet. Jeejee. Pitäis alkaa miettiä minne haluaisin työharkkaan kesäloman jälkeen, koska mt-puolen paikat menee kuulemma hyvin äkkiä. Sen tiedän, että en halua enää vanhainkotiin, koska sehän olis samaa hommaa kuin nyt. Pitääpä tarkkailla asiaa ja googletella mahdollisia paikkoja.

Viikonloppu tuli ja meni, valitettavasti. Sain lauantaina Eelistä lenkkikaverin ja jolkoteltiin kirjastoon ja kauppaan yli kolmen kilometrin verran. Ajattelin, että poika alkaa narista, mutta ehkä mun olis syytä muistaa, että Eeli on jo 8,5-vuotias eikä suinkaan päiväkoti-ikäinen. Heh. Eljasta en ottanut mukaan, koska se ei olis jaksanut - tiedän sen kokeilemattakin ja toisekseen Eelin on saatava joskus omia mun huomio kokonaan itselleen. Kesälomalla Eljas taasen nauttinee enemmän mun seurasta kuin Eeli, koska Elba ei käy vielä kalassa, toisin kuin isoveikkansa.

Hemmetti että nukuttaa. On ihan tööt-olo, sillä öinen vesisade piti mua hereillä. Huoh.