IRC-Galleria

Nyrjähtiköhän mulla eilen muutama aivosolu? Päätin kokeilla Instagramia, vaikka en välitä kuvata maisemia, esineitä, ihmisiä tai itseäni kovinkaan useasti. Mutta kaikki hyvät tyypit tuntuu olevan siellä, niin onhan se kokeiltava. Samaa pohdin aikoinani Facebookin kohdalla, mutta siellähän mää olen ollut pian 10 vuotta.

Olisin halunnut leipoa cookieseja, mutta puuttuu parit raaka-aineet, niin pitää keksii jotain muuta jälkkäriä pojille. Ruuaks teen spagettivuokaa ekaa kertaa elämässäni... Mahtaakohan siitä tulla menestys vai floppi? Toivotaan ensimmäistä.

Ens lauantaina on K:n ja mun tapaamisen vuosipäivä, viides sellainen. Periaatteessa ollaan oltu siitä lähtien kimpassa, mutta päivämääräfriikkinä ja kontrollirottana haluan erottaa tapaamisen ja seurustelun toisistaan, koska hyvin harva haluaa päätäpahkaa alkaa seurustella juuri tapaamansa tyypin kanssa. Mää en ainakaan, koska haluan tiwtää millaiseen ihmiseen oon sotkeutumassa. 😉

Ens sunnuntaina on muuten merkittävä päivä, koska 10 vuotta sitten 5.2. sain raskauskeppiin plussan. Eli siitä asti oon tiennyt tulevani äidiksi. ❤

Ens vuonna olis aika mennä naimisiin K:n kanssa. Siihen mennessä ollaan oltu joko vähän alle tai hitusen päälle kuus vuotta yhdessä. Kyllä silloin pitäis olla jo niin varma, että uskaltaa ottaa tämän askeleen. Ei tule yllätyksenä kummallekaan, että ollaan kaks kuumakallea yhdessä.

Jeejee.

Nuorempi mussukka on tänään tasan 7-vuotias. Onnea! ❤

Enää kolme harkkapäivää, ja si on tämän vuoden opinnot paketissa. Tykkään, sillä oon aivan tööt tästä syksystä. Tulee loma tarpeelliseen väliin.

Tänään on leivottu pippareita esikoisen kanssa, syöty kinkkua ja herneitä, katseltu piirrettyjä ja tehty muitakin hyödyllisiä asioita. Onnistunut itsenäisyyspäivä siis. ❤ Ehkäpä loppuviikostakin tulee yhtä mukava kuin tää alkuviikko on ollut? Hope so!

En yleensä syytä huonoa päivää maanantaista, mutta tänään tuntuu olevan viikon toinen maanantai. Epäonninen päivä, joka loppuu muutaman tunnin päästä, kun pääsen nukkumaan. Jospa hyvät yöunet helpottais fiilistä.

Jotta en manais koko päivää, niin sanon, että onnistuin yhdessä asiassa todella hyvin. Nukutin tänään yhtä lasta ja se siinä hyöri ja pyöri, kunnes sanoin olevan nukkuma-aika, good night, ja aloin silittää hänen otsaansa. Meni valehtelematta 30sec ja muksu kuorsas. Näemmä enkku pelastaa ja lämmin, lempeä silitys. :)

Jospa nyt kattois murusen kanssa American Horror Storyn ekan kauden ekan jakson. Ollaan alettu seuraamaan sitä, vaikkakin ns. väärässä järjestyksessä. Ekana tsiigattiin toinen kausi, sitten nelonen ja eilen lopetettiin neljäs kausi. Kakkonen on ollut pelottavin ja ahdistavin tähän mennessä, mutta niinhän nuo mielisairaalahommat tuppaa aina olemaan.

Hyvää ehtoota ja yötä!

Huomenna juhlitaan Eeliä kakulla ja sen sellaisella. Vaikea uskoa, että mun esikoinen täyttää 9 vuotta. Vuodesta 2007 on olevinaan vain pieni hetki, mutta kyllähän tässä on kerenny kasvamaan jonkunlaiseks aikuiseks, oppinut tuntemaan itsensä entistä paremmin, saanut kasvattaa omia lapsia isommiks, rakastunut ja hankkinut lemmikin.

Jospa kohta pääsis nukkumaan. Ihan mukava päivä, joskin surullinen ja alakuloinen fiilis ollut vähän väliä. Huomenna pidetään kivaa, jotta tämän päivän ankeus unohtui edes hetkeks. Ikävä omaa rakastakin. Se läks eilen töihin eikä olla sen jälkeen nähty. K meni kalastusreissulle ystävänsä kanssa, niin palloilen siks ikävissäni. Aika laimeeta. Heh.

Olis vissiin aika tehdä vuosikatsaus vanhentumisen kunniaks, mutta päätin olla tekemättä sitä, koska mun elämä on päänsääntöisesti koulua, koulua, koulua ja perhe-elämää. Ei viitti kahdentoista kuukauden ajalta kertoa yhtä ja samaa litaniaa. Mutta sen voin kertoa, että mulla oli huiput synttärit hyvässä seurassa viime lauantaina. Käytiin keilaamassa, syömässä (osa söi, ei kaikki) ja juomassa. Taisin olla surkein keilaaja, mutta pääasia, että oli hauskaa. Joskus on pakko ottaa uusiks koko homma, vaikkakin Pub 99:n voin jättää ilomielin väliin (ei mitään vikaa kyseisessä paikassa, ehkä vähän liian keski-ikäinen mesta mulle).

Ens lauantaina on rakkaan esikkoni 9-vuotiskemut. Yritän tässä keksiä hyvää lahjaa ja millaisen kakun teen hänelle. Ehkä vien Eelin kauppaan ja sanon, että herra valitsee itse lahjansa, niin saa mieleisensä. Kakusta teen värikkään, koska meidän perhe on värikäs ja värikäs tyyppi ansaitsee värikkään kakun. Syötävät legoukot tosin olis passelit Eelin kakkuun, mutta toistaiseks en oo sellaisia nähnyt (enkä ala mistään leivontamassasta sellaisia kyhäämäänkään).

K lähtee torstaina ystävänsä kanssa kalareissulle Rautavaaralle. Tekee sillekin hyvää mennä lomalle ystävänsä kanssa ja olla erossa meistä. Saa omaa aikaa eikä kukaan nalkuta sille mistään parin päivän aikana. Hahah.

Tänään tapahtui sellaista, jota ei ihan joka päivä pääse tapahtumaan. Ohjasin nimittäin kahvakuulailua eräässä tapahtumassa Helsingin puolella. Olin tietty valinnut tiukat farkut jalkaani, koska luulin meneväni myymään soppaa nälkäisille, mutta sen sijaan pääsinkin hikoilemaan kuula punaisena kahvakuulan varteen. Ei tuossa muuten mitään ongelmaa, mutta tänään oli myös mun eka kerta kahvakuulan kanssa eli en oikein osannut opettaa mitään. Näytin samoja liikkeitä, mitä mun ohjaajani opetti ens alkuun innokkaille. Hyvin tuntu porukka ymmärtävän ja osa tajusi jopa kokeilla omia juttujaan kahvakuulalla. Lopulta mää olin niin puhkipoikkiloppu, että tein ilmakuulaa, koska en vaan jaksanut enää parin tunnin ketkutuksen jälkeen nostaa sitä kevyintäkään välinettä.

Huomenna vissiin olis luvassa ruuanlaittoa ja perjantaina meen vierailevaks korvaks AA-kerhoon naapuritaloon. Haluaisin myös käydä yhdessä avoimessa ryhmässä, jossa kokoontuu ääniä kuulevia ihmisiä. Mää en kaiketi (?) kuule kuin oman ääneni pääni sisällä, joten olis jännä kuulla heidän kokemuksia, joilla näitä ylimääräisiä ääniä huhuilee pääkopan sisällä. Katotaan menenkö sinne koskaan, koska voi olla, että osallistujat ei halua hiljaisen mielen omaavaa vierailijaa osaksi keskusteluaan. (Kunnioitan jokaisen yksityisyyttä tuolla enkä siis tuppaa itteeni joka paikkaan lähihoitajaopiskelijana.)

Lähetin äsken näyttöviikon suunnitelman opettajalle. Bumerangia takaisin odotellessa alan kokkaamaan gourmet-ateriaa jauhelihasta.

Jeejee, sain aloitettua täydellä teholla asiakassuunnitelman teon. Katotaan tuleeko bumerangina takaisin vai meneekö läpi. Noi koulun antamat ohjeet ei paljoo kerro mitään mistään... HH-jaksolla sentään opeteltiin tekemään hoitosuunnitelmaa, joka tuntuu tällä hetkellä olevan paljon simppelimpi kuin asiakassuunnitelman tekeminen ihmiselle, joka ei ole mun työharkassa hoidettavana. Mutta kaikesta selvitään kyllä, joko hyvin tai loistavasti.

Tänään on taas ollut sellainen touhukas päivä, vaikka yleensä maanantait on tahmeita. En inhoa mitään päivää erityisesti, mutta kyllä tää viikon eka on aina väsynein ja sellainen, et odottaa jo tiistaita. Tänään kuitenkin tein safkaa työharkkapaikalla, tiskasin helvetillisen määrän astioita, suunnittelin ja haastattelin ihmistä koulutyötä varten, vedin talkoot ja kirjoitin puhtaaksi erään jutun toiselle toiminnanohjaajalle. Kuulin myös olevani kiva mimmi, jonka pitäisi tulla sinne töihin. Kiitin ja kerroin, että haluan muuttaa toiselle paikkakunnalle valmistuttauni. Ei ole nimittäin Espoo mun pysyvä kotikaupunkini. Kerrostaloelämä välillä koettelee mua, sillä vituttaa naapureiden pianon pimputtelu iltaisin. Makkarin seinä on vasten naapurin olohuonetta tms, ja ärsyttää kuunnella iltakympiltä pianon vingutusta. (Joo, "tosi kamalaa", mutta iltaunisena arvostan hiljaisuutta ja sitä, että naapurit osaa ajatella muitakin kuin itseään.)

Huomenna pääsenkin kokeilemaan miltä tuntuu olla matalan kynnyksen päihdepuolella, jossa järjestetään AA-istuntoja ja joissa saa käydä ne ihmiset, jotka haluavat elää päihteetöntä elämää päihteidenkäytön jälkeen. Jännää. :)

I nailed it. Nimittäin ekan työharjoittelupäivän mielenterveyspuolella. Tulee mielenkiintoiset kuusi viikkoa, sillä tekemistä löytyy, ja paljon. Saan tehdä kaikenlaista kivaa ja kiinnostavaa kävijöiden kanssa ja pääsen käymään eri pisteissä, joissa autetaan mielenterveyskuntoutujia. Ohjaaja on mukava heppu, jonka kanssa tulemme varmasti hienosti toimeen, kunhan tutustumme ja opimme tekemään töitä yhdessä. Taidetaan olla vieläpä samanikäiset, niin ei ikäkään ole sellaisena epämääräisenä kuiluna (joskus se on, vaikken olekaan ikärasisti). Höpöteltiin jo tuttavallisesti kotimatkalla (sain häneltä kyydin läheiselle pysäkille) sarjiksista ja kirjoista. Leffoista ja sarjoista puhuttiin enemmän ja taitaa olla aika samanlainen sarjamaku meillä. Hih. Kiva, kun nyt tuntuu täysin erilaiselta kuin viime harkassa, jossa tunsin olevani hyvin kaukana ajatuksellisesti puodin työntekijöistä.

Viikonloppuna touhuttiin poikien kanssa mammalassa. K osti Eljakselle oman mammalapyörän eli nyt on kummallakin jannulla oma fillari, joilla voi kruisailla pitkin entisen asuinkotilähiöni raitteja. Oli tyytyväinen poika, kun hänkin sai oman pyörän. Oli mukava viikonloppu, vaikkei mitään erikoista tehtykään. Sehän se on parasta jos saa nauttia läheistensä seurasta ilman älyttömiä häiriötekijöitä.

Kohta päivän eka kunnon ruoka ja leffaa. Sitten lepoa, koska mun alaselkä ja koivet on tulessa tän päivän seisoskelusta ja kävelyistä. Perjantaina pääsen muuten salille jumppaamaan työharjoittelupaikan asiakkaiden kanssa. Nice!