Ai että, vuosien odotus palkittiin viimein. Tosin edelleen kyrpeää vuoden 2001 keikan missaaminen, silloin oli muutto Liverpooliin juuri viisi päivää aikaisemmin kun tuo syntikkapopin kulttuuriyhtye viimeksi kunnioitti maamme ah niin vaatimatonta kamaraa läsnäolollaan. Ehkä keikkakin olisi silloin tuntunut mieleenpainuvammalta, kun olisi saanut kuulla "kaikki ne hitit" joiden mahtipontiset lyriikat osaa ulkoa ja joita lauletaan mukana ääni sortuen.
Nyt jouduttiin istumaan takana piippuhyllyllä, josta Dave Gahanin paljaan yläruumiin juuri ja juuri erotti olleen paljas nahkaliivinsä alla, mutta epä sen tarkemmin. Valoja käytettiin mielestäni tyylikkäästi (uv-putket!), mutta lavashow kärsi kaukaa katsottuna ja lavakarisma jäi välittymättä. Lisäksi tunnelmaa latisti <i>hävettävän vaisu suomalaisyleisö</i>, ainakin katsomossa monet istua jurnottvati naama norsunvituillaan koko keikan ajan eikä merkkiäkään mistään mukaan tempautumisesta tai peräti hymynkareesta. Onneksi sentään muutamat tytöt jaksoivat tanssia katsomossa laillani ja hieman pitää fiilistä yllä. Nyt se jäi vähän vaisuksi, ainakin huomasi ettei ole vielä tarpeeksi mummoutunut istumapaikoilla vaikka kuulo onkin mennyt, sillä volat oli tosi matalalla mielestäni :D
Turhan paljon biisejä uudelta levyltä makuuni, syytä on tosin itsessänikin etten ole kuunnellut uuden levyn vain kahtaalleen läpi, eikä se ole vielä sytyttänyt kuten edeltäjänsä. Monta klassikkoa oisin toivonut kuulevani vielä, kuten No Good, Blasphemous Rumours, People are People, Somebody, Barrel of a Gun sekä A Question of Lust. Tosin myöhästyttiin alusta pikkaisen, mut aiempia tän vuoden keikkojen biisilistoille aloitusbiiseinä ovat olleet aina kaksi raitaa uudelta levyltä. Excitertäkin olisi kelvannut jotain keikalle, kuten kauniit I Feel Loved ja Freelove. Harmi kun kaikkea ei saanut, vaikka niin kovasti uskoi ja toivoi ja haaveili. Promootiokiertueilla soitetaan yleensä uuden levyn biisejä koska silloin jengi marssii levykauppaan ostamaan kyseisen lätyn. En tiedä käykö nyt niin, jonkin verran porukkaa näytti poistuvan jo kesken konsertin. Itse olin keikan jäljiltä kuitenkin ekstaattisen tyytyväinen, näinhän DEPPARIT LIVENÄ EKAA KERTAA IIK mutta avec valitteli juuri tunnelman puutetta katsomossa ja liian kaukana olevan lavan tuntuvan samalta kuin olisi katsellut konserttia telkkarista. Mua ihan hävetti kun kukaan katsomossa ei edes yhtynyt Everything Countsin kertosäkeeseen, et ollaanko me suomalaiset tosiaankin näin puisevaa kansaa. Itselle konsertin kohokohtia olivat Home, Personal Jesus, Enjoy th Silence ja Never Let Me Down Again ton edellä jo maintuksikin tulleen EC:n lisäksi. Kun lauloi täysiä mukana kädet ilmassa niin tuli ihan sellainen olo että ehkä sitä uskaltaisi johonki rokkikeikallekin vielä joskus. Ja konsertin päätyttyä aivan liian aikaisin, pirahti pari tippaa poskelle. Tässäkö tää nyt oli, vastahan tää alkoi!
Arvosana: ****
Ja viel kerran;
Grabbing hands, grab all thay can
All for themselves, after all
It's a competetive world
Everything counts in large amounts!