IRC-Galleria

Ja se on tunti ruipatusta nyt... Vähintään!=)
Kun minä koko viikon haaveilen siitä, että saan nukkua lauantaiaamuna niin pitkään ja paljon kun huvittaa... Niin eikö sitä herää ennen seitsemää ja virkeenä kun nenä kolmenkymmenen asteen pakkasessa! Hipo hiljaista on, lapset ystävällä yökylässä, puhelimet äänettömällä eikä koirakaan kuorsaa. Ei edes hiiren pieraisua kuulu. Ja silti minä hereillä!
Siinä sitten kuuntelen hiljaisuutta ja koiran kaukaista tuhinaa, mukkuutan tyynyä ja kiskon peittoa mutta ei, mikään ei auta. Uni on ja pysyy poissa. Vaan annapa olla jos arkiaamu olisi ja kello olisi soimassa. Nukuttaisi niin, ettei pieni pommikaan saisi unia karistettua silmistä... Ei maailman komeinkaan mies saisi silmiä pois sikkurasta.
Puoli tuntia siinä menee kuhnatessa ja kylkee kiännellessä. Vaan ei auta ja niin Tosinainen luovuttaa ja kömpii kauniina kahvipannulle. Ja mikäs sen mukavampaa kun puoli kahdeksalta vapaa-aamuna nauttia kahvista ja kiroilla nukkumasaa, petturi se on perhana sekin mies;). Elämä on...