IRC-Galleria

Jos on muilla vaikeeta mun kanssa, on myös mulla vaikeeta muiden kanssa...

Mikä siinä suoraan puhumisessa on oikeesti niin vaikeeta? Jos ajatustenlukija olisin, en kyselis en yhtään mitään. Joskus tuntuu et joka sana pitää hohtimilla kiskoa... Onko mun tahti puhua jotenkin sietämätön vai missä vika? Tuntuu etten joskus saa itseäni ymmärretyksi, en sitten millään. Kuitenkin ihan suomea puhun?

Sit tunnen itteni niin tyhmäksi, kun kyselen. Mut kun en tiedä! En mä voi toisen nenän asennosta tietää, mitä sen aivolohkon vasemmassa reunassa liikkuu, vai liikkuuko kenties yhtään mikään.

Kun ei elämä oo oikeesti mikään arvausleikki. Voi kertoo, ihan vapaasti ja omin sanoin antamatta kolmee vaihtoehtoo. Kun ei oikeesta arvauksesta ees palkita? Ja se, joka mulle taas sanoo et pitää osata tulkita, käyttää sanatonta viestintää, voi tuijotella mun sanatonta keskisormea tässä kohtaa...

Sanokaa nyt sit hankalaks taas, tai ihan mikskä haluatte, kunhan puhutte! Kieli on mahtava väline ja kommunikointi rikastuttaa elämää, näin mä sen näen... Jos olisin apina, en ehkä ahdistelis sanoilla, hoitaisin homman muuten;)

Mutta koittakaa ystävät ymmärtää ja jaksaa... Kyllä tää tästä taas lähtee... Kuten ystäväni tänään sanoi "no sehän nyt on suorapuheinen". Se sentään on tuntenu mut kakskyt vuotta ja nyt jo huomas=)