IRC-Galleria

Voi ystävät rakkaat, te ette kyllä usko tätä! Mulle sanottiin, et mä olen vaikee ihminen. Muka luonteeltani hankala!

Minä muka, kattos peiliin! Se, että olen kai aika vahvatahtoinen nainen, ei sitten tarkoita sitä, että olen hankala. Ja kuka sitä nyt helppoa naista?... Vaikeita ovat ne, jotka eivät tiedä, mitä tahtovat. Ja mähän tunnetusti tiedän tasan tarkkaan, mitä tahdon. Onko sitä muiden niin vaikea ymmärtää? Ja on mulla tuo artikulointikin sen verran kohdillaan, ettei se muillekaan jää epäselväksi, mitä tahdon... Mököttäjät menköön muualle, tuulettakaa tunteita peikot!

No ok, onhan se niin, etten maailman kärsivällisin luonne ole, sen myönnän. Mutta mikskä se maailma siitä odottamalla paranee? Kerran se vaan kirpasee, kun jäiden sekaan hyppää, eiks jeh siskot! Niih, ja pupsukka kans.

Ja siis pakkohan ei oo. Että jos hiljasia hissukkaystaviä tahtoo, niin Suomihan on vapaa maa, on hyvä ja etsii muualta. Nurkassa istuvaa, hiljasen kaunista muusaa musta ei saa edes yliannoksella rauhottavia. Sitä paitsi en käytä, kiitos, en yliannosta enkä sopivaa=)

Virtapiikkeilin sitten eilen kahteen saakka... Osansa kiitoksista ansaitsevat tässä kohtaa Chatja sekä Cendra, jotka hepuliin villitsivät... (No ok, olin ehkä aika hyvässä vauhdissa jo valmiiksi). Ja mä tiesin, et kello soi kuudelta! Hyvin sujuu työt neljän tunnin yöunilla, varsinkin kun ne ei aina suju muutenkaan...
Että olipahan sitten melko takkuista aamulla... Ja ketäs voi taas syyttää? Enkä aio katsoa peiliin, enenen!
Mutta että... Mitenhän vanha mun pitää olla et selviydyn ajoissa nukkumaan? Oikeesti?

Mun ja Veeran keskustelu äsken ruokapöydässä:
Veera: Mä en syö näitä porkkanoita.
Minä: Kyllä syöt.
Veera: Aha.
Ja sinne katosivat porkkanat=)

Aikaisemmin tänä vuonna Veera nousi pöydästä ja tokaisi: "Nyt mä kasvan isoksi mieheksi kun söin lautasen tyhjäksi."
Voi luoja, millä mä kerron lapselle, ettei siitä tule miestä vaikka se söisi kaiken ruuan tästä maailmasta... Kyllä äitinä olo on vaikeeta!

Ja jos armahin Mielipuoli näitä kommentteja luet, tiedäthän sitten ettei edellinen kommentti kusipäistä koske sinua;)

Aina. Iankaikkisesti. Kusipäitä. Aamen...
Eiköhän nuo ystävät ymmärrä tämänkin kommentin sisällön...

Kicksejä, kicksejä, kicksejä! Elämä on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanaa ettei mitään rajaa! Yöt puhuu ja päivät hymyilee, mikä se on? MINÄ!=)

Ja se on tunti ruipatusta nyt... Vähintään!=)
Kun minä koko viikon haaveilen siitä, että saan nukkua lauantaiaamuna niin pitkään ja paljon kun huvittaa... Niin eikö sitä herää ennen seitsemää ja virkeenä kun nenä kolmenkymmenen asteen pakkasessa! Hipo hiljaista on, lapset ystävällä yökylässä, puhelimet äänettömällä eikä koirakaan kuorsaa. Ei edes hiiren pieraisua kuulu. Ja silti minä hereillä!
Siinä sitten kuuntelen hiljaisuutta ja koiran kaukaista tuhinaa, mukkuutan tyynyä ja kiskon peittoa mutta ei, mikään ei auta. Uni on ja pysyy poissa. Vaan annapa olla jos arkiaamu olisi ja kello olisi soimassa. Nukuttaisi niin, ettei pieni pommikaan saisi unia karistettua silmistä... Ei maailman komeinkaan mies saisi silmiä pois sikkurasta.
Puoli tuntia siinä menee kuhnatessa ja kylkee kiännellessä. Vaan ei auta ja niin Tosinainen luovuttaa ja kömpii kauniina kahvipannulle. Ja mikäs sen mukavampaa kun puoli kahdeksalta vapaa-aamuna nauttia kahvista ja kiroilla nukkumasaa, petturi se on perhana sekin mies;). Elämä on...

Kaikki on pielessä... Ja vaan siks, et pakkasta huimana! Kevyet kolkytviis het aamusta... Ja sinä ainoana päivänä, kun tarvitsisin autoa kulkeakseni töihin! Eikä Joensuuhun tarvitse kuvitellakaan lähtevänsä jos näin kovat pakkaset, auto jämähtää ankkajäähän parkkarille eikä tokene ennen kevättä. Miks maailma olet julma!!!

Oikeesti, Lauri Tähkästä tulee riippuvuus! Keskiviikkoaamuna sain levyn, ennen töihin lähtöä ehdin kuunnella levyn vain kerran. Ja hyvä kun maltoin mennä! Lähellä oli etten jääny kotio nauttimaan levystäni, minä, tunnollisista tunnollisin! Kuinka voin edes harkita?
No, nyt levy siis soinut jo kymmeniä kertoja eikä laantumisen merkkejä näy. Pari muutakin uutta levyä on tullut kokelmaan hankittua, molemmat olen raaskinut kerran kuunnella läpi, muutoin äänessä Lauri Tähkä=)
Täältä onnellinen Kati, koneessa nytkin, ja niin lujaa kun lapsosia herättämättä ja naapureita häiritsemättä voi poppi soida;)

Se on niin ihmeellistä, mun elämä. Joka toinen viikonloppu on jalat vieneet Joensuuhun, kunnes viime viikonloppuna tajusin, et on täs jotain vialla kun lähipubiin on matkaa pari sataa kilsaa... Elämä repii!!! Mutta minkäs teet, lapset, koti ja työ täällä, harrastukset toisaalla=).

Ja minä, joka työttömän elämästä haaveilen, joudun kerta toisensa jälkeen ylipuhutuksi töihin, joita en edes osaa. Joku fiksu mulle joskus väitti, et hanki koulutus niin saat töitä. Unohti sit kertoo ettei kyllä oman alan töitä eikä mitään mitä hallitsis...

No, koska olen Tosinainen ja selviytyjäluonne, ruikutan ja teen minkä osaan. Ja kun ruikutan, jaksan taas paremmin. Että ystävät, varautukaa kärsimään!!!
Siihen on muiden tyytyminen. Alan muuttua rekkamieheksi, ajan kelillä kuin kelillä vaikken siitä tykkää. Teen työtä, jota en osaa mutta hei, mulle maksetaan siitä! Että oikeastaan, mikäs mulla taas niin huonosti olikaan;)