Ystävä rakas armas sit soitti tänään kysyäkseen, mitä mulle kuuluu.
Minähän kerroin, oli naama nyrpällään sitten kun ei semmoista tahtonut kuulla.
No helvettiäkös sitten kysyi, jos ei kerran tahdo tietää?
Ja sitäpaitsi, mikä se sellainen ystävä on, joka ei totuutta kestä kuulla?
Ei mikään laki sano, että kysymykseen "Mitä kuuluu?" täytyy vastata "Kiitos hyvää". Kyllä mä oletan, et mun ystäväni aivan oikeasti haluavat tietää, millä mallilla mun elämä on.
Vai?