IRC-Galleria

As long as I'm able to smile, don't bother, don't mind I'll be fine.

Vastaan seuraaviin kysymyksiin laulujen sanoilla/nimillä. Vastattuani haastan myös muutaman ystäväni mukaan. Tässä on niin paljon mietittävää että voin hyvin laittaa vahingon kiertämään. Listaan haastamani ihmiset omien vastausteni perään. "

1. Sukupuoli?
"Niiiin tyttö rukka pienoinen"

2. Mikä on suurin unelmasi?
"mielin määrin kahvii ja tupakkaa"


3. Mitä inhoat?
"....Ei koskaan tapahdu mitään.."


4. Millanen fiilis sinulla on nyt?
"Here i go again on my own"


5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
"Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa enkä sitä halua,
mä vain kuljen pilke silmä kulmassa"

6. Mistä asioista pidät?
"anna kitaran laulaa vaan"

7. Minne haluaisit matkustaa?
"Vie mut minne vaan"

8. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/poika-/tyttöystävällesi?
"anna rakkaudelle aikaa toipua"


9. Mitä haluaisit sanoa ystävillesi?
"Musta tuntuu et voin luopuu mistä vaan, jos heidät pitää saan lähelläin"

Tuntuu oudolta, että ainakun löytää jotain mistä pitää niin se ei meinaa säilyä tai menettää ihmeellisyytensä, tai kun jotain odottaa todella innolla niin siihen pettyy sitten helposti. Mutta onneksi se pätee myös päin vastoin, kun jännittää tai pelkää jotain etukäteen niin se ei enää tapahtuma hetkellä olekkaan niin kamalaa. Mutta kaikkein ärsyttävimpiä on ne tunteet jotka herää vasta jälkikäteen, vaikka sitä sanotaan että valintoja ei ole vääriä toiset on vaan huonompia kuin toiset. Vappuna ainakin tein molempia valintoja.. Ensin tuli lähdettyä väärään suuntaan, mutta jossain vaiheessa tajusin joitain itsestäni ja omista tunteistani ja oikaisin tieni suoraksi. olen aika iloinen etten jatkanut matkaa liian pitkään vaikka varsinainen takaisin kääntyminen on mahdotonta, mutta toisaalta jos en olisi vähän mennyt vikaan en välttämättä tietäisi haluanko mennä oikeaan suuntaan. elämä on välillä aika monimutkaista. Kumma kyllä mulla on hyvä olo vaikka onkin kamala ikävä ja välillä kaikki muukin vähän miten sattuu levällään, mutta tuntuu että tällä kertaa mun kuulu itse selvittää miten päin tässä mennään ja lakata kuuntelemasta miten mun muiden mielestä pitäis elää ja mennä ja tehä. mutta onneks on ystäviä, niitäkin joita ei melkeen koskaan nää, kunhan on tietää että on aina joku<3

Glara vappen idagendoo! noh.. ei nyt ehkä ollu ikimuistoisin vappu ever, mut hei.. paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Olihan se meno ihan kivaa mutta oisin voinu olla itse enmmän menossa<3 asu sai kyllä kiitettävää huomiota.:) pitäisi vaan joskus muistaa että haavaa ei voi tukkia toisella puukolla jos nyt näin vertaus kuvallisesti ilmaistaan. mutta tänää vois alkaa se parempi elämä:) :vähemmän viina, vähemmän löhöömistä ja ei miehille.. viimeisin on helpommin kyllä sanottu kuin tehty. onnea japille huomisen johdosta!

Tuntuu kun joku repis sisuskaluja irti, satuu vatsaan niin maan vitusti. Oksettaa.

Pala palalta revit iholtasi irti kaiken mikä vielä merkitsee.
Peität jokaisen jäljen jonka jättänyt on käteni saastainen.
Pois heität kaiken mikä oli sielustani revitty vain yhteen tarkoitukseen.
Se mitä stigmoiksi luulin olikin vain valve painajainen.

Herään keskellä pimeää tietä, kirkkaaseen valoon ja sateeseen ihollani.
Tyhjä sydän kädessäni tuijotan rekkaa, tiedän ettei se mene ohi.

Oli tarkoitus pysyä poissa galleriasta lauantaihin asti. mutta en taida päiväkirjasta pystyä olemaan erossa. sattuu. kamala päivä. kamala olo. en pääse kotiin, huone on maalauksessa. haluaisin nukkumaan. voisin oikeastaan nukkua koko viikon, ei tarvitsisi miettiä mitä tekis..

Vaaleenpunaset! kelaa!

Tämä päivä on harmaa ja minua väsyttää.
Tahtoisin olla joku muu tai edes hetkeks hävitä.
Antakaa mulle tänään lupa vihata,
en jaksa olla aina niin vitun inahana.
En jaksa jauhaa paskaa,
ajalla jonka voisin itselleni lajoittaa.
En jaksa olla hiljaa
asioista jotka ärsyttää ja loukkaa.
Suljen hetkeksi puhelimen,
ei kannata yrittää soittaa.
Poistun hetkeksi kaupungista,
niin huomenna taas jaksaa.

tai ehkä vähän.

Minä olen aina pitänyt myrskyistä. Etenkin rankasta sateesta. Pelkäsin kyllä pienenä ukkosta kaikkialla paitsi mummolan sängyn alla. Tänään uskalsin pitkästä aikaa lähteä rantaan yksin katsomaan sadetta. Tai lähinnä uskalsin kävellä siellä kun nykyään pitää muka kokoajan varoa kastelemasta kenkiään. No kastuhan ne pikkasen mutta ei se haitannut. Ilma oli mahtava. Olin liti märkä jo puoli välissä matkaa. Tuntui kuin märkä tuuli olis puhaltanut kaiken turhan pois, puhdistaa paremmin kuin sauna sanon minä. Tuli hirveä himo jatkaa kävelyä suoraan jorpakkoon, mutta se tuntui hiukka mielenvikaiselta ajatukselta niin päätin jättää väliin, sitäpaitsi puhelin olisi kastunut..
Kyllä. Vesi on kumma juttu. Kumma mutta paras.
Odotan vain ekaa ukkosta<3