IRC-Galleria

Viime viikonloppu oli vihdoinkin kokonaan vapaa ja Arttu tuli kylaan Farnbouroughsta (en tieda kirjoitinko oikein). Aika meni tosi nopeasti (kuten vapaapaivat tuppaavat menemaan) ja juomisen ohella jotain tuli tehtyakin. Lauantaina tutustuimme lahinna Chepstowiin ja seikkailimme laheisessa meksikolaisessa ravintolassa. Ilmeisesti olimme jonkun synttarijuhlilla kuokkimassa, mutta se ei menoa hidastanut. Maaseudulla kun olimme, paatimme kirmailla naapurin heinapellolla juhannuksen kunniaksi paluumatkalla. Voihan se olla, etta muutama paintti siideria rohkaisi... :) Naapuri varmaan arvosti meidan riehumista.

Sunnuntaina ajoimme Barry Islandille ja meidan onneksi ilma oli loistava. Mina tietenkin karahdin selasta ja olkapaista, Arttu sai kauniin rusketuksen kasvoihin ja kasivarsiin. Rannalla oli myos huvipuisto ja kavimme heilumassa parissa vetkottimessa. Kylla huomaa jo, etta ika painaa, silla toinen vehkeista oli suorastaan pelottava. En muista kokeneeni vastaavaa tunnetta koskaan aiemmin huvipuistossa. Huolestuttavaa.
Ajomatkat olivat melkoinen seikkailu ja kaiken kukkuraksi saimme parkkisakot. Kieltamatta tunnelma vahan viileni, mutta rahaahan se vain on. Tuntui vaan tyhmalta maksaa jostain sellaisesta, jonka olisi voinut valttaa. Ei vaan sattunut kaymaan mielen vieressakaan, etta siella olisi jokin aikaraja parkkeerauksessa, jota ei kannata ylittaa. Noh, virheista oppii.

Nyt sitten alkoi taas arki ja tyot kutsuvat. Onneksi sain tana aamuna pankkitilini vihdoin viimein avatuksi ja se tarkoittaa, etta rahaa voi nostaa aikaisintaan perjantaina. En todellakaan ymmarra tata systeemia, mutta olin onnellinen, kun yksi asia jarjestyi. Toiseksi kavin laakarissa yleistarkastuksessa ja sain kuulla olevani hyvakuntoinen ja terve kuin pukki (mikali siis rasittavaa heinanuhaa ei lasketa).

Tyonantajani hommasi minulle telkkarin omaan huoneeseeni ja toivon saavani lisaa hyllytilaa lahipaivina. Mukavaa, etta asiat alkavat asettumaan ja tyohon alkaa tottua. Alussa stressin maara oli varmaan aika tosi korkea ja tuntui, etta tarvin omaa tilaa. Vapaapaivat tulivat siis tarpeeseen.

Ajamiseen taalla alkaa jo pikkuhiljaa tottua, eika syke enaa ole sataviiskyt joka riskeyksessa. Barryyn ajaminen meni ihan hyvin lukuunottamatta paluumatkaa, jolloin satoi kaatamalla. Yritin nayttaa Artulle paikkoja Newportissa, mutta sateen vuoksi (ja sen takia, etten tunne kaupunkia) se jai yrittamiseksi.

Mutta nyt pitaa menna. Olen tassa koko ajan syottanyt Chrisia toisella kadellani ja virallisesti olen siis toissa...

Hellurei talta eraa!