IRC-Galleria

Tulin just kotiin viikonlopun riennoista. Olin siis Lontoossa Hennaa moikkaamassa. Meilla oli toooosi kivaa!
Menin Lontooseen siis lauantaina paivalla ja kiertelimme hostellin loytymisen jalkeen keskustassa mm. China townissa, leicester squarella jne. Piipahdimme valilla aina juomaan ja syomaan ja lopulta sitten suuntasimme hyvassa hiprakassa Ministry of Sound klubille. Sen me loysimme oikeastaan ihan maihalla hostelliin kavellessamme ja paasimme sisaan ilman sen kummempia jonottamisia. Paikka oli yllattavan kiva ja musiikki vielakin kivempaa. Oltiin kuviteltu, etta musiikki vahintaan takais jomottavan paansaryn seuraavalle paivalle, mutta ei. Tapasimme jo mennessa jonossa ryhman italialaisia ja mina paasin treemaamaan taas ruostunutta kielitaitoani. Muutaman promillen humalassa en edes ujostellut ankyttaa. ;) Noh, tiettyyn tapaan italialaiset kysyivat kumpi on kauniimpi, Rooma vai Lontoo ja fiksuna tyttona tietysti kehuin Roomaa. En oikeastaan ymmarra miksi se on heille niin tarkeata.
Italiaanot olivat tosi ystavallisia ja auttoivat mua loytamaan siskoni kun onnistuin hukkaamaan hanet sisalla. Henna ei tietty ollut niin innostunut heista, koska ei ymmartanyt mita puhuimme, mutta kadotimme heidat jossain vaiheessa sitten ja kiersimme paikkaa kahdestaan. Ilta oli tosi onnistunut ja lukuunottamatta sita, etta meinasin jaada auton alle. Hostelliin mennessamme sain paahani, etta haluan suklaata ja lahdin ylittamaan tieta katsoen vain toiseen suuntaan... Onneksi se autoilija osasi kayttaa jarrua! Sunnuntai aamuna sitten nousimme tuskissamme yhdeksalta aamupalalle ja kirjauduimme hostellista kymmenen jalkeen. Siita sitten lahdimme Portobello Roadille kappailemaan, syomaan ja lopulta Hennan asunnolle kahville ennen kuin pitikin lahtea takaisin Walesiin. Taytyy kylla sanoa, ettei ois yhtaan huvittanut tulla takaisin toihin...
Hennan kanssa haaveiltiinkin tulevaisuudesta ja puhuttiin kumpikin suuvaahdossa. Ihanaa keskustella jonkun kanssa joka kay lapi samoja tuntemuksia ja vielapa ymmartaa muutenkin mita tarkoitan. Nyt meinaa olla aika vasy tahan Walesiin, tai ainakin tahan "kotiin" jossa olen. Pitanee alkaa miettia vaihtoehtoja...

Lontoo hammastytti edelleen paljoudellaan. Turhauttavaa siella on pitkat valimatkat ja ihmisten kylmyys. Eipa siina sinansa mitaan ihmeellista ole, kaikki suurkaupungin ihmiset on varmaan ihan samanlaisia. Mulle se on kylla ihan liian iso pala purtavaksi ja kalliskin viela. Mutta oishan tuolla nahtavaa. En oikein tieda miten paljon aikaa kaupungin koluamiseen tarvittais, rahasta puhumattakaan.

Joo. Kiva reissu. En tieda tosin antoiko se minulle yhtaan lisavoimia tai motivaatiota toihin.

Ja juttelimme porukoitten kanssa pikaisesti ja saimme kuulla, etta meidan uusi pikku koiramme on nyt sitten nimeltaan Jami. Ma yritin markkinoida nimea Lumi, mutta Veijo voitti. Noh, matsi ei ollut reilu koska veijolla oli kotikentta etu... Jami on kylla toooosi suloinen!