Hello Darling! How are u today my love? See u soon honey!
Talla tavalla taalla, ihan tuntemattomillekin. Siltamaksua maksaessa tapaan useasti kassan takaa miehen, joka saa survottua kolmeen lauseeseen enemman hellia sanoja kuin perussuomalainen kuukaudessa. Minun suuhunikaan nuo sanat eivat vaan sovi, joten tyydyn aina vaan hymyilemaan ja ihmettelemaan mielessani: "Mita hittoa?!!" Mutta kyllahan siihenkin alkaa jo tottua.
Tanaan on taas tyopaiva ja menemme katsomaan uusinta Bondia. Toivotaan, etta leffa on katsomisen arvoinen ja jos ei, niin voi voi. Voinpa ainakin yhtya keskusteluun aiheesta. Ja pitaahan mun paasta nakemaan miten Daniel Graig istuu Bondin kenkiin.
Lindan ystava tulee tanne tanaan ja ma oon varmaan toissa aika paljon. Ei haittaa, eihan millaan ole mitaan valia. Jos ajattelee ihan jarjella, niin missaan ei ole mitaan jarkea...
Jos vain saisin jostain voimaa ja rohkeutta sanoa mita oikeasti ajattelen, niin en enaa olisi taalla. Olisinpa sellainen lorppo kuin meidan Veijo, joka ei vaan malta olla kertomatta mitaan. Mutta minut luotiin samasta muotista kuin Tapio. Ja sen asian kanssa on vaan elettava. Pitaisi vain luoda sellainen ymparisto, jossa minakin osaisin olla erilainen. Mutta nayttaa silta, etta mihin ikina menenkin, ymparisto seuraa mua. Ehkapa ma itse raahaan sita perassani ja siksi tuntuukin, etta mun matkanteko on raskasta. Ja samat ongelmat joka paikassa.
Ja Jesus Christ, kohta on taas joulu...