Taas viikko vierähti. Yliopiston koneet oli koko ajan varattu tai sit ne ei muuten vaan toiminut, niin ei oo hirveesti tullu surffattua. Mutta on täällä niin
paljon muutakin tekemistä, että ei oo silleen ollu ikävä nettiä. (pleikkaria ikävöin kyllä..mut alan jo toipua pahimmista vieroitusoireista)
Tuntuu että elämä kulkee täällä vähän ruokailusta ruokailuun. Koko ajan vaan mietitään, että mitä seuraavaksi syötäisiin. Ja kun täällä on kaikkia herkkuja (ja vähemmän herkkuja)
mitä ei kotoa löydy, niin tulee kyllä syötyäkin kaikkee. Tyttöjen kanssa ollaan tehty yhessä ruokaa.
Mut tänään käytiin Hanna-Kaisan kanssa syömässä venäläisessä blinikahvilassa "Tshainaja Loshka" (Teelusikka)
Yllä kuva puolisyödystä annoksesta. (muistan aina hirveen myöhään omistavani kameran)
Perinteistä venäläistä pikaruokaa: Superherkullista majoneesisalaattia, pääruokana Blinejä (pikkulettuja) tai Blintsik (iso lettu) täytteenä kaikkea
mahdollista, suolaista tai makeaa. mmmm. Oli Niin herkkua. Söin Blintsikin kana-sienitäytteellä, kinkkusalaattia ja pienen kannun teetä.
Yhteensä jotain reilu 3e, ja tulin kyllä iha täyteen.
Joku mikä täällä tuntuu vähän hassulta: Tee annetaan monesti pienessä teekannussa, josta saa sitten itse kaataa teetä kuppiin.
Muuta juomaa tuolta ei saanutkaan kuin teetä. (Eli siis kyseessä ei ollutkaan kahvila vaan teelä;))
Eli isä ja äiti, Jimi (ja Irina?), nyt tiiän ainakin yhen paikan mihin vien sit teidät syömään, kun tuutte tänne ;)
Ystävänpäivä venäjällä on "Den vseh ljublennih" eli kaikkien rakastavaisten päivä.
Lähettiin käymään alennusmyynnissä (ostin paidan) ja huomattiinkin, että kävelykadulle pykättiin jotain ystävänpäivämarkkinoita.
Joka puolella oli ilmapalloja, erilaisia kojuja ja kaikkee ihanan romanttista hömppää. Esim. yhteen puuhun oli ripustettu lahjapaketteja..
Tästä linkinstä ystävänpäiväkuvakollaasiin. laura_sfa&image_id=76134665
Ystävänpäivän iltana käytiin teatterissa Katsomassa Tshehovin näytelmä Kirsikkapuisto. Olin kyllä lukenu sen etukäteen suomeksi (onneksi) En oikeestaan juurikaan tajunnu mitään
siitä mitä näyttelijät siellä puhui.. Mutta kun osas juonen ulkoa, niin pysyi siinä kärryillä. Näytelmä on oikeestaan aika mitäänsanomaton. En oikeen osaa sanoa
mikä siitä tekee ikimuistoisen klassikon. No, teatterippu maksoi n. 4 euroa ja teatteri oli itsessään hieno, niin ei kyllä harmita, että mentiin. (mä sentään istuin koko näytöksen loppuun, toisin kuin eräät.)
Venäjällä-Kuvakansiossa on myös teatterista kuvia.
Jotain kommenttia katukuvasta:
Venäläiset naiset ja niiden saappaat. Housujen pitää olla joko pillit tai niin lyhyet, että saappaat näkyy. (mäkin oon alkanu jä kääriä housunlahkeita) Siinä missä nuoret naiset määrittelee itsensä saappaiden kautta, mummeleilla statussymbolina taitaa toimia karvahattu. Mitä korkeampi, sitä tyylikkäämpi. Ainakin teatteri aulassa oli mielenkiintoisen näköisiä hattuja..