- Minä luulen, ettei Nuuskamuikkunen halua seuraa.
- Mutta entä jos minä saan hänet haluamaan?
- Ei älä, Nuuskamuikkusta ei pidä painostaa.
- Minkätähden?
- Hän on erakkoluonne. Vain talvisaikaan hänellä on tilaisuus nauttia yksinäisyydestä.
- tiedän, mutt--
- Nuuskamuikkunen pitää sinusta kovasti ja siksi hän viipyy muumilaaksossa muun osan vuotta. Sisimmältään hän on kuitenkin kulkuri ja tarvitseen yksinoloa toipuakseen meistä. Ymmärrän tunteesi, mutta jos kerjäät koko ajan mukaan, hän tuntee olonsa vaivaantuneeksi. Jätä Nuuskamuikkunen rauhaan.
- Mut--
- Älä sure
Muumipeikko pyyhkii kyyneleitä.
---
- Milloin lähdet?
- Häh?
- Kyllähän sinä taas lähdet.
- Joo-o.
- Saanko pyytää jotain?
- Mitä?
- Ilmoita kun lähdet?
- Mutta..
- Tulen aina surulliseksi lähdöstäsi, vaikka tiedän että palaat.
- Niin. Minuakin surettaa. Siksi ajattelinkin lähteä tänä vuonna varkain.
- Mutta minähän tulen vielä surullisemmaksi, jos kuulen että olet lähtenyt. Haluan hyvästellä sinut kunnolla ja toivottaa hyvää matkaa. Ilmoitathan lähdöstäsi?
- Voi hyvänen aika! Jospa lähdenkin vaeltamaan vasta sitten, kun sinä nukut jo talviunta.
- Joo! se on hyvä ajatus. Siinä tapauksessa emme eroaisi ollenkaan!
- Hmm. Emme oikeastaan. Minä palaan ennen kuin sinä olet herännyt.
- Juhuu! tehdään niin, Nuuskamuikkunen :)
[Muumilaakson tarinoita, jakso 33, Leija]