IRC-Galleria

Tänään kuljin pitkiä matkoja nummillla, jouduin muutamaan pieneen kahakkaan, tapoin sarvipäisen kaniinin bumerangilla, kävin ostoksilla, sain uusia ystäviä ja vihamiehiä"

Jaahas. Laura on taas pelannut koko päivän pleikkaria.

No, pelattiin jimin kaa ^^

nyt ollaan huittisisa.

"no annan nyt vähän enemmän läksyä, kun teillähän on nyt loma, niin on aikaa."

Minkä takia kaikki opettajat sanoo aina ton saman lauseen ennen LOMAA.
tiättekö, mitä loma tarkoittaa? Siis Loma. siis ei töitä, ei koulumurheita, vaan LOMAA!

No, yritän silti kaikesta huolimatta nauttia lomastani. Tulee todennäköisesti työntäyteinen sunnuntai 26.10 :D

torstaina pitäisi palauttaa 2 ihanaista viron käännöstä. Toinen oli joku kielitieteelinen kolumni, tein sitä viikonloppuna.
Äsken väänsin jonkun lääkkeen pakkausselostetta. Niin täynnä lääkäritermejä, ettei mitään tolkkua.Tuntui, että suuri osa ajastu kului tuntemattomien lääkäritermien hakemiseen. Käänsin tekstiä, jota en ymmärrä, tekstiksi, jota en ymmärrä.
Ja sitä tekstiä tulikin sitten rivivälillä 1,5 kokonaista 3,5 sivua.
Kammottava urakka.
nyt nukkuun.
taidan lintsata aamutulkkauksen.

En enää ikinä jätä asioita näin viimetippaan! (sanon vaan)
No kun noihin käännöksiin oli aikaa 2 viikkoa, jotenkin ne vaan jäi.

viimeyönä näin outoa unta mustikkamuffinssista.

kauppakeskuksessa oli teemapäivä, jonka aikana työntekijät meni töihin eri firmoihin, kuin yleensä. Joten siis lähipankin työntekijät menivät töihin kahvilaan. Hetken olin toimittaja ja seurailin tätä vaihtoa, mutta sitten olin tavallinen asiakas ja päätin tilata ison teen ja hervottoman kokoisen mustikkamuffinssin, kun näin niitä siinä tiskillä ja ne oli ihanan näköisiä, vaik tosi kalliita. menin sit jonottaan. Just kun olin pääsemässä muffinssin kohalle, niin joku pikkupoika tönäs mua ja mun lompakko tippui ja jouduin konttaan sitä jostain pöydän alta. Kun palasin takaisin, niin mun tarjotin oli hävinnyt, viety pois. jouduin siis aloittaan alusta. Sähelsin teen kanssa jotain ja sit yhtäkkiä kauhukseni huomasin, että mustikkamuffinssit oli jo loppu! kysyin, että onko niitä
lisää, mutta ne pankkivirkailijat ei ihan hallinnu sitä hommaa, eikä niitä tullut lisää. Mua suututti niin kauheesti. Teki mieli heittää tarjotin lattialle ja lyödä sitä tyhmää pikkupoikaa, mutta sitten ajattelin, että mä olen kuitenkin jo aikuinen ja mun pitää osata hillitä itteni. Sitten vaan purin hammasta ja yritin kestää suuttumuksen, mutta mua vaan ärsytti ihan sikana, etten saanut sitä muffinssia, ja se poika vaan irvisteli mulle omasta pöydästään, että etpäs saanut muffinssia!
Lopulta lähin pois koko kahvilasta. Siihen mä oikeestaan heräsinkin.

1. näin jotain jännää unta,mutta yhtäkkiä se vaan katkesi, paikka ja aika vaihtui ja seisoin luokkahuoneessa, jonka jokaisella pulpetilla oli vihreä herätyskello. sitten joku poika laski viimeisen kellon pöydälle, sanoi, että "Nyt" ja sitten ne kaikki kellot alkoi soida. mutta se olikin mun herätyskello, joka ilmoitti,et on aika nousta. Hassua että mun uni valmisti mua heräämään. Ja kun pitkästä aikaa herätys oli jo klo 7. Ei niin mitään logiikkaa.

2. meillä oli yhen kurssin lyhyt tapaaminen aamusta. sitä pitää sellainen vanhahko nainen. Sit kun olin lähdössä, niin se kattoi jotain siinä pöydällä "ooh, tota mun on pakko kattoa! näytäpä mulle" luultiin, että se tarkoitti mun vieressä istuvan kirjaa, jota se sit ojensi opettajalle, mut tämäpä sanoi: "no siis voin mä sitä kirjaakin kohta kattoa, mutta toi huivi! aivan ihana!" se kattokin mun (etiopiasta ostettua) huivia ja alkoi hipeltää sitä. "tää on niiin hieno. tän vois laittaa vaikka seinälle!"

3. Kun löysin lattialta viime viikolla jonkun kameran käyttöohjeen, joka oli kirjoitettu tajuttomalla siansaksalla, mutt sitten koin elämäni valaistuksen, kun tajusin, että siinä luki Nihongo (=japanin kieli) ja sit osasin lukea siitä joitakin sanoja, jotka oli hirganalla ja ah, se oli hieno hetki. Ei kyllä vieläkään olla käyty kaikkia hiraganamerkkejä, enkä itsenäisesti niitä jaksa etukäteen tankata. vähän kerrallaan eteenpäin.

4. Torstaina Santalaan, torstaina Santalaan.

5. Kävin eilen ekaa kertaa elämässäni yksin leffassa. Se oli aika virkistävä kokemus. Kävin kattoon Tuulen laakson Nausicaän, vaikka mulla on se itellä dvd:llä, mutta kun nyt oli mahdollisuus nähä se suomitekstityksellä isolta screeniltä, niin pakkohan mun oli.
Juhlistin samalla sitä, ettei tällä viikolla oo ollenkaan tulkkaustunteja.

6. Sanoinko jo, että lähden torstaina Santalaan?

Ihana viikonloppu. Jimi oli täällä.
Käytiin Muumilaaksossa, syötiin sushia, istuttiin leffateatterissa ja nuortenkokouksessa saalemilla.

Kun Jimi lähti, niin tuli ikävä olo, jota paikkasin ostamalla suklaalevyn ja Pelaaja-lehden.
Sain sen just luettua läpi.
Jimi raukka ei oo vieläkään kotona, vaikka lähti klo 19.10 junalla.
vr:llä osataan. Ensi kerralla kannattaa jättää pendoliino väliin siitä syystä, että sillä tuskin pääsee perille. Ei pelkästään sen takia, että pedoliinolla matkustelu on kalliimpaa.

Hihii. mennään varmaan marraskuun alussa digiexpo-messuille.
Sellaisesta oon aina haaveillu, mutten oo mielestäni ollut tarpeeksi nörtti. Tai ei oikeen oo ollu ketään, jonka olis uskonu lähtevän mukaan. Jos nyt sit viimein.
Mut mihkään assemblyyn tuskin koskaan eksyn. Vaik oon sitäkin kyl miettiny joskus ;)

Ehkäpä täs vois mennä nukkuun pikkuhiljaa. Torstaina santalaan. Nyt tajuton 4 päivän opintorutistus.

sataa tai paistaa, niin huomenna on aurinkoinen päivä. ainakin n. klo 18 eteenpäin.

enää 42 tuntia, niin nään Jimin!!!!!!!! <3<3<3<3

pohdiskelin tässä ihmisiä, jotka on joskus ollu läheisiä, mutta joihin en oo nykyään ollenkaan yhteydessä. Esimerkiksi lukiokaverit melkein kaikki. Kun lukio loppui, niin yhtäkkiä vaan yhteydenpito jäi. Se tuntuu vaan niin kummalliselta.
Kuitenkin jokainen ihminen on jättänyt jälkensä mun elämään omalla tavallaan. Ja muistot säilyy, vaikka ei yhteyttä pitäisikään. Mä oon ylipäätään aika huono kaikissa yhteydenpitojutuissa.

Kaikelle on aikansa. Kai se pätee ihmissuhteisiinkin.

Haluaisinkin siis kiittää jokaista, joka lukee tän tekstin ja on jollain tavalla ollut osa mun elämää. Ja erityisesti niitä, jotka edelleen, kaikesta huolimatta on.

Kurkku on ollu täs kipeenä. Sit kun viime viikon lopulla sieltä alko tulla mädän makua suuhun, päätin käydä terkkarilla.
Kurkussa ei ole mitään. Korvat on kunnossa.
Sitten se keksi, että vois olla poskiontelotulehdus ja laittoi lääkäriin.

Lääkäri oli kummallinen pieni nainen, jolla oli liian isot vaatteet ja harottava katse. Se vaan mutisi koko ajan kummia. Lopulta se määräsi mulle jotain allergialääkettä "tukkoisuuteen" ja nenäsumutetta. Sitä ei kyl olis tosiaan tarvinnu ostaan, mut en oikeen osannu ajatella selkeesti. Kallis nenäsumute, mutta en tosiaan aio sitä käyttää, kun sivuvaikutuksena mainittiin nenäverenvuotoa ja vaikka mitä kivaa. Sekin oli siis johki allergiseen nuhaan.
Enhän mä edes ole tukkoinen!

raah. No, jos noi nyt jotenkin auttaisi. Miten parannan allergialääkkeellä kurkkukivun-

en vaan tajua.

vali vali vali. Anteeksi.
Nukuin tänään kahet päiväunetkin.

Ja kaikki läksyt on tekemättä. Ei vaan jaksaisi! Miksi pitää koko ajan pitää tappotahtia yllä sen takia, että jättää kaiken aina viimetippaan, kun aiemmin ei ehdi.

Olen näin ollen oravankierteessä.

Onneksi edes japaninopiskelu on kivaa.
ruotsista ei olisi niin väliä. Miksi oi miksi on vaan Pakko käydä typeriä ruotsinkursseja!!!

Jotain ahdistuneisuudesta kertoo se, että ostin suklaata. Mä en ikinä osta suklaata!