IRC-Galleria

Joka väittää, että sää vaikuttaa ihmisen mielialaan valehtelee ja reippaasti. Vaikka itse olenkin käyttänyt säätä tekosyynä moneen moneen asiaan. Esim en tuu ulos siel sataa ja d44 mut on tehty suklaasta.
Okei harmaa ja sateinen sää ei ehkä pistä ihmisiä hymyilemään, mutta jos sateessa kohtaa ihmisen joka kulkee ilman kenkiä ja puhaltelee saippuakuplia et voi olla enää ängst.

Toisaalta olen lähes koko viikon odottanut aurinkoa ja nyt äsken kun se vihdoin ilmestyi, vedin verhot eteen, totesin vittu ja kirosin mielessäni auringon joka kehtaa häiritä minua kun vietän laatuaikaa kaltsuttamassa.

Niinniin koulu. Ensimmäisenä päivänä astuin vapisten junasta ulos, peläten pahinta. Onneksi sain tukea rintaliiveiltäni, jotka napsahtivat auki ja vielä parempaa sain seuraa. Pelokkaana astelin keskellä ei mitään kohti koulua, joka näyttää erehdyttävästi lastentarhalta ja toisinaan luokkaani kuunnellessa/katsoessa ei uskoisi että tosiaan me olemme kympillä ihan vapaaehtoisesti korottamassa numeroita. Astuttuani sisään ensimmäistä kertaa sisälle kouluun tunsin oloni niin pieneksi ja mieleni teki juosta piiloon. Onko se sitten kauheaa tulla uuteen kouluun missä ei tunne ketään ja missä opettajat käyttäytyvät vahtikoiran lailla? Oi ei se ei ole kauheaa se on vitun perseestä.

Nyt on mennyt pari viikkoa ja yritän vaihtaa pois. Jäisiä ihmisiä, mutta mukavia. Kaikki on vieläkin sekavaa, mutta olen optimistinen.
Ainahan voi heittää kevyttä juttua joillekkin rändömeille käytävällä, mutta kun sitä sitten yritin ei tulos ollut kehuttava. Ilmeisesti lause hei pojaaat ja saman aikaan nojaaminen pojan kaappiin ei ollut kauhean kivaa. poika nimitäin katsasti minua hyvin vihaisesti ja pisti vauhtia toimiinsa.

Paluu arkeen on ollu tosi jees ja sujunu ilman suurempia ongelmia, mitä nyt ei voi enää pelata simssiä pari päivää putkeen ja tällä viikolla on ilmentynyt ongelman tpaisia siitä että miten arkipäivät kuluttaa.

liz