IRC-Galleria

kyllä tämä idea on kopioitu eräästä lehdestä, mutta mistä? haha en kerro (: Tavoitettavissa täältä noin viikon välein

minä+eläin

1. Hiljaa kuin hiiri

2. Kännissä kuin käki

3. Ovela kuin kettu

4. Asua kuin sika pellolla

5. Ostaa sika säkissä

6. Liukas kuin ankerias

7. Pomppia/Sätkiä kuin kala kuivalla maalla

8. Karvainen kuin apina

9. Viisas kuin pöllö

10. Vasikoida

Lauantaina oli The Soundsin, Don Johnson Big Bandin keikka.

Aamu alkoi lempeästi siihen kun aurinko lämmitti naamaani ja sirkat soittivat kuutamosonaattia hetkinen unissani ehkä heräsinkin noin. Tosiasiassa heräsin puutuneeseen käteeseen ja armottomaan kipuun joka oli kohdistettuna erityisesti koko keholle. Ikävä tunne kun on paikat jumissa. Sää pisti lauantaina parhaansa mukaan vastaan uloslähtöäni, mutta minähän en luovuttajatyyppiä ole ja niinpä hyppäsin ratsuni selkään ja lähdin.

Tultuani jäähallille päädyimme seurani kanssa pohtimaan erilaisia tapoja salakuljettaa viinaa sisälle. Mikään ei säästynyt luovien ideoiden edessä. Rikasta mielikuvitusta edusti pullon tunkeminen kumisaappaaseen ja saappaan mahdollinen kuljetus kädessä. :DD

Mitä lähempänä kello oli ovien avaamista sitä enemmän ihmisiä kerääntyi. Jossain vaiheessa tämä nuoriso oli ehtinyt päihtyä. Pari kertaa jaksaa aina naurattaa se kun joku parin promillen humalassa väittää kaikkien muiden olevan kännissä ja pyytää muita rauhoittumaan. Puhetta yleensä sammallusta huudon muodossa säestää metkat käsiliikkeet ja ympäristön tuhoaminen. 5 kertaa kun on kuullut olevansa ainoa kännissä oleva jonka pitäisi imeä ja lähteä Siperiaan alkaa vituttaa. Takaisin provoisimiseen ei ollut muuta keinoa kuin ilmoittaa tulleensa katsomaan Apocalypticaa ja osoittamaan suurta pahennusta hänen Sounds innollansa. Se, että joku esitteli karvapuoltaaan jonossa ei sekään ole mitään.

On rumaa osoitella. Jotta minusta tulisi joku päivä mainio äiti täytyy minun harjoitella järeänä olemista jo nyt. Eihän se ole minun vikani jos sanon, että älä osottele jos et ole rasisti ja kun lopulta sanon, että jos tää ei oo vika kerta kun osottelet en vastaa seuraamuksista. Millainen ihminen olisin jos mitään seuraamuksia ei tulisi?

No pojan osoitettu minua sormella vielä kerran nopein ja sulavin liikkein nappasin hänen sormensa ja tungin sen nenääni. En tiedä kummalla oli naamallaan riemastuneempi ilme kun huomasi missä on sormi. Hän vaikutti ainakin vihaiselta. :(

Tapahtumassa jossa musiikkia esitetään eri kuuntelijakunnille pitää ymmärtää että välttämättä kaikki ei tullu tapahtumaan heiluttamaan aivojaan pois tai muuten vain örisemään. Ymmärtää täytyy myös se, että jos ei ole päässyt ihan eteen niin sitten ei pääse.

Ehkä mä menin vähän liiallisuuksiin kun vitutuksen takia kostin sille hevarille kaikki sen hevarointi yritykset. Mitäs moshasi minun paikallani. Saa moni olla kateellinen siitä nopeudesta jossa pyörittelin päätäni käsimerkkien avulla, piesten samalla sälimättömästi nevar hih hevaria. Kun mikään ei auttanut ajattelin että noin raskasta musiikkia kuunneltaessa on vain eduksi jos tärykalvo on hieman hajalla, joten karjuin sydämeni kyllyydestä hänen korvan juureen sivistyneitä virkkeitä, kuten Ou jee ja vuhuuuuuuu. Kun mikään ei tuntunut tekevän minua iloiseksi ja ideatkin vähenivät päätin vain töniä ja napostella siinä sivussa hiuksia en kylläkään omia, vaan arvaappas.


P.s tiedänitedän merkintä on myöhässä, mutta pidin kuitenkin lupaukseni. Älä ole vihainen (:

liimmppu

jos sanon, että olen väsynyt korvaako se laadun?

Ihmiset usein erehtyvät siinä asiassa, että poliisi ei voisi olla ystävä. Jotka näin ajattelevat ovat valitettavan väärässä, mutta me jotka jo tiesimme asian todellisen laidan annamme anteeksi koska erehtyminen on inhimillistä ja erehtymisen lisäksi ihmisluontoon kuuluu uteliaisuus, jonka pitäisi sinullakin jo heräillä pohtimaan mihin tämä merkintä johtaa.

Jos seuraava tositarina eilisestä ei anna sinulle uutta suuntaa ajatella siitä kuinka mukavia ja h.tajuisia poliisi voi parhaimmillaan olla niin saat tosissasi kirvein ja keihäin metsästää parempaa juttua muuttaksesi ajatusmallia.

Eilen oltiin megamestoilla jonne pienen tuskailun ja hitailun jälkeen päädyttiin. Ensimmäisillä minuuteille saapui synttäreille poliisit. Onneksi olkoon sinä kuka ikinä nyt oletkaan. Ystävällisesti hieman pyöreähkä poliisi uteli minulta että onko minulla mitään laukussa. Minä joka myös huumormiehinä tunnetaan vastaan ystävällisesti, että no ei mulla muuta ku 20g pilvee, tägäystussi ja hiukan viinaa mut ei mulla muuta.

En tiedä kumman huumorintaju ei riittänyt sisäistämään tunnustustani koska kahden sekunnin päästä laukkuni sai kokea täydellisen ruumintarkastuksen. Sietäisivät lentokentillä ottaa oppia miten tutkitaan kunnolla. Mikään ei jääynyt huomaamatta ei edes se että taisin lipsauttaa pienen pelastavan valkoisen valheen.

Seisottuani tovin auton edustalla ja kuultuani olevani näsäviisas huoman puhelimeni päästävän elonmerkkejä. Tuttuun tapaan vastaan numeroon kuin numeroon liisa puhelimen toisessa päässä on samainen mukava konstaapeli joka istuu minua vastapäätä. Nopein ja sulavin liikkein liukenin auton taakse esittämään äitiäni. Taustalla kuului kauhea huuto poistuvasta nuorisolaumasta jota säesti silloin tällöin huuto hei liisa miks sun laukku on tuolla? Kaikki meni täydestä ja vihaisen äidin soittoa ootellaan vieläkin.


~Liiiiiisa on paras<3

"Olemme hyväksyneet esimerkiksi sen, ettei elämässä saa kaikkea. Hyvä jos puolet. Tai kolmasosan. Jotkut kutsuvat sitä seestyneisyydeksi. Minä kutsun sitä katastrofiksi"

Meillä kaikilla on varmasti ollut pienenä paras kaveri. Tai, jos ei silloin niin ainakin nyt on toivon mukaan joko yksi paras tai monta parasta kaveria.

Pienenä ja nykyisinkään on vaikea kuvitella, että välttämättä aina ei sitä parasta kaveria tule olemaan, vaikka aikaisemmin olisikin välirikko käynnyt niin sitä ei hyväksytä. Tavaittavissa on myös seuraavaa ajatusmallia: Kuvitellaan, että vaikka ystävyys ajautuisi karille voi sen aina korvata ja pitkänkin tauon jälkeen on toisen seura yhtä luontevaa kuin ennenkin. Aika toive ajattelua.

Näin tässä taannoin erään lapsuuden parhaan kaverin, joka oli pienenä minun idolini ihan pelkästään sen takia, että se oli mua kaks vuotta vanhempi. Olin valmis juoksemaan päin seiniä pelkästä hänen sanasta ja minähän juoksin. Jännitin tietysti ihan mielettömästi tapaamista ja mielessäni pyöri taukoamatta kaikki ne hulvattomat ja vähemmän lystikkäät asiat.

Kun näin tytön vihdoinkin tajusin viidessä minuutissa, että meillä ei ole mitään yhteistä eikä koskaan tule olemankaan. Mietin miksi? Oliko toinen muuttunut niin paljon? Entäs minä? En minä mielestäni ole muuttunut tippaakkaan sitten syntymän, mitä nyt ääni madaltunut reippaasti ja korvat kasvanut.

Pitäisikö minun hyväksyä tässä ja muissakin tapauksissa, että menetettyä ei saa takaisin ja jossain vaiheessa yksipuolinen yrittäminen ei riitä.

Neljän vuoden näkemis tauon jälkeen, vaikka ihminen olikin viiden sentin päästä minusta tuntui kun hän olisi ollut kokonaan toisessa ulottuvuudessa, niinä hetkinä kun hän kiljuen yritti sabotoida tärykalvoani toivoin toista ulottuvuutta enemmän kuin suklaaholisti kaipaa päivittäistä papu annostaan.

Ehkä minun pitää vain hyväksyä se mikä lukee tämän merkinnän ensimmäisessä lauseessa ja jatkaa elämää hyväksyen.

Claudia

laiskuus vei voiton ja niinpa istun hotellin koneella, jossa netti maksaa enemman ja joka on tuotu tanne viidennella vuosisadalla.

Minulla ei ole varsinaisia ruoka-allergioita (kai) Asia erikseen ovat ruoka-aineet joista en pida, mutta niista sitten myohemmin. Tahan mennessa on kuitenkin loytynyt yksi ruoka, joka sulautuessaan elimistooni ei tee kivaa jalkea.

Kookos.

Sita harvemmin syon suomessa ehka siksi etta saatavuus on niin huonoa ja aina sama bounty patukka. Nyt taalla olen syonyt sita paivittain ja oireina mainittakoot mm suoliston rajahdysmainen toiminta ja paansarky.

Sita aina unohtaa, etta hei ei kookosta mulle se on pahaa. Edellisen lauseen voi myos lukea nain:

Joojoo ei taa viela mitaan kylla ma voin viela vahan sita napsia. No ei tast valttamatta tuu mitaan.

Toiveajattelua. Sitten kun oireet lahtevat kayntiin sita ensin hammastelee ja manaa kaikki mahdolliset Jumalat mita sylki suuhun tuo ja keksii kaikennakosta mista oireet voisi johtua. Siina vaiheessa kun kylmat ja kuumat aallot sirklaavat paallasi, tajuat mika on kaiken pahan alku ja juuri.

Aaw saali kun ette naa mua, en oo jaksanu suoristaa hiuXii d4h (:

oho aika loppuu ihan just moimoi!

Elizabeth goes exodus.

aah netti niin harvinainen herrku täällä, mutta anyway vaikeuksien kautta voittoon. Oon nyt jossain megamestoilla kiitos ihanien tyttojen jotka mut opasti tänne. (:

Kolme päivää ilman nettiä ja oon elossa, ei se ollukkaa niin kauheeta, mutta toisaalta on ihana päästä galtsuttelee, syottää lemmikki facebookissa ja pelata tetristä, jos jää aikaa.

Hmm niin millaista täällä on ollut? Järisyttävän kuuma jos jotain.
Rasismiahan ei täällä tietenkään ole niinkuin ei ole melkein missään muussa maassakaan mikä on ihan kiva. Pientä moukkamaisuutta on havaittavissa mutta siitä voi aina päästä eroon. Oltiin maman kaa jossai turisti krääsä kaupas. Yhtäkkii huomasin et myyjä seurailee meitä silee sniikisti oon vähä ihmeissäni, mut jatkan elämää ihan normaalisti. Sit hän (=myyjä) totee oikein viisaana, et:

Huh luulin et olitte neekereitä ni tulin kuuntelee teitä, mut sit tajusin et ootte vaa hyvin ruskettuneita hahah

Joo puhu venäjää niin et voi olla niga. Rasismin ja moukkamaisuuden ero? Moukaksi synnytaan, mutta rasistiksi opetetaan.

Tanaan kaytiin jossain kiertoajelulla matkasta ei tullut ikimuistoinen sen takia, etta menomatkalla bussi muistutti suomen talvea parhaimmillaan tai koska gili luuli etta pupu asuu raunioissa. Ikimuistoisuus juontuu siita, etta olin just laittamassa pääni papun syliin, ku se oksens<3(: ei likaantunu onneks ku vähän helma.

Muuta sattunutta ei oikeestaan ole paitsi vaaleanpunainen kuola seurauksena vitamiinipommeille jotka pistävät ihmisen huojumaan, venahtany nilkka ja rikottu kenka.

vidy kohta joudun lahtee seikkailee yksin pois taalta, mut vaikeuksien kautta voittoon.

moimoi

-liiss

elämä on oikeesti NIIN epäreilua. Mä oon se kammottava teinihirviö, jota pitäis kohdella kuin prinsessaa vähintään. Tässä perheessä sitä välillä pysähtyy miettimään, että mikä on kenenkin rooli. Kaikkein sekavinta on minun ja äitini suhde. Äitini on siis 37 ja minä olen 16. Huomiothan pienen ikäeron. Äitini on kolmen lapsen äiti ja sen pitäis siis olla tosi kypsä ja etc, kissanpaskat.

Eilen se nuija osti vans converset ja tänään se tallusteli sellanen ihan tavallinen musta hame. Katoin et ahha siinä on taas joku ollu ostelemassa. Bum mun silmät eksy siihen hintalappuun, se oli kohtalainen virhe.

Tavallisen mustan hameen hinta on 279 erkkii. Vetosin kaikkiin mahollisiin käytössääntöihin ja siihen kuinka sen ikästen fossiilien pitäis rauhottuu ja olla vakaita ni ainoo mitä se ameeba totes oli et älä jaksa vinkuu tän hameen alkuperänen hinta oli 317. Mä elän vaa kerran ja haluun nauttii vaatteista.

pfft ja ne sanoo mua materialistiks.

Otsikko oli jo niin menevä, ettei ole mitään väliä jos tämä oli älyttömän mielenkiintonen juttu joka sisälsi kirjoitusvirheitä enemmän kuin suomessa on järviä. Tsäh nyt on kiire pitää mennä lintsille ja pakata. ((((:

Kypros calling bitches

Liiiiz

Hei SINÄ, jonka silmät liikkuvat näiden rivien kohdalla!

Kiinnostaisiko Kung Fu Pandat?
Jos vastauksesi on kyllä, muttet kehtaa ilmaista haluasi nähdä kyseistä elokuvaa ja kuka sitä nyt yksin haluaa kulttuurista nauttia? Olet siis vailla seuraa ja niin on minun hyvä ysätävänikin. Tuethan hänen lukihäiriötään katsomalla dubattu Fuck Pandasia?!
Ystäväni osoittaa välillä tyhmyyden merkkejä ei ihan tohvelieläimen tasoa, mutta tärkeintähän ei ole aivot vaan mahtava huumorintaju ja leppoisa luonne.

Mahdolliset yhteydenotot voi osoittaa mulle, mielellään profiili sivulle (on ollu vähän nihkeetä kommenttien suhteen) Me emme sinulta arvoisa seuralainen vaadi muuta kuin rahat elokuvaan ja kovaa asennetta. Suotavaa olisi myös jos osaat hieman venäjää

Vastaathan mahdollisimman pian, ystäväni on epätoivoinen ja seurankipeä. Eli lyhyesti tiivistettynä:

Emo gurl kaipaa jonkun vierellensä vähän yli tunniksi sivistymään elävien kuvien ääressä.

With Love Elizabeth

Joka väittää, että sää vaikuttaa ihmisen mielialaan valehtelee ja reippaasti. Vaikka itse olenkin käyttänyt säätä tekosyynä moneen moneen asiaan. Esim en tuu ulos siel sataa ja d44 mut on tehty suklaasta.
Okei harmaa ja sateinen sää ei ehkä pistä ihmisiä hymyilemään, mutta jos sateessa kohtaa ihmisen joka kulkee ilman kenkiä ja puhaltelee saippuakuplia et voi olla enää ängst.

Toisaalta olen lähes koko viikon odottanut aurinkoa ja nyt äsken kun se vihdoin ilmestyi, vedin verhot eteen, totesin vittu ja kirosin mielessäni auringon joka kehtaa häiritä minua kun vietän laatuaikaa kaltsuttamassa.

Niinniin koulu. Ensimmäisenä päivänä astuin vapisten junasta ulos, peläten pahinta. Onneksi sain tukea rintaliiveiltäni, jotka napsahtivat auki ja vielä parempaa sain seuraa. Pelokkaana astelin keskellä ei mitään kohti koulua, joka näyttää erehdyttävästi lastentarhalta ja toisinaan luokkaani kuunnellessa/katsoessa ei uskoisi että tosiaan me olemme kympillä ihan vapaaehtoisesti korottamassa numeroita. Astuttuani sisään ensimmäistä kertaa sisälle kouluun tunsin oloni niin pieneksi ja mieleni teki juosta piiloon. Onko se sitten kauheaa tulla uuteen kouluun missä ei tunne ketään ja missä opettajat käyttäytyvät vahtikoiran lailla? Oi ei se ei ole kauheaa se on vitun perseestä.

Nyt on mennyt pari viikkoa ja yritän vaihtaa pois. Jäisiä ihmisiä, mutta mukavia. Kaikki on vieläkin sekavaa, mutta olen optimistinen.
Ainahan voi heittää kevyttä juttua joillekkin rändömeille käytävällä, mutta kun sitä sitten yritin ei tulos ollut kehuttava. Ilmeisesti lause hei pojaaat ja saman aikaan nojaaminen pojan kaappiin ei ollut kauhean kivaa. poika nimitäin katsasti minua hyvin vihaisesti ja pisti vauhtia toimiinsa.

Paluu arkeen on ollu tosi jees ja sujunu ilman suurempia ongelmia, mitä nyt ei voi enää pelata simssiä pari päivää putkeen ja tällä viikolla on ilmentynyt ongelman tpaisia siitä että miten arkipäivät kuluttaa.

liz

hihii pitkästä aikaa päivän yllättävä!

melkein tämän päivän yllättävä. C.O starring Papu6.w 'n meikä

Papu: liisa tiiäkkö mitä isot tytöt tekee?

liisa:nooo?

papu: tai no mitä isot pojat ja tytöt tekee!

liisa: :DDDDDD

papu: ne tekee sitä paljon ja sen kivaa

liisa: hahhhhah

papu: ne juo mehut ja muut lasista eikä pullosta

liz