"Uskoin vakavaan valaan,
No pojat on poikia ne lupaa muttei palaa"
Vaikka jutteleminen on kivaa ja rentouttavaa, nostaa se kaiken vanhan ja hölmön pintaan. Äh, ehkä se vaan on tälläistä. Ja jos on niin antaa olla. Kai voisi kuitenkin harkita että lakkaisi uskomasta turhiin.
"kevät - Kaiketi taivas vielä kestää,
pilvet jo luin, ei sadetta voi estää"
Mutta silti... silti se tuntuu ikävältä ja pahalta ja kurjalta ja vaikka miltä. "Taas kaatuu kaikki niskaan" on jälleen tuttua tutumpi tunne ja niin... se on se luova syksy jota olen odottanut niin pitkään.
"kevät - Sinua ihmistä pelkään
minä oli hölmö, otin turpiin sekä selkään"
Lopputulos, siinähän se lyhykäisyydessään.