IRC-Galleria

lumivalko

lumivalko

Miss Lucy le Fay at your service.

Blogimerkintä

-

Kuka sinä olet?Tiistai 08.12.2009 22:55

Kuka sinä olet?

Kuka? Kuka on vain muoto joka seuraa mitä ja mikä minä olen, on naamioitu neito.
Mutta tänä kaikkein suotuisimpana öistä, salli minun, arkipäiväisemmän kuvauksen sijaan, valaista tämän dramaattisen persoonan olemusta.
Voilà!
Minä olen se, jota te ette näe. Tai näette, mutta ette näe sitä, että se minkä te näette on vain tahattomasti luotu naamio. Te näette nuoren naisen, 'harvinaisen sievän tapauksen', jolla on ruskeat hiukset, kalvakka iho, tummansiniset silmät ja tylsät vaateet. Mutta tämän alla, on keiju. Vampyyri, succubus, haltia, noita, kuningatar! Jumalatar. Aivan teidän sokeiden silmienne alla.
Minä olen ajatus, varjo. Minä olen magia, rakkaus ja intohimo.
Mutta sitä, eivät monet huomaa.

Mutta antakaa minun yksinkertaisesti lisätä, että minulle on suuri kunnia tavata teidät, ja voitte kutsua minua lumivalkoksi.

Asun Vaasassa ja opiskelen vaatetusalan artesaaniksi. Lomilla käyn usein Orimattilassa, sillä monet kaverini ja sukulaiseni, mukaan lukien vanhempani, asuvat siellä.
Varsinaisia harrastuksia minulla ei ole, kausittaisen lukemisen, piirtelyn ja ropettamisen lisäksi.
Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, ei siitä sen enempää.
Luonteeni on varsin hankala kuvailtava, mutta kolme sanaa, joilla ihmiset usein kuvailevat minut, ovat 'mielikuvituksekas', 'puhelias' ja 'luova'.
Itse pidän ehkä eniten kahden sanan kuvauksesta vastakohtien summa tai vielä lyhyemmästä kuvauksesta fantastikko.
Minusta oppii olennaisen viikossa, mutta vielä vuosienkin päästä voin yllättää kuuluu myös suosikkeihini.

Minä katson peiliin.
Ylläni hätkähdyttävä mekko, kuin verta ja tulenliekkejä. Hiukseni ovat kiharalla ja kummallakin puolella päätäni on pronssinhehkuiset kukat. Nyt minä näytän kauniilta.
Astelen ylös portaita ja otan vampyyrin paikan sermin takana. Pian on minun vuoroni. Hengitän syvään. Tämän lyhyen hetken, muutaman sekunnin ajan, minä olen keijukainen. Olen kaunis, ihmeellinen, täynnä taikaa. Se minulle sallittakoon.
Vampyyri tulee lavalta. Kohta hän ei enää ole vampyyri, vain tavallinen tyttö.
Mutta tämä on minun hetkeni. Kurkistan lavalle verhon takaa. Näytän ujolta, ja myös hiukan uteliaalta. Astun lavalle, kaksi askelta, pysähdyn. Minun hetkeni. Hymyilen. Astelen lavan päähän, heitän lentosuukon koko yleisölle. Tämän hetken minä olen heidän ja he ovat minun. Käännyn ympäri, kävelen pois, mutta juuri ennen kuin katoan verhon taa, käännyn heittämään vielä yhden lentosuukon. Vain yhden.
Se meni hyvin, minä ajattelen innoissani ja hyppelen alas portaita. Mutta minun hetkeni on ohi.
- toisiksi paras muistoni tähänastisessa elämässäni.

Ihmisten silmissä on kolme totuutta.
Voin löytää silmistäsi sen, mitä sinä olet.
Voin löytää silmistäsi sen, mitä sinä näet minussa.
Mutta useimmat näkevät vain pienimmän totuuksista; mitä he haluavat nähdä.

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili.
Minä olen kuullut, että peili on varjojen kätkö.
Mitä silmät sitten ovat?
Jos silmät ovat varjojen kätköt, mitä ovat ajatukset?
- lumivalko

"I've been walking around all day, thinking. I think I have a problem, I think I think too much..."
- Maria Mena

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.