IRC-Galleria

Nuori nainen rakastuu geenimuunneltuun mieheen, joka on murhaaja.
Tytön äiti, joka on biokemisti, vangitsee miehen kellariinsa tutkiakseen tätä.
Tytön ja miehen paettua tytön äiti lähettää poliisit miehen perään, väittäen, että mies on kidnapannut hänen tyttärensä.
Poliisit saavat heidät kiinni, ja yrittävät erottaa heidät, mutta tyttö ei suostu tähän.
Tyttö ja mies pakenevat vankilasta ja planeetalta pienellä avaruusaluksella.

- Vyn Smitha
- Vyn rakastuu Richardiin.
- Vyn haluaa abstraktisti vapautta ja rakkautta.
- Konkreettisesti hän haluaa Richardin.
- Hänen äitinsä ja poliisivoimat estävät häntä saamasta vapauttaan ja Richardia.
- Vyn oppii ymmärtämään ihmisiä ja itseään paremmin. Hän oppii rakastelemaan. Hän viisastuu ja muuttuu vähemmän yliherkäksi fyysiselle kosketukselle.
- Vyn tapaa Richardin huoneessaan ja hämää tätä tarkoittamattaan niin, että hänen äitinsä saattaa tainnuttaa tämän. Vyn löytää miehen äitinsä kellarista ja tutustuu tähän. Hän vapauttaa miehen, mutta hänellä on pyyntö: hän toivoo miehen ottavan hänet mukaansa. Vyn karkaa miehen kanssa koptiplaneetaltaan avaruusrosvojen kanssa. Poliisien vangitessa heidät, tyttö ei suostu eroamaan miehestä. Yhdessä he kehittävät syynnitelman, jolla saavat itsensä ulos vankilasta, ja heidän löydettyään avaruusaluksen Vyn toimii pilottina heidän pakoretkellään.

- Richard Connor
- Richard haluaa kostaa niille ihmisille, jotka loivat hänet, mutta hänen suunnitelmansa muuttuvat hänen kohdatessaan Vynin.
- Richardilla on tarinan alussa vain yksi maali - tuhota luojansa. Vynin astuttua kehiin hän tahtoo saada olla rauhassa tämän kanssa.
- Konkreettisesti hän haluaa tappaa luojansa - ja hän haluaa Vyniä.
- Poliisit ja hänen luojiensa piiloutuminen estää häntä tappamasta näitä, ja lopulta Vyn. Vyniä häntä estää saamasta hänen 'elämäntehtävänsä' ja vakaumuksensa, yhtä lailla kuin Vynin herkkyys ja tämän äiti sekä poliisit.
- Richard oppii rakastamaan ja olemaan hellä. Hän ymmärtää, että hänen luojansa loivat tarkoittamattaan jotain hyvääkin. Hän oppii, ettei kosto ole hänen elämänsä tarkoitus.
- Aikomuksenaan tappaa Vynin äiti Joa, hän saapuu näiden taloon tytön sattumalta auki olleesta ikkunasta. Vynin äidin tärskytettyä hänen tajuttomaksi hän herää kellarista, ja saa keskustella yhden luojansa, Vynin äidin, kanssa. Myöhemmin Vyn saapuu kellariin, ja osoittaa Richadia kohtaan epätavallista ystävällisyyttä. Tytön luvatessa auttaa miehen pakoon, ja esittäessä yhden ainoan pyynnön, Richard ensin vastustaa pyyntöä, sillä tietää, että tyttö hidastaisi häntä ja estäisi häntä hoitamasta 'tehtäväänsä', ja tietää alitajuisesti, ettei kauaa voi vastustaa tyttöä jos joutuu olemaan kauan tekemisissä tämän kanssa. Kuitenkin hän ottaa tytön mukaansa ja vie tämän avaruusrosvojen luo. He pakenevat tytön kotiplaneetalta ja laskeutuvat toiselle, suuremmalle planeetalle, mutta jäävät kiinni. Vynin ja Richardin yhdistäessä älynsä ovat poliisivoimatkin voimattomia, ja he pääsevät karkuun.

1. Kävelet kaupungilla ja yhtäkkiä housusi ratkeavat haaroista. Ja kunnolla ratkeavatkin...
(x) FUCK!
( ) Hahaa! Tulkaas tänne kaikki kattomaa!
(x) oho
(x) voi vittu -.-
2. Heräät aamulla jostain toiselta puolelta kaupunkia, nätti poju vieressäsi, olet sinkkuna.
(x) Nam ..
(x) Veisitsä mut kotii? *punastut*
( ) Heiii! Mites menee
(x) mitä helvettiä?!
3. Suljet silmäsi ja kun avaat niin olet mielisairaalassa.
(x) Jaa-a, mitähän tein eilen illalla
( ) Tää on kyllä parhaaks kaikille (alat höpöttää sekavia niinku hullut tekee)
( ) No, mikäs tässä ollessa...
(x) okei...
4. Kaadut jonkun ohikulkijan päälle.
(x) Oho, anteeks.
(x) MITÄS TULI TIELLE !
( ) sori, mä korvaan tän jotenki...
5. Naapurisi tulee keskellä päivää valittamaan omista laskuistaan. Ja kaikki on sinun vikasi.
(x) ÄLÄ VALITA KUSIPÄÄ!
( ) anteeks...
(x) valitat takasin
6. Yhtäkkiä joku tunkee frisbeen suuhusi
(x) Kuka tän teki? Siis kuka haluaa luopua hengestään?
(X) HAU
(x) Just näin.
7. Näät pieniä punaisia sieniä.
(x) Söinköhän noita sieniä?
(x) Mitäköhän sieniä noi on?
(x) mitä helvettiä
8. Joudut katkaisuhoitoon vaahtokarkkien takia.
(x) WTF?!?
() No helvetti! ITKU TULIS T__T
(x) öö
9. Housusi syttyvät palamaan.
(x) Kerrankin mulla on syy ostaa uudet housut !
(x) Nää oli mun parhaat housut..
(x) Toivottavasti mulla on söpöt alushousut.
(x) No mitäs helvettiä taas
10. OM NOM NOM !
( ) Hä?
(x) Nam nam<3
( ) T31NI !
11. Olisit menossa treffeille ihastuksesi kanssa, kun alkaisi kaatamalla satamaan lunta.
( ) Voi @!#$ mä kastun!
( ) siin meni hiukset
(x) JEE, LUNTA.<3
12. Huomaat koulussa, että tärkein koe koko kouluajalta on tulossa, etkä ole lukenut
( ) @!#$! Mä en pääse läpi!
(x) No kai mä nyt osaan itteni jotenkin keplotella läpi...
(x) ylläri
13. Tulisit kotiin ja löytäisit lemmikkisi kuolleena
(x) EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!! :'(
( ) Eih. Surullista. :/
( ) No, ainahan niitä uusia saa.
14. "KATSO, TIELLÄ ON KASTEMATOJA!"
( ) @!#$ kiinnostaa?
(x) Älä nyt päälle astu!
( ) Hyi kamala.
15. Huomaat, että et siistiytynyt ennen kouluun/töihin lähtöä.
( ) Oh crap!
(x) Pikkuvikoja.
( ) Ei se haittaa.
16. Äitisi on suunnitellut koko kesän kestävän matikan kurssin.
( ) ÄLÄ MUA SENTÄÄ TAPA!
(x) lool, en oo menos
( ) Jee! Äiti, sä oot paras!
17. Tuntematon tulee puhumaan sinulle 2 vuoden takaisista tapahtumista, hän muistaa sinut sinä et häntä.
( ) Ai kato moi! mitäs sinä?
(x) *köh* ...Ja te olette?
(x) Imases nyt jo ..
18. Heräät viisi minuuttia ennen kuin koulu alkaa.
(x) No en tasan jaksa nousta.
( ) Jes! myöhästyn!
(x) Voi perse! Millä minä tämänkin nyt selitän? *kyynel*
19. Tulet kotiisi ja idolisi istuu sohvalla kahvia siemaillen.
(x) o________________________________o ohmg
(x) Oh yeah! Jää toki pidemmäksikin aikaa!
( ) Pyydänkö heti nimmarin, vai vasta kohta?
20. Sinusta rupeaa liikkumaan huhu, että aiot räjäyttää koulun, ja opettajat ottavat sen tosissaan.
( ) Ei teidän siitä olis pitäny tietää!
(x) Enkä räjäytä.
( ) sit on vähä voivoi
21. Sinulla olisi 10. matikasta todistuksessa.
( ) No onko jotain uutta?
(x) Opettaja on varmaan mokannut.
() Yleensä mulla on 7-8.
22. Steven Spielberg tulee luoksesi ja kysyy: "Hey! You wanna be my new actor in my new movie?"
(X) Absolutely.
( ) Nou spiik inklis.
( ) No, no thanks.
23. Olisit kalju kun heräisit.
( ) Hyvä syy jäädä kotiin.
(x) EI TASAN! NÄÄN VIELÄKI PAINAJAISTA!
(x) Kenelle siis lähetän sen pommin?
24. Joku lyö sinua kaktuksella naamaan
(x) Ai jumalauta! Sulta lähtee pää just nyt.
( ) kerros vähän?
( ) Ihan siistii!
25. Kännykkäsi ei toimi.
( ) Ei riemulla rajaa, kun voi kerran dataa.
(x) No voi @!#$!
( ) Ja eikun kauppaan.
26. Ihastuksesi tulee ehdottamaan seksiä.
(x) O__O
( ) Okei, minne mennään?
(x) Nope. Jos vaikka ensin seurusteltais?
27. Heräät roskiksesta.
(x) umm .. o__x
( ) No mitäs uutta tääkin muka on?
( ) Uuh jees!
(x) jaa että tälläsen ratkasun tällä kertaa...
28. Huomaat haavoittuneen harakan.
(x) Voi sinua, Katsotaanpas...
( ) Haha! Looser! You fail! *Hyppää päälle*
( ) Jees, moi.
29. Sinulle tulisi syöpä.
(x) Kemoon. -->
(x) yhyy, nyt kuolen
(x) mennään sit jos ollaan mennäkseen...
30. Sinulle on kaksi vapaalippua lempibändisi keikalle postilaatikossa.
(x) Selkis, eikun menoks!
(x) OOOOOOOOOOOOOOOOOMG !!1
( ) Lahjoitan ne pois vähä osaisille
31. Heräisit aamulla ja kyljestäsi kasvaisi sieni.
( ) Ooh,nam..Sieniä aamupalaks.
(x) o___o tää on varmaa unta?
(x) MITÄ V*TTUA!?!?!?
( ) Joo kiva juttu...
( )Oliskohan silokki
32. Inhokki opettajasi muuttaisi vuodeksi teille.
( ) :o Jee,nyt voin tutustuu paremmi!! <333
(x) No ei kyllä muuta!! :o
( ) Joo vittu moi, mä lähen!
33. Heräät aamulla alasti naapurisi pihapensaan alta.
( ) Iha normaalii taas..
(x) O.O Näkiköhän joku mun tissit??
( ) Ooookeeei....
( ) ÄÄÄRRRZZ!! HIRTÄN ITTENI ;<< * itkee *
34. Perheesi päättää adoptoida aasialaisen orpo lapsen.
(x) Jee!! ~
(x) Joojoo, hyvä läppä!
(x) mitä te ootte vetäny?
( ) HYI HITTO! JOS JOKU CHINA KAKARA MEIL TULEE NI MÄ MUUTA POIS!!
35. perheen jäsenesi tuhoaa kaiken joka liittyy lempibändiisi.
(x) IHSM...
( ) WTF! Ei ne sellasta uskalla.
( ) V*TTU KUKA TÄN TEKI!?!! NYT SÄ KUOLET!!!
( ) ;<<<<< *itku parku * *lukittautuu vessaan *
( ) tappakaa ittenne

Kuka sinä olet?

Kuka? Kuka on vain muoto joka seuraa mitä ja mikä minä olen, on naamioitu neito.
Mutta tänä kaikkein suotuisimpana öistä, salli minun, arkipäiväisemmän kuvauksen sijaan, valaista tämän dramaattisen persoonan olemusta.
Voilà!
Minä olen se, jota te ette näe. Tai näette, mutta ette näe sitä, että se minkä te näette on vain tahattomasti luotu naamio. Te näette nuoren naisen, 'harvinaisen sievän tapauksen', jolla on ruskeat hiukset, kalvakka iho, tummansiniset silmät ja tylsät vaateet. Mutta tämän alla, on keiju. Vampyyri, succubus, haltia, noita, kuningatar! Jumalatar. Aivan teidän sokeiden silmienne alla.
Minä olen ajatus, varjo. Minä olen magia, rakkaus ja intohimo.
Mutta sitä, eivät monet huomaa.

Mutta antakaa minun yksinkertaisesti lisätä, että minulle on suuri kunnia tavata teidät, ja voitte kutsua minua lumivalkoksi.

Asun Vaasassa ja opiskelen vaatetusalan artesaaniksi. Lomilla käyn usein Orimattilassa, sillä monet kaverini ja sukulaiseni, mukaan lukien vanhempani, asuvat siellä.
Varsinaisia harrastuksia minulla ei ole, kausittaisen lukemisen, piirtelyn ja ropettamisen lisäksi.
Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, ei siitä sen enempää.
Luonteeni on varsin hankala kuvailtava, mutta kolme sanaa, joilla ihmiset usein kuvailevat minut, ovat 'mielikuvituksekas', 'puhelias' ja 'luova'.
Itse pidän ehkä eniten kahden sanan kuvauksesta vastakohtien summa tai vielä lyhyemmästä kuvauksesta fantastikko.
Minusta oppii olennaisen viikossa, mutta vielä vuosienkin päästä voin yllättää kuuluu myös suosikkeihini.

Minä katson peiliin.
Ylläni hätkähdyttävä mekko, kuin verta ja tulenliekkejä. Hiukseni ovat kiharalla ja kummallakin puolella päätäni on pronssinhehkuiset kukat. Nyt minä näytän kauniilta.
Astelen ylös portaita ja otan vampyyrin paikan sermin takana. Pian on minun vuoroni. Hengitän syvään. Tämän lyhyen hetken, muutaman sekunnin ajan, minä olen keijukainen. Olen kaunis, ihmeellinen, täynnä taikaa. Se minulle sallittakoon.
Vampyyri tulee lavalta. Kohta hän ei enää ole vampyyri, vain tavallinen tyttö.
Mutta tämä on minun hetkeni. Kurkistan lavalle verhon takaa. Näytän ujolta, ja myös hiukan uteliaalta. Astun lavalle, kaksi askelta, pysähdyn. Minun hetkeni. Hymyilen. Astelen lavan päähän, heitän lentosuukon koko yleisölle. Tämän hetken minä olen heidän ja he ovat minun. Käännyn ympäri, kävelen pois, mutta juuri ennen kuin katoan verhon taa, käännyn heittämään vielä yhden lentosuukon. Vain yhden.
Se meni hyvin, minä ajattelen innoissani ja hyppelen alas portaita. Mutta minun hetkeni on ohi.
- toisiksi paras muistoni tähänastisessa elämässäni.

Ihmisten silmissä on kolme totuutta.
Voin löytää silmistäsi sen, mitä sinä olet.
Voin löytää silmistäsi sen, mitä sinä näet minussa.
Mutta useimmat näkevät vain pienimmän totuuksista; mitä he haluavat nähdä.

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili.
Minä olen kuullut, että peili on varjojen kätkö.
Mitä silmät sitten ovat?
Jos silmät ovat varjojen kätköt, mitä ovat ajatukset?
- lumivalko

"I've been walking around all day, thinking. I think I have a problem, I think I think too much..."
- Maria Mena

OLEN...
[x] taputtanut hevosta
[x] halannut hevosta
[x] pussannut hevosta
[x] mennyt hevosen mahan ali
[x] seissyt suoraan hevosen takana
[x] harjannut hevosta
[x] taluttanut hevosta
[x] juoksuttanut hevosta
[x] työskennellyt maasta käsin hevosen kanssa
[x] hevonen on päässyt irti talutuksestani ja karannut
[x] istunut hevosen selässä sen syödessä
[x] seissyt hevosen selässä
[x] istunut väärinpäin hepan selässä
[x] ratsastanut silmät kiinni
[x] ratsastanut ilman satulaa
..[x] käynti
..[x] ravi
..[x] laukka (ja pukkilaukka ja kiitolaukka :D Ja kun heppa on ollut takajaloillaan!)
[x] ratsastanut satulan kanssa
..[x] käynti
..[x] ravi
..[x] laukka (ja pukkilaukka ja kiitolaukka :D Ja kun heppa on ollut takajaloillaan!)
[x] hypännyt esteitä satulan kanssa
[x] hypännyt esteitä ilman satulaa
[x] hypännyt esteitä ''ilman käsiä''
[ ] mennyt kiitoravia ravurilla
[x] ratsastanut jäällä
[ ] kiitolaukannut rannalla
[x] ratsastanut yksin maastossa
[x] ratsastanut kentällä
[x] ratsastanut maneesissa
[x] ratsastanut metsässä
[x] ratsastanut tarhassa ilman varusteita
[ ] ratsastanut kaupungissa (esim. kaupan pihassa käynyt hevosella tmv)
[x] ollut pitämässä talutusratsastusta
[x] vetänyt tuntia
[x] vetänyt maastoryhmää kärjessä
[x] ollut ratsastustunnilla
[x] ratsastanut issikoilla
[/] ajanut reellä (en ole aivan varma, mutta luulen niin..)
[x] ajanut kärryillä
[x] ajanut ponilla
[x] ajanut hevosella
[ ] ajanut järven jäällä
[x] ajanut pellolla
[ ] ajanut kaupungilla hevosta
[x] ollut ryöstävän hevosen selässä
[x] ollut ajamassa/kyydissä kun hevonen on ryöstänyt
[x] ollut pukkilaukassa
[x] pysynyt hevosen selässä sen pukitellessa
[x] tippunut hevosen selässä sen pukitellessa
[x] tippunut useammin kuin 10krt
[x] ollut ratsastusleirillä
[x] ollut ratsastuskurssilla
[x] madottanut hevosen
[x] ollut seuraamassa kengitystä
[x] ollut seuraamassa raspausta
[ ] vaihtanut hokkeja
[ ] kiristänyt kenkää
[x] hoitanut haavoja
[x] leikannut häntää/harjaa lyhemmäksi
[ ] vuollut kaviota
[x] putsannut varusteita
[x] ostanut hevostavaroita
[x] selvittänyt häntää/harjaa
[x] letkuttanut jalkaa
[x] laittanut linimenttiä
[x] siivonnut karsinan
[x] hoitanut aamu/iltatallin yksin (yleensä, daa!"
[x] ruokkinut hevosia
[x] loimittanut hevosen
[x] laittanut silmätippoja hevoselle
[x] hevosen hoitaja
[x] hevosen omistaja
[ ] hevosen vuokraaja
[ ] käyn tallilla vakituisena
[x] puuhaillut (hoitanut olen en ratsastanut) orin kanssa
[x] puuhaillut (hoitanut/ratsastanut) tamman kanssa
[x] puuhaillut (hoitanut/ratsastanut) ruunan kanssa
[x] puuhaillut varsan kanssa
[x] rankaissut hevosta
[x] kiusannut/ärsyttänyt hevosta (joskus pikkusena)
MINÄPÄS OLENKIN HOITANUT ASTUTUKSIA LÄLLÄLLÄÄ! (ja osaan hoitaa sen paremmin kuin äiti :P)

1) A outcast teenage girl gets a teleportation medallion as a birthday present, and after reading the words that activate the power of the medallion, she finds herself on the floor of a f**king CASTLE.

2) After using the medallion, Alex fings herself sitting on the floor behind a door, and hears how the king and a wizard argue. The king does not believe the wizard, who tells, that a storm is coming from the sea, and will destroy the city. When the king threathens the wizard with hanging, Alex leaves the place. Next day she meets Bran and starts to argue with him, and reveals what she heared the night before. At first Bran does not believe her, but he does not want to take the risk that maybe the girl is not lying, and so he takes her to the wizard Odhran, who tells that it is true. They start to wonder, how to prevent this from happening, how can they get the people out of the city and to higher land in time. Alex sais, that mayde just by collecting food and other supplies in secret and by leaving after the dusk. That is what they will do. Soon Alex remembers, that it would be better for Odhran to leave. So he leves with his family, and leaves Alex to be taken care of by Bran. About this more in the third part. After a few days They leave the city after the dusk. Alex has been given a riding pony or a "ponyhorse" as the people in that land call them, but Alex lets children ride it, and people give some of their luggage to be carried by the pony. The weather has already changed, so when the last day of the joyrney is made under a horrific tempest.

3) Alex's and Bran's first meeting is not so happy, but they start to argue immediately. Mostly Bran is trying to avoid being near Alex, but after Odhran leaves the city, he does not have much choice. At first Alex is annoyed over Bran being so cold all the time, but second she finds it annoying when he seems to change... One night after leaving the city happens something Alex calls "too close"... And when they get to the second city, it is no more "too close".

4) There is no more people from the shore, and the weather is awful because of the storm. Bran and Alex head for another city, where Bran will rise his throne. Only the city happens to be the place, where lives one of Bran's ex-lovers, a beautiful but bitchy noble woman, who really irritates Alex. She ends up being so mad, that she leaves and returns to her home.

5) It takes a while, few days, before Alex's body starts to protest. Alex notices, that her body needs Bran, and is pretty much irritated about this, too. She thinks, that damn it, she is not weak, how is it that her body needs some man so much? And she stays home, because her weakness irritates her. Soon, her body gets used to the fact, that Bran won't be touching it anymore. Only now Alex's mind starts to miss Bran. She wans to go back, but she is too proud to admit it. Even to herself.

Well that'd be it. I'm not gunna write it longer, because this king of thing takes all the fun of the story. Sorry, gals. Just gotta write the character descriptions. Gunna do that with paper and pen.

Olin nukkumassa.
Sitten heräsin.
Loikoilin sängyssäni.
Kuulin jotain outoa, ja nousin käsivarsieni varaan nähdäkseni, mistä ääni tuli. Ikkunalta. Ikkunan takana oli jotain. Kasvot. Silmiä. Vihreät posket. Ääni, joka sai lihakseni hyytymään. Vaivuin sängylleni, en kyennyt liikkumaan. Odotin.
Ikkunaa raavittiin. Ääni loppui. Odotin.

Koputus. Ellen koputti oveeni. Hän lähti pois, kun en vastannut. En pystynyt. Odotin yhä.
Oma tahtoni ei riittänyt murtamaan tätä lamautumista, koska se oli lamauttanut tahtonikin.
Ellen tuli uudelleen koputtamaan oveen. Yritin kaikin voimin saada suuni muodostamaan ääntä, mutta vaikka sainkin itseni liikkuman, eivät huuleni muodostaneet ääniä, eivätkä voimani riittäneet minkään muunkaan äänen aiheuttamiseen. En edes kyennyt pudottautumaan lattialle. Ellen kysyi, olinko hereillä, mutten voinut vastata. Hän lähti pois. Luovutin.
Pian hän tuli takaisin. Tai ehkei se ollut pian. Olin jo menettänyt ajantajuni. Hän oli jo hätääntynyt, ja yritti avata oveani. Se oli lukossa. En muistanut lukinneeni sitä. Hän paukutti ovea, mutten päästänyt ääntäkään. En kyennyt.
Kuulin, että hän käveli keittiössä ja puhui puhelimeen. Odotin.
Ellen tekisi jotain.
Ovi avattiin. Ellen oli soittanut huoltomiehelle, joka oli tullut avaamaan huoneeni yleisavaimella. He sytyttivät valot. Suljin silmäni; yllättävä valo satutti. Sitten avasin silmäni hitaasti. Ellen kysyi, mikä minulla oli hätänä, mutten voinut vastata. Tuijotin vain. He tajusivat, ettei kaikki ollut kunossa, ja veivät minut pois huoneestani.

Minut vietiin oleskeluhuoneen sohvalle. Näin monia kavereitani ja kuusivuotiaan pikkuveljeni.
Pikkuhiljaa sain myös kehoni hallinnan takaisin. Minun täytyi kertoa tapahtuneesta muillekin.
Lopulta aikuiset olivat tyytyväisiä kertomukseeni ja poistuivat. Minä, pikkuveljeni ja kaverini jäimme oleskeluhuoneeseen juttelemaan. Makasin edelleen sohvalla, ja siksi olin ensimmäinen joka näki hänet. Hän painoi lnkeronsa kattoikkunan lasia vasten ja tuijotti minua ahnaasti silmillään. Ääni, jota hän piti, ulvova naksutus, sai ihoni nousemaan kananlihalle. Yritin kertoa muille, että olento oli palannut, mutten saanut sanaa suustani. Sitten olento käänsi katseensa pikkuveljeeni. Veljeni kääntyi katsomaan häntä, ja kirahti. Minä ammensin jostain yllättävää voimaa ja naulitsin katseeni olentoon. Hän ei osannut päättää, kumpaan kääntäisi useiden silmiänsä katseen, ja vuorotteli minun ja veljeni välillä. Eräs kaverini ihmetteli, mitä minä ja veljeni katselimme, ja nosti katsensa ikkunaan. Ja huusi.
Joku juoksi keittiöön hälyttämään aikuiset.
Miehet juoksivat ulos ja vangitsivat olennon.
Hän säälitti minua; en edes tiennyt miksi hän toimi niin. Hänet vietiin pois.

Myöhemmin. Sain kuulla, että olento oli aiheuttanut ongelmia jo aiemmin. Ihmisiä oli kadonnut.
Olimme kuitenkin onnellisia, sillä olento ei enää voinut aiheuttaa ongelmia. En tiennyt, mitä hänelle oli tehty.
Torille pystytettiin kojuja ja musiikki soi, piristäen ihmisiä.
Eräs kaverini ei kuitenkaan voinut aivan hyvin. Kävelimme hiljakseen kauemmas muista, ja minä kysyin, mikä hänen oli.
Hän kertoi, että hänen limakalvonsa olivat turvoksissa.
Kysyin, voisinko katsoa, ja ihmettelin, miten turvoksissa hänen leukaperänsä todella olivat. En tiedä, mitä tein, annoin kai jollain tavoin energiaa hänelle. Kysyin, oliko hänen olonsa parempi.
Hän myönsi, ihmetellen, kysyi, miten minä sen oikein tein, mutten osannut vastata.
Hän kohautti olkiaan ja palasai muiden luo.
Minä jäin seisomaan paikoilleni.
Pensas kahahti.
Näin liikettä silmäkulmastani. Käännyin hitaasti katsomaan; minulla oli epämiellytävä tunne tästä. Tuijotin pensasaitaa. Vilkaisin ympärilleni. Pensaita. Vieressäni oleva pensas näytti oudolta. Siinä oli... vartalo. Se oli poikki olkavarsien keskeltä, ja kyljissä kiinni olevat kädet kannattelivat vihreälehtisen vartalon yläosaa. Katsoin uudelleen ympärilleni. Jokaisessa pensaassa oli kehoja. Vihreistä lehvistä muodostuvia kehoja. Ja ne liikkuivat.
Hyökkäsin vieressäni seisovaa lehvämiestä kohti ja varastin siltä sen ylävartalon. Juoksin kohti muita ihmisiä, huutaen.

Virallisista asiakirjoista ei löydy tietoja hänestä.
Hyvin harva ihminen on koskaan nähnyt häntä.
Imperiumissa on kuitenkin muutamia ihmisiä, jotka ovat tavanneet hänet, jopa seuranneet hänen kasvamistaan.
Läheskään kaikki heistä eivät ole enää elossa.
Uutisissa ja ihmisten arkipuheessa häntä kutsutaan 'Elukaksi'.
Hän itse tuntee parhaiten nimen Richard.
Hänen elämällään on vain yksi tarkoitus.
Kosto.

Tyttö räväyttää silmänsä auki tietämättä mikä hänet on herättänyt. Hän näkee huoneessaan tumman hahmon. Ennen kuin hän edes itse sitä huomaa, hän on ovella. Hän levittää kätensä oven eteen ja painaa samalla oven viereistä valokatkaisijaa. Tumma hahmo muuttuu selkeäksi nuoreksi mieheksi, jonka silmät välähtävät tummina ennen kuin painuvat kiinni.
"Kuka sinä olet? Ja mitä helvettiä teet täällä?" Tytön ääni on matala sihahdus.
Miehen ajatus juoksee. "Olen perhetuttu."
"Ja paskat olet. Aa, en tunne sinua, B, perhetuttu ei kovinkaan suurella todennäköisyydellä tulisi vierailulle keskellä yötä, ja C, en usko että perhetuttu todellakaan tulisi sisään ikkunan kautta." Mies kohauttaa harteitaan ja levittää käsiään hieman.
"Niinhän sitä luulisi," hän ehtii todeta, ennen kuin avaa silmänsä ja näkee tytön takana vanhemman naisen. Muuta hän ei ehdikään nähdä.
Tytön silmät laajenevat kun mies lyyhistyy hänen jalkojensa juureen. Hän käännähtää ympäri ja näkee äitinsä naurettavassa nalleyöpaidassa. Tämä pyyhkäisee välinpitämättömänä paidan helmaa.
Tyttö huomaa tämän kädessä aseen. "En tiennyt että sinulla on tainnutusase", hän toteaa hiljaa lyhyemmälle naiselle.
Hänen äitinsä katsoo hieman yläviistoon tyttärensä silmiin. "Tällaiseen on helppo saada lupa."
"Miksi?"
"Itsepuolustukseksi."
Tytär kohauttaa olkiaan. Hänen äitinsä kiertää tytön ja miehen ja avaa tytön vaatekaapin. Hän kaivaa kaapin alahyllyltä vyön ja vetäisee sen suoraksi. Hän katsoo tytärtään nopeasti alta kulmain. Tämä seisoo tuijottaen miestä.
"Hän sanoi olevansa perhetuttu." Tyttö nostaa katseensa ja katsoo äitiään vakaasti. Tämä vastaa katseeseen ilmeettömänä.
"En ole koskaan edes nähnyt häntä", hän vastaa painokkaasti.
Tyttö kääntää katseensa mieheen ja sitten varpaisiinsa, jotka ovat koko ajan olleet kolmen sentin päässä miehen käsivarresta. Hänen varpaansa kipristyvät.
Hänen äitinsä astuu lähemmäs käsissään kaksi vyötä ja köyttää niillä miehen kädet ja jalat. Tyttö katselee ilmeettömänä vieressä.
Hänen äitinsä ilme on terävä kun tämä kääntää katseensa tyttäreensä. "Liiku!" hän kivahtaa. "Auta minua kantamaan hänet alas."
"Okei", tyttö myöntyy. Koska hän on miehen ylävartalon vieressä hän kumartuu kääntääkseen miehen takaisin selälleen, sillä hänen äitinsä oli kääntänyt miehen vatsalleen köyttäessään tämän käsiä. Tyttö nostaa miehen istuvaan asentoon, kietoo kätensä tämän rintakehän ympärille käsivarsien alta ja laittaa sormensa ristiin tämän rinnalle. Hän yrittää pitää kasvonsa peruslukemilla. Hänen äitinsä tarttuu miehen jalkoihin.
He ryhtyvät kantamaan miestä alakertaan hieman kömpelösti. Päästyään eteiseen äiti tipauttaa miehen jalat ja tyttö laskee tämän varovasti selälleen lattialle.
Hänen äitinsä lähtee etsimään kämmenpäätettään ensin omasta huoneestaan ja sitten keittiöstä, eikä huomaa tytön olevan kyykyssä miehen vierellä ja tuijottavan tämän kasvoja. Tyttö kuljettaa sormiaan kevyesti muutaman millin päässä miehen kasvoista, poskista ja huulista, sipaisee sitten muutaman tumman suortuvan sivuun tämän otsalta ja ponkaisee seisomaan kuullessaan äitinsä astelevan keittiössä kohti eteistä.
Tyttö vahtii äitiään tiiviisti tämän astuessa esiin keittiöstä ja naputellessa numeroa kämmenpäätteeseen.
Äiti vilkaisee tyttöön syrjäkarein ja sanoo: "Minä soitan poliisille. Mene nukkumaan." Hänen äänensä särähtää tytön korvaan.
Tyttö kohauttaa olkiaan ja astelee yläkertaan. Äiti painaa c-merkkiä ja pyyhkii hätänumeron kämmenpäätteen näytöltä.
Tyttö vetää huoneensa oven tiukasti kiinni perässään, sammuttaa valot, sulkee ikkunan – hän huomaa, että ikkunan itikkaverkko on revennyt - ja kömpii sänkyynsä. Hän kietoo peitot tiukasti ympärilleen ja painaa päänsä tyynyyn. Hän sulkee silmänsä ja avaa ne taas kohta häiriinnyttyään äitinsä liikuskelusta alakerrassa. Laitettuaan kämmenpäätteensä soittamaan rauhoittavaa musiikkia vaimeasti hän kääriytyy uudelleen peittonsa ja sulkee silmänsä. Kestää kuitenkin hetken ennen kuin hänen hengityksensä muuttuu tasaiseksi ja rauhalliseksi.
Tytön yö on rauhaton. Hän näkee välähdyksenomaisia unia internetissä ja televisiossa näkemistään silvotuista vartaloista, epätarkoista ja rakeisista valvontanauhaleikkeistä ja lopulta nuoresta miehestä huoneessaan ja äitinsä ilmeestä tämän tärskyttäessä miehen tajuttomaksi. Ja väittäessä ettei ole koskaan nähnytkään miestä. Ja tämän tullessa keittiöstä kämmenpääte kädessä.
Hänen alitajuntansa kertoo hänelle kaiken.
Aamulla hän ei muista mitään. Uni jättää hänelle vain tunteen, joka on jo käynyt tutuksi hänen kuusitoistavuotisen elämänsä aikana. Jokin on pielessä, hän ei kuulu tänne.
Hän avaa silmänsä hitaasti kun kännykän soittama pirteä luritus muuttuu liian ärsyttäväksi ja ikkunoiden valonläpäisykyky on jo kauan sitten muuttunut sataprosenttiseksi. Hän nousee istumaan sängyssään ja hieroo silmiään.
Hän nojautuu koukistuneita jalkojaan vasten. Tyyny pullistuu hitaasti alkuperäiseen muotoonsa kun kehon lämpö ei enää muovaa sitä.
Lopulta tyttö tönäisee peiton päältään ja laahustaa alakertaan kylpyhuoneeseen.
Kylpyhuone on pieni mutta valoisa, pehmeät valot hehkuvat kupujensa takana ja vaaleansinisen, turkoosin ja vaaleanvihreän sävyiset pinnat luovat tilaan rauhoittavan merellisen tunnelman.
Lukittuaan kylpyhuoneen oven tyttö pudottaa niukan yöasunsa yltään ja pujottautuu suihkukoppiin. Hän painelee vedenpitäviä nappeja ja lämmin vesi levittäytyy hänen pitkien jäseniensä ylle leveänä suihkuna. Hän nostaa kasvonsa suihkun suutinta kohti ja antaa veden huuhtoa kalpeille kasvoilleen terveen punan. Lämmin vesi tuntuu taivaalliselta ja saa unen karisemaan tytön silmistä. Hän painaa nappia suihkulaitteessa ja hieroo veden mukana nyt valuvan pesuaineen ihoonsa ja hiuksiinsa. Toinen napin painallus poistaa pesuaineen vedestä ja hän saattaa huuhtoa hiuksensa ja kehonsa.
Peseydyttyään tyttö kietoutuu suureen pehmeään pyyhkeeseen ja painaa jälleen yhtä nappia jolloin seinien puhaltimet hurahtavat käyntiin kuivaamaan veden tytön iholta ja hiuksista lämpimällä ilmavirralla.
Hän tietää että tietyissä suhteissa hänen elämänsä on hyvää vaikka heidän perheensä ei ole kovinkaan varakas. Heillä on varaa perusasioihin. Kalliista vaatteista hänen on kuitenkin turha unelmoida, ja palatessaan huoneeseensa pyyhkeeseen kiedottuna ja etsiessään vaatekaapistaan vaatteita hän näyttää tyytymättömältä vaatteidensa vajavaisuuksiin. Hetken mietittyään hän päätyy tavallisiin kapealahkeisiin mustiin housuihin ja harmaamustaan hihattomaan paitaan.
Hän istuutuu sänkynsä reunalle ja toteaa äitinsä pienen robottipalvelijan käyneen petaamassa hänen sänkynsä.
Tyttö oli itse mukana ostamassa sitä, hieman alle metrin korkuista, suloiseen mustavalkoiseen vanhanajan palvelustytönpukuun puettua robottipalvelijatarta, joka järjestelee taloa itsekseen ilman käskyjäkin. Hän sai keksiä sille nimenkin; valkokasvoisesta, mustahiuksisesta pikku otuksesta tuli hänen toivomuksestaan 5N0W1E Lumikin mukaan (Lumikki on eräs hyvin vanha satu, jonka tyttö sattui kerran löytämään mummunsa kirjojen joukosta). Hän osti spraymaalitölkin ja suhautti sille suloiset punaposketkin. Häntä tosin harmitti, että 5N0W1E:lla on niin lyhyt hiukset, sillä hänestä olisi hauskaa tehdä sille kampauksia. Mutta kaikkea ei voi saada; kaikilla massatuotetuilla kotiapulaisilla on lyhyet muovikutrit.
Alkuun tyttö ihmetteli miten 5N0W1E:n kaltainen pieni kone pystyi hoitamaan esimerkiksi pöydän kattauksen, ja nauroi sitten omalle hölmöydelleen nähtyään 5N0W1E:n leijuvan pöydän ympärillä kahden ilmasuihkun avustuksella samaan tapaan kuin automaattien.
Tyttö nousee seisomaan ja kipittää alakertaan. Vanhempi hänen pikkuveljistään istuu pöydän ääressä ja komentelee 5N0W1E:ta.
"Tee kaakaoita. Tuo paahtoleipää. Voi tänne!"
Tyttö kurtistaa kulmiaan. Hänen pikkuveljensä kohtelee pikku robottia todella törkeästi. Yhteen aikaan heillä oli ulkomaalainen nainen kodinhoitajana ja tyttö itsekin komenteli tätä, mutta ei läheskään yhtä ärsyttävästi kuin hänen veljensä nyt komentelee 5N0W1E:ta. Muutenkin, tyttö on sittemmin oppinut paljon uutta.
Hän hakee kaapista suuren mukin, kävelee juomamaatin luo ja näppäilee sille ohjeet tehdä kermakaakaota.
Hän joutuu itse ostamaan kalliin täysmaidon, kerman ja kaakaojauheen eräästä pikkupuodista keskustasta, sillä hänen äitinsä ei suostu käyttämään rahojaan niihin. Tyttö joutuu siis käyttämään isältään saamansa rahat tähän, sillä hän ei edes saa viikkorahaa. Mutta hän on tottunut siihen eikä se haittaa häntä kovinkaan paljon.
Juomamaatin poristessa ja valuttaessa kaakaota mukiin tyttö hakee jääkaapista vaahtokermaputkilon ja tummasuklaalevyn. Kun kaakao valmistuu, tyttö ottaa mukin suuttimen alta, pursottaa kermaa kaakaon päälle ja raastaa raastinraudalla suklaahiutaleita kaakaon päälle lopuksi. Hän ottaa laatikosta vielä esiin turkoosin pillin ja upottaa sen kaakaoon ennen kuin ryhtyy nauttimaan ylellisestä juomastaan.
Veli on lopultakin tyytyväinen aamupalaansa ja tyttö katselee tätä arvostellen. Hän itse ei kaipaa aamupalaksi kuin kaakaonsa. Hän on pieniruokainen. Kaakaon juotuaan hän huuhtaisee mukin ja pillin ja työntää ne astianpesukoneeseen. Hän ei viitsi vaivata 5N0W1E:ta niin mitättömillä tehtävillä.
Käveltyään eteiseen hän huomaa äitinsä astuvan ulos kellarista. Kellarin ovi suhahtaa kiinni tytön äidin takana. Kellari on äidin aluetta, on aina ollut, paitsi aikana jona he asuivat kerrostalossa. Lapsilla ei ole asiaa kellariin. Se on kirjoittamaton sääntö.
Tyttö kallistaa päätään. "Mitä hänelle tapahtui?"
Äiti katsoo tyttöä. "Kenelle?"
"No sille miehelle", tyttö vastaa itsestään selvästi.
"Ai, sille. Poliisit hakivat sen." Painokasta puhetta. Vakuuttavaa.
"Okei." Tyttö nyökkää ja menee yläkertaan. Liian vakuuttavaa.

Kellariin pääsy on huomattavasti helpompaa kuin voisi luulla. Tytön ei tarvitse kuin vaatia ovikoodi 5N0W1E:lta, ja jostain syystä pieni kodinhoitorobotti paljastaa numeroyhdistelmän kyselemättä.
Robotin poistuttua nurkan taakse tyttö kiirehtii kellarin ovelle ja syöttää ovikoodin numerolevyyn. Ovi suhahtaa auki ja sulkeutuu heti tytön jälkeen jättäen hänet pimeyteen.
"Valot päälle, 50 prosenttia", tyttö tokaisee. Valot syttyivät nopeasti ja pehmeästi, valaisten kapean portaikon. Hän kipittää portaat alas ja huomaa olevansa käytävässä, jossa on yksi ovi käytävän päässä, toinen vasemmalla puolella ja kolmas käytävän oikealla puolella.
Oikeanpuoleisen oven alareunasta kuultava valoraita kiinnittää tytön huomion.
Hän astelee ovelle ja huomaa, ettei ovessa ole lukitusjärjestelmää, vaan pelkkä kahva. Tyttö nykäisee kahvasta ja siristää silmiään kun huoneen kirkas valaistus välähtää hänen silmilleen.
Huoneessa on useita koulun kemianluokasta tuttuja esineitä, mutta myös monia laitteita, joita tyttö ei ole eläessään nähnyt.
Tämä ei kuitenkaan kiinnitä tytön huomiota, vaan huoneen keskellä olevat metallipaarit. Ne on pultattu tukevasti kiinni lattiaan, ja niissä on hihnat, joilla tutkimuskohteen voi kiinnittää paareihin.
Hetken tyttö vain seisoo ja tuijottaa. Pareille on sidottu ihminen, jonka piirteet kylmä kirkasvalo paljastaa täysin.
"No voi sun helvetti", tyttö henkäisee. Hän liikahtaa kohti paareja ja pysäyttää liikkeen painamalla kätensä paarien metallireunaa vasten. Hänen lyhyiden hiustensa pidemmät suortuvat heilahtavat hänen kasvojensa ympärillä. Hän on sataprosenttisen varma, että paareilla makaava mies on mies hänen huoneestaan. Hän oli siitä varma jo ovella, mutta nyt kun mies kääntää hitaasti kasvonsa häntä kohti, hän on vielä varmempi. Miehen silmät ovat suljetut.
Tyttö irrottaa kätensä paarien reunasta ja pudottaa ne sivuilleen.
Hänestä tuntuu pahalta, että tämä mies on sidottu tällä tavalla jonkun - hänen äitinsä - kellariin, kuin jokin tutkimuskohde, jolla ei ole lainkaan ihmisarvoa.
Hän puree huultaan ja katselee silmiään siristäen lamppua paarien yllä. Se tuo hänen mieleensä hammaslääkärin lampun, joka aina häälyi hänen yllään ärsyttävänä, kun hänen silloisiin maitohampaisiinsa oli tullut reikiä. Liian kirkkaana huolimatta hammaslääkärien antamista laseista.
Tyttö ojentaa kätensä ja painaa katkaisijasta. Valo sammuu.
Huone on yhä kirkkaasti valaistu, mutta tämä valo ärsytti häntä eniten.
"Valot. Viidenkymmenen prosentin himmennys", hän sanoo, hieman epäselvästi, tuijottaen yhä miestä ja puristaen käsiään nyrkkiin.
Kattovalot himmenevät hieman, mutta katsoessaan ympärilleen tyttö huomaa, että seinänvarren putkivalot hehkuvat yhä täydellä teholla. Hän astelee seinänviertä pitkin ja painelee valot pois katkaisijoista.
Huonetta kiertäessään hän huomaa miehen tutkivan häntä; tämän kasvot seuraavat tyttöä huolimatta siitä, että silmät ovat suljetut.
Painettuaan viimeisen putkivalon sammuksiin katkaisijasta tyttö huokaisee. Hän käännähtää miestä kohti ja kallistaa päätään. "Ihmettelenpä vain miksi äitini on raahannut sinut tänne."
Mies ei vastaa, katselee vain tyttöä kummallisella suljettusilmäisellä tavallaan.
"No, hänellä kai on syynsä. Sinä näet minut, vaikka silmäsi ovat kiinni." Tyttö on varma tästä. Mies ei vieläkään vastaa. "Osaatko sinä edes puhua?" tyttö tiuskahtaa.
"Osaan."
"Vaaau", tyttö sanoo venyttäen ja ivallisen yllättyneesti. Hän huokaisee. "Kuule," hän sanoo ja kävelee paarien luo, "minä tahtoisin nähdä sinun silmäsi."
Mies kääntää 'katseensa' nopeasti tyttöä kohti. "Täällä on liian kirkasta."
Tyttö suipistaa suutaan. "Valot. Himmennys neljäkymmentä prosenttia", hän sitten sanoo, ja jatkaa: "Olisit voinut himmentää valoja itsekin."
Mies kallistaa päätään. "Ajattelin, että se olisi epäkohteliasta."
Tyttö katsahtaa mieheen kulmiaan kurtistaen, laskee katseensa sormiinsa ja muistaa sitten hihnat joilla mies on kahlittu paareihin. Hän liikauttaa kättään, puree huultaan, siirtää kätensä takaisin ja ravistaa päätään. Lopulta hän ryhtyy hitaasti avaamaan hihnaa, joka sitoo miehen oikeaa kättä. Mies 'katselee' hänen toimiaan huomattavan kummastunut ilme kasvoillaan, saaden tytön suupielet kohoamaan kevyesti.
"Mitä sinä teet?" mies kysyy lopulta.
"Päästän sinut irti", tyttö tokaisee purevasti. "Minusta on niin paskamaista nähdä ihminen toisen kahlitsemana. Ihan kuin niillä ei olisi tarpeeksi ongelmia jo ilman että ne kohtelevat toisiaan kuin sontaa." Hän irrottaa vielä miehen jalat ja toisen käden. Mies makaa aloillaan, seuraten tytön toimia päätään kääntämällä. Avattuaan viimeisenkin hihnan tyttö astahtaa kevyesti taakse.
"No niin", hän aikoo sanoa, muttei ehdi, sillä mies nousee seisomaan ja tarttuu tyttöä ranteista. Tyttö vinkaisee pienesti, sillä miehen sormet puristuvat hänen ranteidensa ympärille niin lujina, että se sattuu. Hän nykäisee käsiään, muttei saa miehen otetta löystymään. Hän ajattelee, ettei kiljumisesta tai huutamisesta ole niin mitään helvetin hyötyä, joten hän vetää henkeä terävästi ja sanoo purevasti:
"Irrota - otteesi - minun - ranteistani." Hän painottaa jokaista sanaa erikseen.
Mies kiertää sormensa auki ja jättää kätensä ilmaan tavalla, joka tuo tytölle mieleen elokuvat, joita hän on nähnyt. Elokuvissa poliisit aina huutavat 'kädet ylös!', ja rosvot joko pinkovat karkuun tai ampuvat poliisit tai nostavat kätensä kuten tämä mies tässä. Tyttö nykäisee kätensä lähemmäs itseään ja hieroo ärtyneenä ranteitaan.
"Mistä hyvästä sinä noin teit?!" hän tiuskaisee. "Minä en ole vielä nähnyt silmiäsi", hän sitten jatkaa. Hän käännähtää ja astelee muutaman metrin päähän ennen kuin kääntyy jälleen katsomaan miestä. Häntä inhottaa ajatus perääntymisestä, mutta selän kääntäminen osoittaa tavallaan itsevarmuutta, 'hän ei puukota minua selkään.'
"Enkä edes tiedä nimeäsi", hän vielä toteaa.
"Richard Connor."
"Minä olen Vyn Smitha." Hän hymyilee ja ojentaa kätensä miehelle. " Hauska - tai jotain muuta, en tiedä - tavata."
Jokin lihas miehen kasvoissa liikahtaa lähes huomaamattomasti kun hän kättelee tyttöä ja avaa silmänsä.
"...Samoin."
Tytön huulet raottuvat hänen hämmästyessään.
"Sinun silmäsi... ovat upeat."
Mies katsahtaa tyttöön ja kysyy huvittuneisuuden ja todellisen yllättyneisyyden sävyttämällä äänellä:
"Todellako? Tuota en ole vielä kuullutkaan. Yleensä ihmiset sanovat niitä oudoiksi tai pelottaviksi."
"Minusta... Minun mielestäni ne ovat upeat." Tyttö räpäyttää silmiään hämmentyneenä. "Kuin sulaa hopeaa. Tai kuunvaloa."
Mies katsoo tyttöä pitkään, katsoo sitten kattoon ja takaisin tyttöön. "Äitisi taisi tulla kotiin."
"Helvetin helvetin helvetin helvetti", tyttö sanoo paljonpuhuvasti. "Tekisitkö minulle palveluksen?"
"Se riippuu..."
"Olen kusessa jos äitini saa tietää minun olleen täällä."
Mies sitoo molemmat jalkansa ja toisen kätensä ripein ottein kiinni paarien hihnoilla. Hän nostaa vasemman kätensä ja heilauttaa sitä tytölle osoittelevasti.
"Tätä minä en sentään saa sidottua itse." Tyttö nyökkää ja vetää hihnan kiinni miehen ranteen ympärille. Hän nousee seisomaan ja kiertää sytyttämässä seinänvarsien lamppuja, kiroten samanaikaisesti manuaalisten katkaisijoiden keksijää. Hän käskee kattovalojen kirkastua sataprosenttisesti samalla kun kävelee napsauttamaan paarien yllä häälyvän kirkasvalolampun päälle. Hän nojaa lampun metallivartta vasten ja katselee miehen suljettusilmäisiä kasvoja pienen hetken.
"Silmäsi ovat taas kiinni."
"Niin."
"Et pidä kirkkaista valoista."
"Ne sattuvat."
"Niin..." tyttö mutisee ja naksauttaa lampun päälle. Hän astelee ovelle. "Kuule..." hän sanoo ennen kuin astuu ovesta ulos. Käytävässä hän käännähtää ja huikkaa ovenraosta: "Seuraavalla kerralla tuon sinulle kaakaota."
Tyttö painaa oven kiinni ja kuulee oven läpi miehen hämmästyneen kysymyksen. "Mitä?"
Tyttö nauraa hiljaa kävellessään kohti käytävän päässä olevaa ovea. Ovesta astuttuaan hän huomaa olevansa heidän kellarissaan - tai oikeammin huoneessa, jonne säilötään kaikki lapsiperheelle vuosien saatossa kertyvä roina. Hän painaa oven kiinni ja vilkuilee ympärilleen.
Huoneen vastakkaisella seinällä on ikkuna.
Tyttö saattaisi mahtua siitä, mutta se on hänen kasvojensa tasolla ja melko pieni; hän tarvitsee tuolin. Tyttö kiertelee huonetta ja kurkistelee laatikoiden taakse. Onnekseen hän löytää vanhan sinisen pallotuolinsa. Se oli hänen lempituolinsa, mutta kun se jäi pieneksi se siirrettiin tänne. Se on mitoitettu lapselle.
Tyttö vetää tuolin ikkunan alle ja nousee seisomaan sille. Hän joutuu kumartumaan, jotta hänen päänsä ei osuisi kattoon.
Nyt hän huomaa, että ikkunan karmissa on kaksi reikää kahvoille, mutta hänellä ei ole kahvaa. Hän ei edes tiedä missä sellainen olisi, sillä tämä on mitä luultavimmin talon ainoa ikkuna johon tarvittaisiin kahva. Ainakin asuintilojen ikkunoissa on vain urat, joihin voi tarttua ja vetää ikkunat auki nykäisemällä. Ulkoapäin niitä ei tosin voi avata, sillä ulkoikkunoissa on pieni vipu, joka täytyy kääntää ylöspäin, jotta ulkoikkunat saa auki.
Tyttö nyrpistää nenäänsä ja hyppää alas tuolilta. Hän avaa lähimmän laatikon, etsien jotain esinettä jolla onnistuisi kääntämään ikkunan auki. Hän tutkailee useammankin laatikon sisältöä, muttei löydä mitään.
Hän istuutuu siniselle pallotuolille lantio kallellaan koska ei muuten mahdu siihen. Hän mutristaa huuliaan yrittäessään keksiä jotain. Häntä ei suuremmin himota ilmestyä kellarista äitinsä huoneen ovelle, jos tämä vaikkapa sattuisi olemaan omassa huoneessaan.
Kuullessaan kellarin oven käyvän hän vetää henkeään ja istuu hiljaa.

Mies kuulee kellarin oven käyvän ja kääntää kasvonsa laboratorion ovea kohti. Hän tunnistaa tytön äidin askeleet tämän astellessa portaita alas ja avatessa laboratorion oven. Hän tietää, että ainakin vielä äsken tyttö oli toisessa huoneessa tässä samaisessa kellarissa, sillä hän kuuli tytön vetävän jotain lattiaa pitkin ja aukovan laatikoita. Tytön äiti seisoo ovella ja näyttää tuijottavan miestä itseään. "Hyvää iltapäivää", mies sanoo monotonisesti.
Nainen katsoo miestä. "Ihmettelen, miten jaksat pitää kirjaa kellonajoista. Ihmisellä ei kestäisi kauaakaan ennen kuin hän menettäisi ajantajunsa."
Mies pysyy vaiti.
"Kerro miten teet sen."
"Kuulen kun sinä yön jälkeen ryhdyt liikuskelemaan talossa ja tiedän että silloin on aamu. Kuulen kun lähdet töihin. Lapsesi heräävät myöhemmin. Kun tulet töistä, tiedän että on iltapäivä ja kun talo hiljenee on yö. Kellonaikojen seuraaminen ei ole kovinkaan vaikeaa, kun on vangittu asuintalon kellariin."
"Eli jos tämä huone olisi äänieristetty, et tietäisi kellonaikoja?"
"Voi olla. Tosin pystyn arvioimaan kellonaikoja, jos minulla on jokin kiintopiste ja jokin jolla mitata aikaa - vaikkapa sydämenlyönnit."
"Kiintoisaa." Nainen kävelee huoneen seinänviertä ja sivelee pöydänreunaa sormenpäillään. "Mutta minulla on järjestelyjä tehtävänä ja tavaroita ostettavana. Olethan kiltisti?"
"Onko minulla vaihtoehtoa?"
"Ei tietenkään. Mutta muista nyt, että jos yrität kiinnittää lasteni huomion, vaikkapa huutamalla, Snowiella on ohjeet hiljentää sinut."
"Muistan."
Nainen astelee huoneen poikki, astuu ovesta ja painaa sen perässään kiinni ennen kuin kiipeää yläkertaan ja syöttää numerolevyyn ovikoodin.

Tyttö istuskelee tuolilla. Hän on kuullut koko keskustelun. Vai on 5N0W1E:lla ohjeet hiljentää Richard? (Onpa outo ja pitkä nimi, Vyn miettii.) Tyttö ajattelee, että tilanne on melko ymmärrettävä; 5N0W1E tottelee vain suoria käskyjä ja häneen valmiiksi ohjelmoituja käyttäytymismalleja. Hänen äitinsä ei ilmeisesti ole suoranaisesti kieltänyt pientä robottia paljastamasta ovikoodia kenellekään, joten kun tyttö kysyi sitä, robotilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kertoa se.
Tyttö kuulee ulko-oven käyvän ja nousee polvilleen tuolille. Hän näkee ikkunasta, kuinka hänen äitinsä astelee autolle ja istuutuu sisään. Auton käynnistyttyä ja kadottua tielle tyttö huokaisee helpotuksesta.
Hän nousee seisomaan ja kiiruhtaa ylös asuintiloihin, sillä vaikka hänen tekeekin mielensä käydä vielä pieni keskustelu miehen kanssa, hän ei ole valmis ottamaan riskiä että hänen äitinsä tulisi takaisin.
Astellessaan huoneeseen tyttö miettii, miten 5N0W1E:n on mahdollista hiljentää mies, sehän sotii robottiin ohjelmoituja sääntöjä vastaan. Hän ajattelee, että kenties hänen äitinsä on väittänyt robotille, että lapset joutuisivat hengenvaaraan jos olisivat miehen kanssa tekemisissä - mutta miten sitten on mahdollista että 5N0W1E ei estänyt häntä menemästä kellariin? Kenties hänen äitinsä on vain sanonut, ettei mies saa kiinnittää lasten huomiota, sillä se saattaisi heidät hengenvaaraan - ei se, että nämä menisivät kellariin itsekseen. Ehkä niin.

Aamulla herätessään kämmenpäätteensä sirkutukseen tyttö kiirehtii suorinta tietä keittiöön valmistamaan kaakaota. Hän kysyy 5N0W1E:lta, paljonko kello on, onko hänen äitinsä jo lähtenyt, ja koska tämä tulee takaisin, ja robotti kertoo kellon olevan 10:27, että tytön äiti on lähtenyt töihin, ja että tämä tulee kotiin noin kello 16:30. Tyttö nyökkää tyytyväisenä asettaessaan toisen kaapista ottamansa jättiläismukin juomamaatin alle ja odottaessaan sen täyttymistä.
Mukin täytyttyä hän laittaa toisen tilalle ja ottaa jääkaapista kermaputkilon, josta pursottaa kermaa kaakaon päälle, ja raastaa kerman päälle suklaahiutaleita ennen kuin laittaa mukiin vielä turkoosin pillin. Hän toistaa saman toisen mukin kanssa ja laittaa mukiin limetinvihreän pillin, mutta hetken mietittyään hän ottaa sen pois ja työntää tiskikoneeseen.
Kaakaoiden valmistuttua hän lähtee eteistä kohti, ja hänen pikkuveljensä tuijottaa häntä mässyttäen paahtoleipäänsä. "Mihin menet?" veli kysyy. Tyttö kurtistaa kulmiaan.
"Yyylös...", hän sanoo hitaasti ja jatkaa: "Menen kirjoittamaan. Älä häiritse."
Hän jättää mukit eteisen pöydälle ja juoksee yläkertaan lukitsemaan huoneensa oven jotta veli luulisi hänen olevan sisällä.
Hän palaa hiljaa alakertaan ja ottaa kaakaomukit käsiinsä ja tarkistaa ettei kukaan näe ennen kuin syöttää kellarinoven numerolevyyn avainkoodin. Hän katoaa kellarin portaisiin ja kipittää ne alas pimeydessä. Hän vetää laboratorion oven auki pidellen mukeja toisessa kädessään. Laskettuaan mukin yhdelle työtasoista hän himmentää kattovalot kymmenenprosenttisiksi ja sammuttaa ärsyttävän kirkasvalolampun ennekuin sammuttelee seinänvierustan valot. Lopuksi hän avaa miehen käsiä kahlitsevat hihnat jotta mies voi itse irrottaa jalkansa. Hän hakee mukit ja ojentaa toisen miehelle, joka kurtistaa kulmiaan. Tyttö heilauttaa kättään. "Minähän sanoin, että tuon sinulle kaakaota."
"Hmm... Ihmettelin vain sinun... Vaatteitasi."
Tytön kasvot menevät kurttuun kun hän katsoo yöasuaan. Hän alkaa hihittämään hillittömästi ajatellessaan, että hän ei edes tajunnut ettei ollut laittanut päivävaatteita ylleen. Ainakaan tällä kertaa hänen yöasunsa ei ole yhtä niukka kuin yönä jona mies törmäsi hänen huoneeseensa. Tyttö kohauttaa olkiaan. "Jos se häiritsee sinua, voin käydä pukeutumassa..." hän toteaa.
"Sama se minulle on", mies sanoo. "Hyvää tämä kaakao - onko tämä aitoa?"
"On", tyttö sanoo ja virnistää. "Äiti ei suostu ostamaan näin kalliita aineksia, joten joudun itse ostamaan ne yhdestä luomuputiikista keskustasta."
"En ole aiemmin juonut aitoa kaakaota, vaan korviketta."
"Pah. Minä en suostu koskemaankaan enää siihen korvikepaskaan."
"En varmaan minäkään - enää..."
Tyttö naurahtaa. "Nyt minä olen tainnut tehdä sinusta kermakaakaoaddiktin."
"Tuskinpa."

Oli synkkä ja myrskyinen yö… Ja paskan marjat, ei tämä näin ala. Itse asiassa kaikki alkoi aivan tavallisena päivänä. Tai no, ei aivan tavallisena, sillä minulla oli synttärit. Korjaus: minulla oli jo ollut syntymäpäivä, tarkalleen ottaen kaksitoista päivää taaksepäin, kyseessä oli siis syntymäpäiväjuhla. Juhlia vietettiin mökillä, siis mummini ja pappani kotona, sillä iskäni kämpille ei mitenkään saisi ängettyä niin paljoa vieraita ja toisaalta kuka tosissaan saattaisi kuvitella että iskäni rupeaisi kokkaamaan… Ja itse olen melkein kuuluisa laiskuudestani. Mummini oli kysellyt minulta mitä haluaisin synttärilahjaksi ja ainoa vastaus jonka olin onnistunut keksimään oli ollut rahaa, rahaa ja vielä kerran rahaa. Syy tähän oli taidekoulu jonne tahdoin päästä opiskelemaan melkein epätoivoisella vimmalla. Sehän nyt on selvää että ei hän tietenkään antanut minulle vain rahaa, rahaa ja rahaa, vaan rahaa, rahaa ja mustan samettirasian. Musta samettirasia sisälsi vesipisaran muotoon hiotun kristallikorun joka heijasti ympärilleen kaikki spektrin värit ja ympäristönsä pinnastaan. Koru oli pienen tyynyn päällä rasiassa ja tyynyssä oli viillot joiden läpi korun pienilenkkinen hopeaketju oli pujotettu, joten vedin korusta saadakseni ketjun päät ulos rasiasta. Havaitsin kuitenkin että ketju oli lukossa tyynyn alla joten vedin tyynyn ulos, avasin lukon ja sain kuin sainkin korun kunnialla kaulaani. Tutkailin samettirasiaa vielä (jos siellä vaikka olisikin jotain muuta) ja siinä tutkaillessani huomasin jotain joka mielestäni oli todella outoa; rasian sisäpohja oli korkeammalla kuin ulkopohja. Koputtelin pohjaa miettien että rasiassa oli pakko olla valepohja, saaden kummastuneita katseita ja pari naurahdusta sukulaisiltani. Kääntelin rasiaa käsissäni ja huomasin kannen saranoiden välissä pienen vivun jota väänsin alaspäin. Arvaa mitä? Rasian sisäpohja ponnahti auki! Valepohjan alla oli pieni, kulunut ruutupaperin pala. Taittelin sen auki ja huomasin siinä oudon tekstinpätkän. Päätin tutkia paperia tarkemmin kotona joten laitoin sen takaisin valepohjan alle samettirasiaan ja rasian laukkuuni.
Kotiin saapuessani oli käsittämättömän väsynyt, mutta rakas äitini ei tuntenut armoa ja jouduin painelemaan tallille siivoamaan kolme karsinaa, hakemaan ponit talliin ja ruokkimaan ne. Ja tietenkin kun tulin takaisin sisälle minua ei enää väsyttänyt pätkääkään. Kävin suihkussa, pesin hampaani ja päätin ryhtyä piirtelemään ja kun kaivelin piirustusvälineitä laukusta huomasin samettirasian. Otin sen ylös laukun pohjalta, avasin sen ja otin lapun esille. Taiteltuani lapun auki luin käsittämättömät sanat uudemman kerran ja kääntelin lappua käsissäni, jolloin huomasin että paperin toisellakin puolella oli samalla vanhahtavalla ja nuhruisella käsialalla kirjoitettua tekstiä. Lause "Nämä sanat saattavat sinut matkaan", ei muuta. En tiedä miksi uskoin täysin että jos lukisin sanat ääneen jotain tapahtuisi, mutta uskoin kuitenkin. Kaivoin kaapista repun johon oli pakannut vaatteita ja muista tavaroita siltä varalta että kokisin tarvetta karata, sitten tarkistin että tärkeimmät esineeni (piirustuslehtiö ja -kansio, yleis- ja värikynäpenaali, kännykkä, mp3 - soitin sekä muutamia muita elintärkeitä tavaroita) olivat koululaukussani, otin laukut syliini, otin lapun esille ja luin "taikasanat". Mitään ei tapahtunut. Olin oikeastaan todella pettynyt mutta sitten tajusin että olin luultavasti lukenut sanat väärin, nehän oli kirjoitettu vanhahtavalla käsialalla. Tarkistin lapun toisella puolella olevan tekstin ja ymmärsin että olin lukenut S:ät F:inä. Käänsin paperin jälleen ympäri ja luin sanat, tällä kertaa oikein. Ensin mitään ei näyttänyt tapahtuvan, mutta sitten kuulin ääniä jotka eivät olleet kotoisin kotitalostani. Huone tuntui himmenevän ja esineiden rajat hämärtyivät. Kokeilin oman huoneeni seinää, käteni pysähtyi siihen mutta kohtaus näytti epätodelliselta sillä seinä oli himmeä ja utuinen kun taas itse olin terävä. Havaitsin että huoneeni seinä takana oli toinen, tummempi seinä, jossa oli muutamia pehmeän kynttilänvalon saarekkeita. Istuin tuntemattoman käytävän lattialla, nyt uusi sijaintini näytti terävämmältä ja oma huoneeni näkyi enää vain himmeänä heijastuksena ympärilläni. Nousin seisomaan ja katselin ympärilleni. Käytävän lattialla oli pehmeä punainen matto, lattia oli tummaa puuta ja seinät oli maalattu himmeällä ruskealla. Käytävää valaisevat kynttilät nököttivät telineissä joiden arvelin olevan pronssia tai vastaavaa ja niiden takana oli pienet pyöreät peilit jotka tuntuivat paitsi laajentavan tilaa hiukan myös lisäävän valon määrää. Oma huoneeni oli kadonnut kokonaan ja käytävällä vieressäni olevan oven takaa kuuluvat äänet kiinnittivät huomioni itseensä.
"Kyllä minä ymmärrän sen että olet väärässä," sanoi syvä ääni ilmiselvän väheksynnän saattelemana.
"Ei, te ette ymmärrä. Olen pahoillani että joudun sanomaan näin, mutta se on totuus. Muurinne eivät tule estämään tätä! Hirmumyrsky saapuu mereltä ja sen jälkeen tätä kaupunkia ei enää löydy maailmankartalta!" Tämä ääni oli korkeampi ja myös hätääntynyt, tuohtunut, ja kuulin että äänen omistajan oli hillittävä itseään pitääkseen äänensä kunnioittavana ja hiljaisena. Matalaäänisempi mies vastasi hiljaisen uhkauksen sävyttämällä äänellä: "Kuules nyt. Jos saan kuulla että olet paljastanut hullunhoureesi jollekulle, löydät velhonkaulasi silmukasta!"
"Majesteetti! Te ette voi tehdä tätä! Tapatatte sadoittain viattomia ihmisiä! Omaa kansaasi!"
"Sulje tuo julkea suusi ja poistu silmistäni välittömästi," sanoi matala ääni hiljaa ja kyllästyneenä.
Tajusin että minunkin oli aika poistua jollen mielinyt löytää omaa ei-velhokaulaani silmukasta kiitoksena salakuuntelusta, joten juoksin käytävää johonkin suuntaan, käännyin kulmasta, juoksin edelleen ja käännyin jälleen ja totesin olevani vastakkain kahden liinavaatteita kantavan palvelustytön kanssa. He katsoivat farkkujani ja toppiani sekä reppua ja shakkiruutukuvioitua laukkuani avoimen hämmästyneinä mutta jatkoivat ohitseni mitään sanomatta. Heidän kääntyessään kulmasta kuulin nuoremman kysyvän toiselta: "Oliko hän taas yksi Prinssin vieraista?" Perään kuului älähdys josta päättelin tytön saaneen korvatillikan. Tuijotin heidän peräänsä vähän aikaa jonka jälkeen kohautin olkiani ja haukottelin. Taisi olla nukkumaanmenoaika. Mietin missä voisin nukkua ja avasin käytävän päässä oikealla olevan oven. Varmistin oviaukossa seisten että huone oli tyhjä, sitten pujahdin sisään ja tutkailin ympäristöäni. Huoneessa oli mahonkipuinen sänky jonka päällä oli punainen päiväpeite. Lattialla oli matto, samaa punaista. Jopa seinät ja verhot olivat punaiset. 'Makuuhuone. Ei pelkästään nukkumista varten suunniteltu,' minä ajattelin jossain määrin levottomasti. Huoneessa oli tummapuinen pöytäkin mutten uskonut että se oli usein käytössä sillä sen päällä ei ollut mustetahroja tai kirjoitusvälineitä. Katsahdin itseäni huoneen nurkassa olevasta soikeanmuotoisesta kokovartalopeilistä jonka kehyksissä oli upeita kaiverruksia. Peilin pinta oli hieman sumea ja ikkunasta tulvivassa viileässä kuunvalossa näytin jopa melkein sievältä. Käännähdin kuitenkin ympäri katsomaan petiä jonka nurkissa oli kaiverruksin koristellut tolpat. Katossänky olisi saattanut olla sopivampi tähän huoneeseen mutta minusta olisi tuntunut kummalliselta nukkua sellaisessa joten olin vain tyytyväinen. Riisuuduin, vedin päiväpeiton sivuun ja pujahdin alusvaatteisillani viileiden vällyjen väliin. Sänky oli ihanan leveä ja tyynyjä oli viisi kappaletta, kaikki samaa ylellisen pehmeää kangasta. Peitto oli kuitenkin ohut (ettei sängyn tavallisille käyttäjille tulisi kuuma mitä lie milloinkin tekivätkin) joten vedin päiväpeitonkin päälleni (ja uskoin ja toivoin että sängyn petivaatteet vaihdettiin käytön jälkeen). Mylläsin sänkyä vähän aikaa kunnes nukahdin.

Tällaisen kummallisen pätkän kirjoitin. Alkoi unena, johon sitten keksin jatkoa. Siis tämä kohtaus ei ole unesta vaan kokonaan omakeksimääni (en harrasta edes näin vähän "likaisia" unia) ja koko jutun ideana on saada lukija kuvittelemaan, ajattelemaan, kyseenalaistamaan. Palaute olisi IN ja olisi kiva tietää millaisia ajatuksia ja tuntemuksia tämä herätti.

"Tekisitkö minulle palveluksen?"
Minkä? Hänen ilmeensä on tutkimaton, mutta hän näyttää vilpittömältä. Hänen äänensäkään ei ole kuin inuva.
Miksi minun pitäisi sulkea silmäni ja pitää ne kiinni? Miksi ihmeessä? Hän näyttää niin pyytävältä... No, mitä haittaa siitä voisi olla?
Nuotion valo näkyy punaisena luomieni läpi. Hänen sormensa ovat viileät - miksi hän otti kasvoni käsiensä väliin?!? Ei kai - ... Minä värähdin ja hän vetäytyi. Mutta huuliani kihelmöi... Miksen avaa silmiäni ja lähde…? ...Koska tahdon hänen suutelevan minua uudelleen… Tuntuu typerältä edes ajatella noin! Jos hän tietäisi että se oli ensisuudelmani...
Hän liikahtaa - ja suutelee minua, hänen huulensa ovat niin pehmeät... Aivan kuin olisin jokin eksoottinen hedelmä jota hän maistelee... Ei, ei, ei, älä lopeta!
Hän on kuin kissa, puhuu minulle kehräävällä äänellä... Voi, miksi hän pyysi minua avaamaan silmäni? Hänen ilmeensä on kummastunut ja huvittunut ja saa minut laskemaan katseeni. Näytin varmaan naurettavalta; äänetön pyyntö 'etkö voisi suudella minua uudelleen?'
Nyt hän nostaa leukaani, voi, kunpa hän suutelisi! Tuo hänen vino hymynsä, hän sai itsevarmuutensa takaisin. HEI! Hän kaatoi minut selälleni ja tukahdutti huutoni huulillaan... Miksi minusta tuntuu tältä, en tiedä, tahdon enemmän - Rauhoitu, minä sanon! Pakko saada nämä nyrjähtäneet aivoni sijoilleen! Hänen hiuksensa ovat niin pehmeät ja hän maistuu hyvältä - ota ne käpäläsi pois hänen hiuksistaan! Enpäs. En tahdo! Mutta... Mitä jos Varjot tulevat? Tässä heille riittäisikin nauramista, 'kannattiko unohtaa vahtiminen vain tällaisen vuoksi', he kysyisivät - Hänellä on kylmät sormet! Ei lainkaan ihme, koska lämpötila on niin matala...
Joku tulee! Äkkiä piiloon! Maa on niin kova verrattuna hänen kosketukseensa... Miksi olen niin pahoillani kun hän irrotti sormensa minusta? Hei, se on Mummeli! Kylläpä hän nauraa riettaasti...
"Osasinpas jo odottaakin tätä! Mutta, tänä yönä ei teille kyyhkyläisille ole aikaa, sillä meidän on mentävä heti..."

Lisäksi kaksi vähän vanhempaa runoa:

Aurora

Valkea joulu
kuitenkin
Kuin tyynysodan jäljiltä
untuvainen lumi
Jouluruokaa
lahjoja kuusen juurella
naurua
Näennäisidylli

Aamunkoi
Misteli ja
yllätys
Silkinpehmeät huulet

Unen hauraus

Tämä siis on uutena vuotena tehty myöhästynyyt jouluruno ja seuraava on ruokapöydässä aamulla koulusta pois jäämisen jälkeen saadun inspiraation seurausta.

Lyhtyni

Katkera rakkaus
sen viimeiset säteet
valaisevat polkuani
Pimeyden ensi hetkenä
Kaikki tulee loppuun
Kun verinen kuu
nostaa katseensa
horisontista
Suoraan
minuun.

Vampyyri:
[x] En pyörry nähdessäni verta
[x] Olen purrut ihmistä
[x] Olen maistanut verta ja mielestäni se on iha hyvää
[ ] Inhoan valkosipulia
[ ] Pelkään teräviä puunpaloja
[x] Valvon myöhään/en saa unta yöllä
[x] Torkun päivisin
[x] Olen sosiaalinen ja viihdyn ihmisten seurassa
6/8

Zombie:
[/] Olen kömpelö
[ ] Rehellisesti sanottuna olen aika tyhmä
[ ] Viihdyn parhaiten laumassa kaltaisteni kanssa
[ ] Matkin toisia, minulla ei ole omaa persoonaa
[ ] En piittaa pätkääkään ulkonäöstäni
[x] Rakastan rentoa hengailua kavereiden kanssa
[/] Arvostan älyä, vaikken sillä itse loistakaan
[ ] Liikun erittäin kankeasti linkuttaen
2/8

Ihmissusi:
[x] Olen erittäin valpas täysikuun aikaan
[x] Kärsin karvojen liikakasvusta (ne tulee liian nopeesti takasin!)
[ ] Pidän lihasta
[x] Sudet ovat upeita eläimiä, eikä niitä saisi tappaa!
[x] Minulla on valppaat vaistot
[x] Puolustaudun ärhäkästi
[ ] Minusta tuntuu, että koirani on sukua minulle
[ ] Päivisin tunnen olevani ihan normaali
5/8

Succubus
[x] Olen nainen
[/] Ehkä hieman demoninen
[ ] Viettelen miehiä huvikseni
[ ] Erityisesti munkit on mieleeni
[ ] Olen viehkeä
[/] Imen energiaa ympärillä olevista ihmisistä
[ ] Kerään spermaa (WTF?!?)
[ ] Minulla on/haluaisin lohikäärmeen siivet selkääni
2/8

Noita
[x] Minussa on paljon voimaa
[ ] Olen melko herkkä kokemaan yliluonnolisia asioita
[x] Olen joskus harjoittanut magiaa
[ ] Olen tehnyt sopimuksen Paholaisen kanssa
[x] Jos vielä olisi noitavainoja, minut varmasti poltettaisiin roviolla!
[/] Intuitiivinen tietosi on vahva ja luotat siihen mukisematta
[ ] Minulla on kissa
[ ] Monet ovat kyselleet minulta selvyyttä esim. näkemiinsä uniin
3½/8

Demoni
[ ] Olen paha
[/] Jotkut kutsuvat minua riivaajaksi
[ ] Joskus koen olevani jumalista seuraava
[ ] Haluan että minua palvotaan jumalana
[/] Olen kova valehtelemaan
[ ] Olen vihainen
[ ] Pidät tuskasta
1/8

Vampyre. Enpä yllättynyt.