masentaaaaaaaaaaaa. skviiiiiiiiiikss! ei sen nyt näin pitänyt taas mennä. syvällisiä pohdintoja passionin terassilla eilen. eräs ystäväni uskoo, että elämä on matematiikkaa ja minun kaavaani on lähes mahdotonta löytää ratkaisua, koska hänen mielestään en ehkä subliminaalisesti sitä toivo. ja paskat, toivompa. mitään en niin paljon toivokkaan. ehkä toivon jopa liikaa. jos siis elämä on matematiikkaa ja toivominen itsessään plusmerkkistä, niin muuttuuko toivominen miinusmerkkiseksi pelkästään toivomalla liikaa? estänkö siis itse itseäni etenemästä elämässä?