mun runosuoneni aukes kuvallisessa mielessä kun kävelin eilen kahentoista jälkeen jannelta bussipysäkille. toinen päivä putkeen kun menin 01.10 bussilla, tästä tulee tapa ja mää oon addikti.
näillä ei oo vielä nimiä ja nää on vielä hiomattomia, joten antakaa anteeksi. Nää kaks lyriikka kurssia on alkanut vaikuttaan muhun tällä tavalla.
Päähäni pulpahtaa kirjaimia,
se on silkkaa psykologiaa:
jos ihminen on subjektiivinen,
et katso samaa kuuta kenenkään kanssa.
Mutta eikö se juuri ole pessimismiä?
Mikä on oudoin tilanne,
jossa olet ollut humaltuneena?
Hautajaiset, tärkeät treffit, kenties puolikseen täysi elokuvateatteri?
Hassuinta on, että vasta aamulla
tajuaa, miltä tuntuu.
Parasta on nukkua silloin
kun ei vielä nukuta.
Silloin saan kaiken anteeksi maailmalta.
Uusimmat blogimerkinnät
- kuka mitä hä? 10.05.
- [Ei aihetta] 04.03.
- [Ei aihetta] 10.02.
- kuinka paljon muistan elämästä? 16.12.
- kuinka paljon muistan Roomasta? 16.12.
- kuinka paljon muistan etruskeista? 15.12.
- kuinka paljon muistan Kreikasta? 15.12.
- kuinka paljon muistan egyptistä? 15.12.
- kuinka paljon muistan esihistoriallisesta aja... 15.12.
- [Ei aihetta] 12.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (3)
- ▶ 2009 (87)
- ▶ 2008 (121)
-
▼
2007 (198)
- ▶ joulukuu 2007 (16)
- ▶ marraskuu 2007 (18)
- ▶ lokakuu 2007 (21)
- ▶ syyskuu 2007 (31)
- ▶ elokuu 2007 (24)
- ▶ heinäkuu 2007 (26)
- ▶ kesäkuu 2007 (12)
- ▶ toukokuu 2007 (17)
- ▶ huhtikuu 2007 (11)
- ▶ maaliskuu 2007 (10)
- ▶ helmikuu 2007 (9)
- ▶ tammikuu 2007 (3)
- ▶ 2006 (41)