IRC-Galleria

Eip täs mitää. Pitkästä aikaa kävin täällä, ja kattelin kavereiden kuvia. Aika monella taitaa olla samat kuvat ku viimeks. Ulkona alkaa kevät. Mulla on villasukat jalassa. Tuli ikävä Suskaa

Nonniin elikkä se baari. Periaatteessa kyseessä oli yksi iso halli, johon ihmiset meni juomaan kaljaa ja syömään rasvasta ruokaa. Kalja haettiin erikseen hallin ulkopuolelta , se tuli suoraan tynnyristä ja oluiden jälkeen tuopit huuhdeltiin itse seuraavaa juomakertaa varten. Tottakai siis kun lopetti, niin tuopit piti laittaa sivuun. Ruokaa sai hakea pikkukojuista, joita oli ainakin 15. Aika siistiä, oltiin Reaganin kanssa aivan innoissamme.
Tänään sitten krapulaisena löysin ittelleni ok hintaset liput ja lähin kiertelemään kaupunkia. Kävin kahdessa eri kirkossa ja molemmat aivan upeita. Ensimmäinen oli aivan mielettömillä yksityiskodilla sisustettu ristinmuotoinen rakennus, jonka yläkerrassa kuoro piti konserttia. Ainoa huono puoli oli se, että kirkko oli täynnä turisteja, joten siellä ei voinut ollenkaan hiljentyä.
Toinen kirkko oli aika lähellä, selkeästi vanhempi kivirakennus. Siellä oli tunnelmallisempi valaistus, karummat kiviseinät ja kyltit, että kyseessä oli rukoukseen tarkoitettu alue ja turvat umpeen. Tottakai jonkun puhelin alkoi soimaan, mutta tunnelma kyseisen idiootin poistuttua oli kohdallaan.
Kirkkojen jälkeen vaelsin hautausmaalle ja löysin paikalliset katakombit. Pääsymaksu oli vain euron ja syy aika selkeä. Kyseessä oli joku vanhempi hautaseinämä, jossa ollut enää yhtään hautaa jäljellä. Ei se mitään tutustuin kreikkalaiseen joukkioon, ja saatiin hyvät naurut yhdessä.
Katakombien jälkeen menin vanhimpaan paikalliseen leipomoon, johon kreikkalaiset tulivat myös. Ostin hyvää makeaa pullaa ja lähdin kohti Salzburgin linnoitusta. Tottakai kreikkalaiset olivat pian sielläkin! Noh lyöttäydyin parin Slovakialaisen seuraan ja sanoin, että hei ollaan kavereita jookoskookos. Sehän sopi mainiosti kyseiselle pariskunnalle ja lähdettiin kiertämään linnoitusta yhdessä.
Linnoitus on mäen päällä, joten näkymä kaupunkiin oli uskomaton. Sieltä pääsi myös näkemään Salzburin eteläpuolelle Alppeja päin, ja meinasi sydän pysähtyä kun katseli maisemia. Uskomattoman kaunista! Päätin että joku vuosi pitää päästä kiertämään ympäri Alppeja ja paremmin tutustu Itävaltaan. Olin aamulla puhunut paikallisen kanssa, ja kyseinen herra sanoi, että Wien ja Salzburg ei anna todellista kuvaa Itävallasta. Harmittaa tosi paljon kun ei ole aikaa tutustua 'oikeaan Itävaltaan'
Linnoituksen jälkeen sanoin näkemiin hetkellisille kavereilleni ja lähdin metsästämään safkaa. Olin eilen stressannut niin paljon, että en ollut syönyt koko päivänä. Tänään on mennyt sitten aikalailla tankatessa. Kuitenkin kävin syömässä perinteistä Itävaltalaista ruokaa, eli sushia ja kävin ottamassa nokoset. Tämä raikas ilta pistää väsyttämään
Illemmalla mongersin vielä vähän kaupungilla ja totesin että kaikki museot menee kuudelta kiinni. Onneksi olin nähny konsertti kyltin joten päätin mennä sivistämään itseäni klassisen musiikin pariin. Se pidettiin Barokkimuseossa, joka itseasiassa sisälsi vain freskoteosten esipiirroksia. Aika jännä idea. Soittimia oli vain kaksi, piano ja sello ja soittajat olivat aivan mahtavia. Yllätyksenä heille tuli ihmisten vähyys, meitä oli vain kuusi kuuntelemassa. Onneksi heillä oli hyvä huumorintaju ja sanoivat että tämä on sitten privaattikonsertti.
Nyt ollaan sitten oikein kultturelleja ihmisiä! Huomenna olisi tarkoitus ehkä mennä riippuliitämään tai sitten käymään pakollisissa Mozart museoissa. Yöllä tulee lähtö sitten muncheniin ja aamukoneella takaisin Helsinkiin. Tulee ikävä Itävaltaa, tänne on pakko tulla takaisin!

Gooood morning vietnam!

Nyt sitä sitten ollaan Salzburgissa ja hyvin pyyhkii! Päätin jäädä jopa toiseksi yöksi, täällä on niin kaunista. Tajusin, että en ole koskaan ollut näin lähellä vuoria. Tai melkein koskaan, käytiin norjassa kun olin nelivuotias.
Junamatka oli aivan ihmeellinen. Mä luin Alkemistia ja koin syviä ahaaelämyksiä maailmasta ja elämisestä. Olin taas kerran loukussa poikajengin kanssa, ja voitte uskoa sitä hajua! Tajusin vähän ajan kulttua että itse haisunäätä oli kyllä itseasiassa vanhempi papparainen, joka onneksi lähti aika nopeasti pois junasta.
Kun saavuin tänne, olin aivan onnellinen. Sain ittelleni hostellinkin, vaikka netissä näytettiin täyttä. Mitä opimmekaan? Internettiin ei voi aina sokeasti luottaa! Juna-asemalla tapasin naisen jolla oli aika nihkeä tarina kerrottavanaan. Se oli tullut Saksasta asti tapaamaan netissä tapaamaansa tyyppiä. 5 minuutin jälkeen tää tyyppi oli sanonut ei kiitos, ja jättänyt tän naisen oman onnensa nojaan. Siis kuka tekee tollasta?! Miehet on sikoja.... ja naiset lihansyöjiä ;)
Enivei eilen illalla sitten tapasin hostellissa amerikkalaisen mimmin ja mentiin siisteimpään bubiin jossa oon ikinä käyny. kerron siitä sitten joskus myöhemmin, aika loppuu! ciao

eilisen ns. kaaospäivän jälkeen on tapahtunut aikas paljon. Olin melkein itkukurkussa palloilemassa päättömästi, kunnes päätin ottaa itteän niskasta kiinni, syödä jotain ja mennä vaan rohkeasti moikkaamaan niitä Ukranalaisia. Noh, taas todistettiin miten mä teen kärpäsestä härkäsen, kyseessä oli nimittäin ehkä mukavimmat ihmiset, jota maa päällään kantaa. Vähänkö hävettää.
Polina oli älyttömän ihana ja otti mut mukaansa jalkapallomatsiin. Ne, jotka pitää ko. pelistä varmaan voi uskoa millanen hulina on kun 7 tuhatta jalkapallofriikkiä kerääntyy samaan paikkaan. Mä en olisi uskonut, ellen olisi todistanut tätä omin silmin.
Jo samasta hetkestä kun olin saapunut tänne ihmiset lauloivat österreich lauluja ja hurrasivat kadulla. Siis kello kuudesta aamulla ihmiset heti herättyään päätti toivottaa joukkueelleen onnea illan peliin. Keskustassa ei voinut kävellä rauhassa, koska ihmiset huutelivat kokoajan ja kolisuttivat mökäkoneitaan. Punainen pisti ihmiset sekaisin. Ihmettelin kovasti kun jengi huuteli mun punasen rinkan perään.
Siis mitä tästä opimme? Jos vihaa jalkapalloa, ei kannata tulla isäntämaahan kisojen aikaan. Kuulostaa aika loogiselta? No niin munkin mielestä.

No eipä tullu Egyptistä juttua. Nyt oon Wienissä, eilen kävin Prahassa. Lyhyesti virsi kaunis, joten kerron yksityiskohtasesti tunti tunnilta koko jutun. No ei vais.

Lahin tiistaina aamulla lentokentälle, tottakai tunnollisesti 2 tuntia aikasemmin, vaan todetakseni etta lento oli peruttu. Onni onnettomuudessa, sain toisen lennon Tukholman kautta ja lopulta päädyin aikasemmin perille! Pikku ressukka mammutti oli ihan hukassa aluksi, mutta kerrankin tajusin etta ei tartte hypätä ensimmäiseen junaan, mikä tulee vastaan. Pääsin siis ilman sen kummempia kommelluksia Prahan keskustaan, josta sitten alkoi armoton hostellin metsästys. Samalla etin ittelleni lentolippuja takaisin rakkaaseen koto-Suomeen. Hostelli löyty suht helposti, mutta lentolippuja ei ole vieläkään.
Eka päivä meni kierrellessä ja kaarrellessa, olin liian väsyny tehdäkseni mitään fiksua. Söin sairaan hyvää pastaa Restaurace U Ceskych Panu-nimisessä raflassa ja parin viinilasin jälkeen päätin lähteä hostellille nukkumaan. Toisin kävi. Törmäsin kolmeen heppuun, Pauliin, Alberttiin ja Audrey-Anniin ja lähettiin kattomaan jalkapalloa. Siitä sitten baariin ja joskus myöhään nukkumaan.
Toisena päivänä mentiin neljän koplana ostamaan mulle bussilippua Wieniin ja Audreylle oopperalippuja. Sen jälkeen lähettiin käppäilemään kohti juutalaisten korttelia. Matkalla nähtiin ehkä hienoin avustuskeräystapa: Osta tiili, maalaa siihen ja pistä pinoon. Tietenkin piti kokeilla ja meidän tiilistä tuli tottakai koko pinon hienoin. Juutalaisten korttelissa ei ollut paljoa nähtävää, ellei ollut opas mukana. Olihan ne talot hienoja. Hautausmaa, joka toimii päänähtävyytenä, oli sen verran hintava, että jätettiin väliin.
Siitä sitten Prahan linnaan ja pyhan Vituksen katedraalille. Oli kyllä hienon näköistä, koko aluetta oltiin juuri retusoimassa ja ne oli lähdes valmiita hommassaan. Käytiin mýös viereisellä kukkulalla, jossa on Eiffel-tornin näköinen näköalatorin ja The Mirror 'Maze'. Pojjaat halusivat katsoa jalkapalloa joten lähdettiin aika nopeasti kiertäen ja kaartaen mäkeä alas. Totesin että vihaan jalkapalloa, joten lähin katselemaan kauppoja matsin ajaksi.
Käytiin syömässä vähän ruokaa ja sitten tulikin mun lähdön aika. Juna-asema oli onneksi tuttu, ja olin ostanu vahingossa ykkösluokan lipun, joten mua odotti rentouttava matka. Junassa kävi harvinaisen hyvä tuuri, ja tutustuin Natasha-nimiseen mimmiin, joka lupasi majottaa mut seuraavaksi yöksi.
Tänään sitten saavuttiin kuudelta aamulla Wieniin ja alotin heti sight seen tourin. Nyt kello on puoli yksi, ja oon nähny oikeastaan kaiken, mitä halusinkin nähdä. Plus mua on loukattu verisesti, eräs italiaano luuli mua kolmekymppiseksi. Maailmanäkönäkeminen vanhentaa selkeästi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Saa siis nähdä jäänkö vielä yöksi vai lähdenkö jatkamaan matkaa jo tänään.
Seuraava kohde on Salzburg ja siitä sitten olisi tarkotus lähteä kotiinpäin. Jos jää ylimäärästä aikaa, voisi käydä pyrähtämässä Alpeilla. Tärkeintä olisi vissiin kuitenkin saada se paluulippu kotiin! :D

Budapest, Kairo ja Alexandria tsekattu. Lisää infoa ja kuvia tulossa joskus :)

Uusi biisi tulossa. Sen nimi on 'It's not easy to be an idiot'. Wow kohta on levyllinen kakkaa tiedossa. Pitäisköhän ruveta oikeasti tekemään näitä biisejä :D

Sain kamerani takaisin <3 Olen niin onnellinen, että voisin vaikka ottaa torkut!

Hei, facebook nörtit! Pistäkääs mut kans listalle :D

Voi luoja miten paljon mä vihaan tätä taloa. Koko ajan joku mummo päättää vaihtaa ammeesta suihkuun ja suihkusta ammeeseen. Täällä on rempattu niin paljon että ihan valehtelematta jokasessa talossa on tehty ainakin se kaks remppaa. Paitsi tietenkin meijän hissukkakämpässä. Mä vihaan niin paljon kerrostaloja että mun korvat turpoo ja tippuu.