IRC-Galleria

Olin eilen ekaa kertaa Englantilaisen laakarin vastaanotolla. Ei hataa, ma oon terve, mutta Laure on kammanny selkansa ja se tartti laakaria. ENIVEI

Vastaanotto oli pieni ja ihan jees. Perus englantilainen skrubu meininki (luoja tietaa mita skrubu tarkottaa). Paljon porukkaa, punaiset tuolit ja tukiryhmia tupakoijille. Itse laakarin huone tosin oli suht erillainen....

Ensinakin siella oli tapetit seinalla. Se huone oli aika pieni ja naytti mun mummin makuuhuoneelta. Laakarin pedilla oli edellisen potilaan paperit jaljella, ja semmonen liikkuvakangasseinasysteemi oli rikkinaisena jossain kulmassa. Kauheesti tavaraa, ei mitaan jarjestysta. Itse laakari oli intialainen vahvan aksentin kera, joten sen piti puhuu aika hitaasti. Tamahan arsytti laakaria, ja se rupes nappailemaan konettaan aika agressiivisella tavalla. Kelasin etta olisin kattonu odotusaulasta tukiryhman hakatuille nappiksille.

Tan laakarin piti tutkia Lauren selka, joten lauren meni makaamaan sille sotkuiselle tutkimuspoydalle. Herra laakari rupes ronskin ottein kokeilemaan ihan vitun kipeeta selkaa, ja sitten nostelemaan Lauren jalkoja, samalla kun potilas kiljuu'Sattuu! Sattuu!'. Sitten se alko kirjottamaan sairaskertomusta tietokoneelle (tassa vaiheessa meinasin adoptoida nappiksen ittelleni).

Se sairaskertomus oli kylla huvittava. Siihen oli kirjotettu vaarin miten Laurenin selka meni paskaks, vaara resepti ja se kirjotti 'ei nakyvia vaivoja, saattaa johtua lihassaryista'. Herran pieksut, eikos ole herran duuni ottaa selvaa mista se kipu johtuu, eika vain arvailla?!

Lauren piti saada toi sairaskertomus kirjallisena, koska se paatti menna ranskaan laakarille. Taa laakari paatti kirjottaa kasin koko systeemin semmoselle 10x10 cm paperille(joka muuten makso 10 puntaa). Se oli niin stressissa, etta se kirjotti ihan sairaan hitaasti, ja paino sita kynaa ihan alyttoman lujaa. Eli se kyna kanssa tukiryhmaan. En kylla ymmarra, jos laakarille oli hankittu ihana littana naytto, miksei sille ollut varaa hankkia tulostinta?

Noh, enivei, samalla kun se laakari kirjotti tota lippulappusta, se ilmotti, etta Laurella oli vain kymmenen minuutin aika. Olisko ollut kiva, etta sille olis kerrottu asiasta kun se soitti ajanvaraukseen? Loppujen lopuksi me oltiin siella joku 20 minsaa yliaikaa, koska lauren piti saada ties mita papereita toita ja ranskan laakaria varten. Kiwa.

Enivei. Taman kokemuksen jalkeen olen todennut, etta en kylla mene taalla laakariin, vaikka olis henki kyseessa

Pitaa pistaa muistutus. Ma liityn nunnaluostariin. Taa bilettaminen on pakko olla saatanasta ja se pitaa lopettaa. Voi pyha luoja.

Ainiin muuten. Taa on tosi juttu. Dokasin mun rahat kun olin Suomessa. Siis kaiken. Tai melkein kaiken. Enivei tarpeeks, en pystyny maksaa mun vuokraa tassa kuussa :D Eli dokasin kotini. Vittu. Ok, eli tuun suomeen tan kuun lopussa pariksi kuukaudeksi (eli noin vuodeksi) ja sillee. Tai sitten pidemmaksi aikaa. En tieda. Noh, oon tulossa, jee(?) Tavallaan sanoin kylla ihmisille, etta saattaisin tulla kotiin aika pian. Ajatukseni muuttuivat kun tulin takasin tanne. Taa talo tuntuu kodilta, vaikka pari ihmista pistaakin hermot kireelle tasasta vauhtia. Noh, kaippa mika tahansa rotankolo voi tuntua kodilta, kunhan aikansa siina asuu.

En tieda viela tarkkaa paivaa, enka tarkkaa aikaa, mutta pistan kylla jotain noottia kun saan lentoliput aikaiseksi. Sayonara England och was ist mich legerhosen!?

Oho! Kavin eilen Canary Wharfissa! Siis aivan uskomaton mesta! Kuvitelkaa: New York ilman spugeja, likaa, ja turhaa melusaastetta. Lasisia pilvenpiirtajia, pukumiehia ja siisteja pikku pubeja. Ostoskeskus maan alla, ja halvin tuote maksaa noin 100 puntaa. Oho. Kantsii tsekata, Lontoo snobeimmillaan. Verrattuna perus Englantilaiseen spugeiluun, se mesta oli ihan toista maata!

Paatin, etta lahden yliopistoon iskemaan hyvannakosia miehia, jotka korkean koulutuksensa ansiosta tulee ansaitsemaan miljoonia. Ih! Ja koska oon kyseisen herra X:n unelma nainen, voin ite vaan loobailla meidan ihanassa kartanossa ja pitaa huolta, etta palvelijat tekee hommansa. Tosin kyllastyn luultavasti luksus elamaan parissa vuodessa, joten karkaan sen komean italialaisen puutarhurin matkaan ja paadyn Italian rannikolle. Tosin en kestaisi Italialaista ruokaa(yok, pitsat on pahoja), joten mun on palattava suomeen. Maailmaa nahneena tosin kyllastyn pikku Helsinkiin, joten voitan lotossa, matkaan maailman ympari kolme kertaa, tutustun intiaaniheimoon, adoptoin 1,8 koiraa, hankin tatuoinnin ja tekokynnet, ja ryhdyn elamantapa lesboksi. Sitten mummona tapaan sen ihanan lapsuuden ihastukseni (Tuure, oot tosi sopo!) puiston penkilla, rakastun uudelleen ja kuolen onnellisena. Kuulostaa hyvalta. Nyt lisaa kahvia ->

Maanantai, ja keskiviikkona takasin. Oon tänään näkemässä vikaa kertaa kavereita. Huomenna vissiin pitäis nähä iskä, mutta kattoo mitä siitäkin tulee.

Mä vaan halusin sanoa teille kaikille, keitä mä oon nähny, että teitte mun kahesta viikosta spesiaalin ja tulee kamala ikävä! Mulla on ollu järkyttävän hauskaa, taitaa kestää vähän aikaa että selviän tästä lomasta :D (ainakin rahallisesti, oho=) Ja mua harmittaa kauheesti ne tyypit joita en ehtiny näkemään, ja toivon että ens kerralla pystyisin järjestämään mun menot paremmin. Haluun teitä kaikkia! (:P~~~~~~) Ootte aivan ihania ihmisiä, ja oon todella onnellinen, että te jaksatte mun säätämistä ja sähläämistä. Erityisesti kiitos Sinulle siitä, että olet minun elämässäni. Olet rakas






Ja muuten, en tuu enää ikin herkistelee, nauttikaa tästä.

mulla ei oo mitääb tekemistä. Wow. Tämä ei välttämättä ole hyvä juttu, koska viimeksi päädyin baariin juomaan liikaa alkoholia. Noh, semmoista sattuu kokeneemmallekin.

Totesin tossa että pitäis ruveta liikkumaan. Jos on vetonen lattia, mun jalat puutuu :D ei mulla sillon nuorena tämmöstä tapahtunnu. Eli jooh, jos tuun takas Suomeen, ni palkitsen itteni tanssitunneilla. Pitäis saada viel joku kaveri messiin, mikä vois kannustaa käymään enemmänkin kuin sen kaksi kertaa vuodessa. Kiinnostaako ketään? Tosin eka mun pitäis tulla takas Suomeen... sillee niiq pysyvästi ja sillee.....

Koska tää mun työtilanne siellä Enkkulassa näyttää pikkasen nihkeeltä, niin oon tehny tämmöstä listaa, mitä kaikkea täällä olisi niin paljon paremmin. Sinäänsä huono idea, koska nyt en sitten osaa miettiä mitä kivaa Englannissa on :D Totesin tossa joku päivä, että Suomessa olis ihan jees, jos mun ei pitäis nähä eikä puhua kenellekään. Ai miten niin mahdotonta :D nooooh aika näyttää... (eikä siis mitenkään henk koht ketään loukaten tai mitään)

Löysin muuten AIVAN ihanat saappaat/buutsit. 60 euroa. Hitto. Tekee mieli. Himottaa. Kuulostaa harlekiinilta 'suoko hän itselleen helpotuksen vai taisteleeko hän tunteitaan vastaan ja menettää kerran elämässä-mahdollisuuden onneen'. Nyt muuten uskon että ihminen voi rakastua ensisilmäyksellä. Koska tää on rakkautta. Tää on kohtaloa! Mun on pakko saada ne! (joo ja vieläkin puhun kengistä). Taidan muuten olla aika pinnallinen. oho :D Mut niiden kenkien vuoksi voisin olla mitä vaan! Vaikka rutiköyhä ja koditon. Uhraan varakkaan elämäni tosirakkauden tähden! (sitten kysytään kuinka varakas oon ollu, jos 60 euroa tuottaa ongelmia). En kyl tiiä mitä mun pitäis tehdä. Ehkä voisin ostaa ne, ja sitten pistä lasikaappiin ja ihailla kerran viikossa, että ne ei kuluis liikaa. hmmmmmmm. Mikä on Marjan kohtalo? Pääseekö hän (O)nnelaan rakkautensa kera vai päätyykö hän yksin Yksinäisten Miesten Klubille(en oo varma onko tommosta tosin)? Auttaako hänen äitinsä häntä elämän suurkysymysten partaalla, vai syökseekö paha äitipuoli hänet takaisin sinne mistä tulikin? Miten tarinamme päättyy? Onko valoa käytävän päässä? jatkuu seuraavassa bilemiitissä...

Pitää muuten jakaa jotain syvällistä. Mulla ei oo enää sellanen olo että oon 16. Tosi outoa. Mulla on ollu tommonen olo siitä lähtien kun täytin 16. Kääk! ehkä ihmiset tosiaan mummoutuu kaksykkösinä

Tosin silti puhun ja käyttäydyn kuin teini <3

haha puhuin just mutsin kanssa. me ei keretä tänäänkään näkemään. Tää on ihan salaisuutena meijän välillä, mutta vähän kyllä harmittaa :/

Päätin sitten yllättää mutsin. En kertonu sille että olin tulossa. Tarkotuksena oli mennä sen duunipaikalle sanomaan 'Ylläri!' ja nähä kun sille tulee tippa linssiin :) tän takia en myöskään hankkinu sille tulisaisia, koska olin ite yks iso semmonen (halpaa!) Enivei
Saavuin kotiin joskus kahen aikoihin ja tavarat jätettyäni ryntäsin ulko-ovesta mutsin tyopaikalle. Ajattelin että eihän täällä ole hirveän kylmä, joten jätin takin kotiin.Noh, ei siinä mitään iloisesti ja vähän jännittyneenä(älkää ikinä kertoko tätä mutsille!) menin sitten Hakaniemen takana olevaan betoniviidakkoon. Tiiätte sen, siinä kun kävelee johki päin ja se on jostain syystä pistetty maantasoa korkeemmalle. Noh mutsi työskentelee semmosessa isossa rakennuksessa, ja aina kun mä oon menny visiitille, vahtimestari on päästänyt mut sisään ja ilmottanu mutsille, että sillä on vieras odottamassa.
Tällä kertaa vahtimestari oli päättänyt muuttaa osoitetta tai mennä eläkkeelle, joten kukaan ei ollu päästämässä mua sisään. Jotain tyyppejä siinä meni ovesta ulos, mutta ei ne saa päästää ketään tuntematonta sisään. Päätinpä sitten odottaa että mutsi pääsis töistä (kello oli jotain 20 yli kolme.) Siellä oli muuten aika tuulista.
Mulla oli tottakai ironisesti kännykästä loppunu justiinsa menomatkalla akku, joten en pystyny ees soittamaan sille ja sanomaan että oon täällä odottamassa sitä. Kaikki ihmiset jotka siinä kulki katto mua kuin jotan raggaria(en ollu vissiin matkan jälkeen hehkeessä kunnossa) joten en ees viittiny pyytää kännykkää lainaan. Ja kolikkopuhelimet on kuollu sukupuuttoon
Puol viiden aikaan olin niin jäässä että meinas taju lähteä, joten mun oli ihan pakko miettiä tätä mun suunnitelmaa ja poistua lämpimään metroon.

Tämä on seuraava päivä, enkä ole vieläkään nähnyt mutsia. oho

mulla on muuten meseosote. en kyl kayta mesee usein, mut jos kiinnostaa: mammutti@hotmail.co.uk

Ihan vaan talleen mielenkiintonen sivukommentti. Vinay naytti tanaan lehtiartikkelin, jossa kerrottiin miten Lontoon rotat on geenimanipuloinu ittensa kesan aikana ja muuttunu super-rotiksi! Nama superrotat voivat olla jopa yhden jalan (luoja tietaa paljon jalka on senteissa) pituisia ja ne on kehittynyt niin alykkaiksi, etta mitkaan rotanloukut ei enaa toimi. Artikkelin lopussa oli pirtea maininta, etta jos tata rotta ongelmaa ei hoideta, niin seurauksena on '21st century plague'. Superrotat are go!