Ajattelin kertoa teille mun työhaastattelusta.
Eli olin hakenu nimeltämainitsemattomaan Itiksen elektroniikkaliikkeeseen myyjäksi. Haastattelija sanoi, että se ei tienny mitään työhaastatteluista, joten me vaan juteltais puol tuntia. jes!
Tervetuliasi puheena se mietti ääneen, että mulla tais olla aika hyvä hakemus, koska pääsin haastatteluun asti. Kuulemma niillä oli pari sataa hakijaa ja vain kymmenen pääsi itse haastatteluun. Vähän aikaa mietittyään se kysy missä mä asun. 'Vuosaaressa, siinä Shellin vieressä' 'Aijaa, no sen takia sit vissiin'
Aluks se sitten kerto mulle kyseisestä yrityksestä. Mä tiesin sen kaiken oikeestaan, sillä olin yliaktiivisena työnhakijana tehnyt taustatutkimusta netissä. Sitten se alkoi selittämään mitä työtä siellä ruvettais tekemään. Esimerkiksi, että siellä pitää tehdä kokoajan töitä ja ei saa laiskotella sekä että pitäisi oppia kaikki asiat kahden viikon sisällä, eikä saisi kysellä uudestaan että miten hommat toimii. Eipä siinä mitää, kaikki tämmönen perus liirumlaarum kuuluu asiaan. Olis vaan ollu kiva jos olisin saanu sanottua, että oon kiinnostunu oppimaan uusia juttuja ja tykkään tehdä töitä, mutta tää herra pälätti niin paljon, että en saanu mitään sanaa väliin.
Sitten se kyseli mitä työhön oikeesti sisältyy. Vastauksina oli asiakaspalvelu, myynti, myymälän hoitaminen ja rahankäsittely. Nää piti laittaa sitten järjestykseen oman osaamisen ja kiinnostuksen mukaan. Multa toi suju kai ihan hyvin. Paitsi että laitoin myymisen viimeseks, koska myyminen ei oo ihan mun juttu. (asiakaspalvelu on!)
Sitten ruvettiin puhumaan musta. Ou jes! Sain sanottua jotain! Se kuulemma ei oikein käsittäny mitä mä olin tehny aikasemmin. Öö no olin tossa yläasteella, sitten menin lukioon ja valmistuin. Olin mäkissä töissä ja sen mukaan otin pari viikkoa lomaa ja siirryin kukkakauppaan. Sitten se kysy minkä takia olin keskeyttäny mun vaatturi-opinnot. Selitin, että mulla oli suurempi hinku päästä Englantiin, kuin jäädä siihen kouluun. Sen ei kuulemma tykänny mistään keskeyttämisistä, kun kerran alottaa jotain niin pitää suorittaa kunnialla loppuun!
Koulun lisäksi se ihmetteli mun mäkkiuraa. Kuulemma se tietää paljon mäkkityöstä, on ilmeisesti jopa bilettäny mäkkiläisten kanssa. Se myös tiesi, miten helposti mäkissä pääsee esimieheks, jota mä en ollut vielä saavuttanut. Oonhan mä mäkissä työskennelly jopa melkein puoltoista vuotta. Mä sanoin, että Englannissa ne olis halunnu pistää mut kouluttajaks, mutta mä olin muuttamassa takas Suomeen, joten sanoin ei kiitos. 'Oijoi jos se vaan näkyis tässä!'
Tän lisäks ne haki yli vuodeksi työntekijää, joten se kyseli mun tulevaisuuden suunnitelmia. Mä sanoin, että haluisin mennä yliopistoon. Se arvasi, että haluisin mennä Lontooseen yliopistoon. Sanoi aika vittuuntuneen näkösenä, että Englannissa ei oo kyseistä liikettä.
Tää tyyppi halus tietää kauheesti prosentteja. Esimerkiksi 'kuinka monta prosenttia myyjä pystyy vaikuttamaan ostajan päätökseen'(kuulemma 99%) ja kuinka monta prosenttia oikeesti haluisin mennä työskentelemään siellä. Tähän mä vastasin 80%, koska en siinä vaiheessa enää halunnu koko lafkaan töihin. 'no, mitäs eroa sulla on näihin ihmisiin, jotka haluaa tänne 100%:sti tai 110%:sti' 'Mä oon ainakin rehellinen'