Kun katson sinuun, näen sinussa herkkyyttä, näen sinussa kauneutta,
näen sinussa asioita, joita muut eivät tunnu näkevän. Minä olen nähnyt
sinun itkevän silloin, kun luulet olevasi yksin, olen nähnyt sinun
hymyilevän, silloin kun ympärilläsi on ihmisiä, vaikka sisälläsi olet
itkenyt. Sisälläsi olet itkenyt yksinäisyyttäsi ja sitä kuinka kukaan
ei sinua edes huomaa. Kyllä sinusta välitetään, olet vain etsinyt sitä
vääristä paikoista ja kyllä sinut huomataan, olet vain katsonut
väärään suuntaan. Minä olen usein katsonut sinun suuntaasi ja nähnyt
sinun surusi, nähnyt kyyneleesi, vaikkei ne ole virranneetkaan. Minä
näen sinut toisin kuin muut, muut eivät yleensä näe sinua ollenkaan,
mutta minä näen. Minä näen sinut alppiruusuna, niin kovin yksinäisenä,
mutta niin kovin kauniina ja puhtaana. Siellä sinä olet vuoren
rinteellä ja katselet ympärillesi etsien seuraa. Sinä tarvitset jonkun
ihmisen vierellesi, olet ollut liian kauan yksin. Olet ollut niin
kauan yksin, että olet epätoivon syvään mereen hukkunut, epätoivon
pohjattomaan kuiluun tippunut. Jos minulla olisi tarpeeksi voimaa,
uisin luoksesi, jos minulla olisi tarpeeksi pitkä köysi, nostaisin
sinut pois siitä kuilusta. Mutta minulla ei ole voimaa, kuin
ainoastaan sanoihin, eikä köyteni riitä edes puoliväliin. Jos
hyppäisin perääsi siihen kuiluun, mitä sinä sanoisit, kiittäisitkö
minua, vai käskisitkö minun mennä pois. En tiedä mitä sanoisit tai
mitä tekisit, mutta olen päättänyt hypätä perääsi. En saa unohtaa,
että jokainen sielu on kaunis, niin kaunis, että se kannattaa
pelastaa. En tiedä voinko sinua enää pelastaa, vai onko jo liian
myöhäistä, mutta minun täytyy yrittää. Jos en yritä, en voi antaa
itselleni ikinä anteeksi.