Väsymyksen näivertämä ruumis kaivautuu sängystä ja ryhtyy pohtimaan eilistä. Mitä tapahtui? Oliko todellisuus sitä miltä se näytti? Kahvilassa tuli tavattua yllättäen tuttu, jota on hieman vaikea ottaa vakasvasti ja lääkärisedälle tuli juteltua mukavia. Mutta mitä helvettiä? Tässä vaan odotetaan, että tulisi perjantai ja pääsis London Cityyn. Kaipa Hector, tuo lihava mies, joka kuvitteli olevansa Ziggy Stardust oli oikeassa laulaessaan Perjantai on mielessäin.
Tänään on vuorossa ilmeisesti ankaraa musiikillista harjoittelua äänijänteitä apuna käyttäen. Mutta siihen asti taidan siemailla lonkeroani ja odotella mielenkiintoisia matkoja hullujen täyttämässä maailmassa.
PS. Ja harras teini-ikäistasoinen toiveeni olisi että rastahipit tunkisivat bongisa peräaukkoihinsa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tylsäksi käy evakko... 01.04.
- Tasaisemmaksi ja värikkäämmäksi mene... 29.03.
- Vaihtelu virkistää, ahdistus nousee ja la... 27.03.
- Tylsääkin tylsempää ja vielä tylsempÃ... 26.03.
- Maagiset maailmat, tavalliset maailmat ja k... 26.03.
- Herättyäni neljä kertaa päätin vihdoin... 25.03.
- Matkailijan muistoja matkapäivästä 25.03.
- Elinen ja tämänpäiväinen yhdessä ja ... 24.03.
- Juuri heränneen juuri heränneitä miett... 23.03.
- Päivän mittaan sattuu, tapahtuu ja sattu... 22.03.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2006 (24)
- ▶ huhtikuu 2006 (1)
- ▶ maaliskuu 2006 (23)