Vanhat haavat jo sulkeutuneet,
silti arvet ne jättäneet.
Nyt kuin jäällä heikolla kulkisin,
pinnan säröjä katseiltain sulkisin.
Siitä peilikuvani nähdessäin,
hiljaa mietin mielessäin,
Mitä on se outo usva vieressäin?
Ehkä pelkoni se paljastaa,
tai vain uskoa heijastaa,
tulevaisuutta valjastaa.
Voinko siis pinnalle sen astua,
vai mahdanko taas kyynelistä kastua.
Olisiko muka helpompaa rakastua,
onnen tunteeseen pakahtua...