Rakkauttasi kaipaan niin,
sinut kuvittelen unelmiin.
Kaipaan vahvaan syleilyysi,
tuttuun kainoolsi.
Vasten rintaasi vaipuisin,
sydämeni tahtoon taipuisin.
Mut nyt pois on tunne mennyt,
kaukaisuuteen hävinnyt.
Vaikka sitä olen kaivannut,
nyt vain sydämeeni haudannut,
mielestäni toivon kadottanut,
on se jo tarpeeksi sydäntäni hajottanut.
Pois tahtoisin tuskan,
niin syvän mustan.
Parempi on tunteet kadottaa,
muuten ne sydämeni hajottaa.
On pakko mun jatkaa,
niin rankkaa matkaa,
ei ikävä muuten lakkaa,
vain surua sydämeeni pakkaa.