IRC-Galleria

Vanhat haavat jo sulkeutuneet,
silti arvet ne jättäneet.
Nyt kuin jäällä heikolla kulkisin,
pinnan säröjä katseiltain sulkisin.
Siitä peilikuvani nähdessäin,
hiljaa mietin mielessäin,
Mitä on se outo usva vieressäin?
Ehkä pelkoni se paljastaa,
tai vain uskoa heijastaa,
tulevaisuutta valjastaa.
Voinko siis pinnalle sen astua,
vai mahdanko taas kyynelistä kastua.
Olisiko muka helpompaa rakastua,
onnen tunteeseen pakahtua...

Rakkauttasi kaipaan niin,
sinut kuvittelen unelmiin.
Kaipaan vahvaan syleilyysi,
tuttuun kainoolsi.
Vasten rintaasi vaipuisin,
sydämeni tahtoon taipuisin.
Mut nyt pois on tunne mennyt,
kaukaisuuteen hävinnyt.
Vaikka sitä olen kaivannut,
nyt vain sydämeeni haudannut,
mielestäni toivon kadottanut,
on se jo tarpeeksi sydäntäni hajottanut.



Pois tahtoisin tuskan,
niin syvän mustan.
Parempi on tunteet kadottaa,
muuten ne sydämeni hajottaa.
On pakko mun jatkaa,
niin rankkaa matkaa,
ei ikävä muuten lakkaa,
vain surua sydämeeni pakkaa.

En jaksa enää itkeä,
en esittää olevani sitkeä,
on tunteita vaikea pois kitkeä,
tunne tää niin kitkerä,
sydämelle kovin ilkeä,
jättää pahaa jälkeä,
ei se kuuntele järkeä,
vain yksi asia on tärkeä,
en tahtois aina sydäntäin särkeä,

25.3-08

Yksi yhteinen yö,
se sydäntäin lyö,
niin kovin sisintäin syö.
Mitä siitä antaisinkaan,
miten paljon vaivaa kantaisinkaan,
kuinka paljon syliin kaipaisinkaan,
vain läheisyyttä toivoisinkaan.
Jos viereeni kävisit nukkumaan,
sulle takaisin kauniiden unien maan,
siitä onnen hetken itselleni saan,
kun petini unineen kanssasi jaan.
Tahtoisin nähdä nukkuvat kasvosi,
pyyhkäistä otsaltasi mustat hiuksesi,
tuntea taas pehmeys huultesi,

(jatkuu sit joskus...)


7.7-08