IRC-Galleria

Kiittämättömyys,
kykenemätön, riittämätön,
puuduttavan väsyttävä tyytymättömyys.

Kiittämättömyys
halkoo etenevän railon tavoin
elämäni euforian jääkenttää.

Kiittämättömyys
jäsentelee tunteeni huonoihin,
huonompiin, huonoimpiin.

Kiittämättömyys
karsii kaikesta hyvästä vähäiset onnet,
viipaloi jäljelle jääneet toiveet.

Kiittämättömyys
on palkkani ja bonukseni
tästä pelistä,
jota niin taitavasti elämäni nimellä
pyörittelen, kääntelen, vääntelen,
kipuisin rantein, vähäisin voimin,
suurin, kylmettynein kyynelin.

Kiittämättömyys
on tuskani, taakkani ja tukkeeni
toisenlaiseen huomiseen.

Harmaana valuvat aamut
vetävät perässään arjen rattaita
kalkattavat ketjut suonikohjuisten nilkkojen ympärillä,
näetkö nyt, näetkö,
voimattomuuden väsyneiden kansojen yllä?

Mihin johtaa tie,
mudalla kuorrutettu,
terävillä kivillä koristeltu?

Mustana pimenevät
kylmää puhaltavat, samean kiiltävät illat,
puutuneen selkäsi, arpeutuneiden hartioidesi
päälle laskeutuneet murheet
kasattuna vuoreksi, jolle ei ole kiipeämistä.