IRC-Galleria

Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Se on vain pakokeino, antaa jollekkin toiselle voitto. Vaikka tuntuu että joku toinen voittaa kumminkin, vaikka jatkankin kilpailua, peliä, tätä matkaa. Määränpää vain puuttuu, se on mielessä, mutta joka kerta kun siihen saavutaan jatketaan vain pidempään. Kun mikään saavutus ei koskaan riitä, aina on vietävä itsensä edemmäs, laitettava itsensä likoon vielä kerran, pantava pelipöydälle kaikki kortit mitä on kädessään. Ystävyyden kortti, rakkauden kortti, lähimmäisten kortti, muistojen kortti, tulevaisuuden kortti, ja silti vieläkin löytyy ässiä hihasta. Heittää kortit pöydälle arvottomina, ja kun ne voitetaan takaisin tuntuu tyhmältä, koska koskaan heitti pois jotain niin arvokasta.

Mutta tässä pelissä tunteille ei saa antaa valtaa, heikkouksia ei saa näkyä, kyyneleet ovat kiellettyjä. Koska jos välittää ei voi koskaan voittaa. Rakkaus, kyyneleet, huolehtiminen jostain muusta kuin itsestään, ne ovat väärin, kiellettyjä. Ne ovat heikkouden merkki. Ja minä en ole heikko, en tässä pelissä. Aion voittaa mutta en tietäni ulos tästä. Aion antaa vallan sille joka tässä tilassa minua hallitsee, aion antaa itseni tulla parhaaksi, aion antaa itseni jollekkin toiselle hallittavaksi. Säännöille, kurille ja itsekkyydelle. Osia minussa jotka ottaa vallan pelin silmässä. Ne jotka huutaa tiukan paikan tullen sääntöjä korviini. Kuin minussa eläisi enemmän kuin yksi ihminen, tässä ruumissaa tuntuu olevan kaksi, ellei kolmekin mieltä, ja se toinen, tai toiset haluavat minut ulos siitä jos laitan vastaan. Ja minä en välitä. Koska hehän ovat oikeassa, he vain auttavat.

Ja peliä ei koskaan luovuteta. Se olisi jo säälittävää.

Ainakin tässä vaiheessa, kun ollaan jo voiton puolelle, ja panokset ovat kovemmat kuin koskaan aikaisemmin. Ja kovenee kokoajan. Mutta lopulta, pelaan peliä lopun elämääni, koska mikään ei koskaan riitä. Pelaan itselläni, mieleni pelaa minun ruumillaani ja ottaa vallan. Ja minä en aio luovuttaa. Joku päivä aion hymyillä pelin keskeltä, kuin pieni lapsi lelujen keskeltä sanoakseen "katso äiti, se oli vaikeaa, mutta minä osasin ihan itse".


She gets home from school too early
And closes the door to her room
There's nothing inside her
She's weak and she's tired of feeling like this

And her mother is starting to see through her lies
And last night her father had tears in his eyes

And they rise in the morning
And they sleep in the dark
And even though nobody's looking
She's falling apart