IRC-Galleria

Ja oon kohta just niin 22-vuotias ku oon ja voin silti olla just niin tyhmä ku oon ja näyttää niin pissikseltä ku haluan. Voin tykätä Paris Hiltonista siks et se on rikas ja laiha ja tyhmä. Ja voin angstata just niin paljon kun haluan! Vaik oon helvetin fiksu en aio näyttää sitä ulospäin, koska riittää täysin hyvin et tiedän sen ite ;) Joten hajoilkaa homot rumiin naamoihinne ja tylsyyteenne. JA jännittäkää sitä et joku ei tykkääkään teistä, koska kaikki vihaa teitä

Ja ei nappaa kenenkään mielipiteet


JA kyllä rakastan itseäni paljon

Miks melkeen aina luvataan toiselle että pysytään ystävinä/kavereina
ja ei kummiskaan olla mitään?

TYHMÄÄ LUVATA JOS EI VOI PITÄÄ LUPAUSTAAN!

Millonkohan sitä viimeks on kuullu oikeesti jonkun
positiivisen uutisen? En edes muista!

Syksyn/talven aikana saanu kuulla liikaa huonoja uutisia
niin omalta osalta ja muidenkin. Millon jonkun molemmat vanhemmat
on kuollut tai muuta! Millon jollakin epäillään syöpää!

Tänään sain tietää et tutun vauva oli kuollu jouluna sen mahaan
ja sen ois pitäny syntyy helmikuussa :'( Nyt se on enkelityttö <3

Eiks täs elämäs oo oikeesti mitää hyvää enää?
Mä en ainakaan enää usko että ois!

Liian paljon ajatuksia päässää ja tuntuu, että olisiko tyhmää nyt pyytää anteeksi?
Anteeksi kun kiukustuin, tuntuu tyhmältä. Kaikki kaatui päälle,
ja purin sen sinuun ja sun sanoihin. Vaikeaa vain kun oikeasti poistin sen numeron..
Kiukkupussi ja neiti näsäviisas sekä jääräpää tuntuu vieläkin elävän täällä mun sisällä, se sama tyttö edelleen jonka joskus tunsit. Joka innostuu liikaa jokaisesta sanasta, jokaisesta lupauksesta. Ja sitten onkin tätä taas. On kaikki väärinpäin ja neiti ärrinpurrin täältä kurkistaa.

Kokeiltaisiinko ensi vuonna uudestaan, ystävyyttä kaunista perustaa? Vai haudataanko kaikki muistot sekä muut, jonnekkin puun vierustalle. Kumpikin ottaa askelia omaan suuntaansa, ja taakse ei saa kurkistaa. Anteeksi että huijaan, mutta taakseni kurkistan varmaan silloinkin. Kun edelleen osa ei halua tästä ystävyydestä taistelemista luovuttaa..

Kyllä, sama tyttö vieläkin, jolle luovuttaminen ei ole vaihtoehto, ei koskaan.

"I am a dreamer and when i wake,
You can't break my spirit - it's my dreams you take.
And as you move on, remember me,
Remember us and all we used to be.."

"Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydänmeeni silloin hautasin"

Saispa aikaa käännettyy 10vuotta taaksepäin
ajan jolloin KAIKKI oli hyvin ja 2 tärkeintäkin oli
vielä hengissä silloin! Ton ensimmäisen menetyksen
jälkeen kaikki on ollu tulenarkaa ja taas tänää se
räjähti! Niin monesti toisen menetyksen jälkeen on
toivonut että ite olis ollu toisen tilalla. Antanu sille
mahollisuuden olla täällä ja ite menny tilalle.

Toivottavasti siellä jossain on ees parempi olla joskus.

Oispa niin vahva et pystyis jättää perheensä ja
sukunsa vaan taakse ja elää ite omaa elämäänsä
ja olla vaan itekseen eikä kenenkään edellä mainitseman
kaa olis tekemisissä kun kaikki menee kummiskin vaan riitelyks.

Tällä kertaa voi ainakin sanoa että riita EI TODELLAKAAN alkanu musta!
Osaa olla tässäkin maailmassa mustasukkasia ihmisiä ja ei sais edes
ite päättää kenen kanssa on tekemisissä vaikka kuinka ois täysikänen!

Teoria koe meni läpi mut vituttaa niin et ei kiinnosta ees koko autokoulukaan enää..
mitä jollain kortilla edes tekee?

PASKAA!!!

3 yötä enää jouluun. Kuinka se voi olla mahdollista. Vasta äskönhän mä vasta suunnittelin lahjojen ostamista, ja sunnuntaihin mennessä kaiken pitäisi olla valmista ja ne todellakin on. Enää ei puutu mitään paitsi se et mä osaisin olla kiltti joulunakin ja lauantaina suuntaan äidin luokse ja olla siellä sitten pari yötä. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Ei nää joulut oo tuntunu enää miltään 7vuoteen :( Ehkä sitten joskus taas tuntuu joltain JOS on omia pieniä tonttuja tai no se yksikin tonttu riittää sen joulun saamisen takasin. Saisi tämä pienikin lumi nyt vain pysyä maassa että vähän edes piristäisi mieltä.

Seuraavaksi onkin vuorossa uuden vuoden lupaukset. Viime vuonna en tainnut lupailla mitään ihmeempiä nyt aion:

*Aloittaa karkkilakko heti tammikuussa tai muuten helmikuu tulee olemaan tuskallinen ku ei muutenkaan saa syödä mitään pureskeltavaa :(
*Jos tää olo ei tästä ala muuttumaan paremmaks ni mennä jonnekin.


Ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, ja millon mun matkani päättyy. Ainakin mä yritän, omilla voimillani.

********************************************************

Miten yks ihminen voi saada pasmat näin
sekaisin? Ja miten samainen ihminen voi olla ees niin sulonen kun on,
ei ainakaan toista tuu mieleen joka voittas ton :(
Aina sen nähtyy alkaa vaan kädet tärisee ja muutenkin ihan seko olo :´(
Henkisesti huono olo kun ei tiedä mistään mitään ja ei voi olla
seurassa samanlainen kuin ennen vaikka kuinka haluaisin.

Tullu taas viime aikoina liikaakin ajateltua kaikkia menneitä asioita
ja kaipaamaan mitä joskus oli! Ja miks niitä asioita ei vois saada
enää takas? Sillo ku kaikki tuntu niin hyvältä toisin ku nyt?

Miltä tuntuis jos sais illalla mennä nukkumaan toisen viereen ja
aamulla saisi herätä siitä ja lähteä töihin. Kesällä se ainakin tuntui
paljon paremmalta kuin nyt yksin herätessä. Nyt päivä alkaa vaan niin
paljon kauheemmin että sen olon takia vaan haluaisi jäädä nukkumaan
että ei tarvitsisi miettiä asioita päivästä toiseen muuttumalla suuntaan tai toiseen.

Miks mä en saa soittaa vaan ja kysyy pääseeks viekkuu nukkuun ja
olla sen kaa vaa! Ei oo paljoa pyydetty mut silti niin paljon, kun ei
tiedä toisen elämästä oikeestaan yhtään mitään!

Saispa vielä kertoo ne asiat sille toiselle ihan ite miten paljon se toinen
vaikuttaa omaan mieleen!

Anna anteeksi
että siivet selkääni
mä liian aikaisin kai sain

anteeksi siitä että
osa tahtoisi pois jo lentää
kauas täältä
mutta osa
tahtoo olla kanssasi
ikuisesti

jos ei olisi pakko kummankaan
koskaan lentää pois
olisi hyvä olla niin

kanna minut kotiin
minua väsyttää
anna anteeksi isi
minua pelottaa

anna anteeksi isi,
että siivet selkääni
mä liian aikaisin sain.

http://www.horoskooppi.com/lapsen_luonnekuvaus.html#

vesimies

Monet kasvattajat toteavat, että Vesimies-lapsi on helppo kasvattaa. Hieman tukea ja ymmärrystä ja hän irtoaa omille teilleen eikä jää etsimään lohtua tai auttajaa perhepiiristä pitkäksi aikaa. Pikku Vesimies pyrkii aina kohti suurinta mahdollista vapautta. Omaa tilaa ja aikaa hän keksii ja järjestää kaiken tavoin saadakseen tehdä mieluisia asioita. Mutta vapauden ja itsenäisyyden vuoksi hänestä ei tule yksinäistä. Päinvastoin, hän on sosiaalinen lapsi, joka mielellään on ”yksi meistä”, yksi perheessä, yksi mukava lapsi hiekkalaatikolla, rannalla, myöhemmin yksi kavereiden joukossa. Hänellä on ihailtava kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Hänessä on asiallisuutta ja älyllisyyttä, jolla hän luo puolueettoman vaikutuksen. Vesimies-lapsi on kovin cool – pikku älykkö tai selkeäjärkinen naapurin tenava, joka osaa valita varhain oikeita asioita, ihmisiä ja tilaisuuksia päästäkseen kasvamaan. Vesimies-lapsi tähyilee kauas ja on altis ottamaan onkeensa virikkeitä mistä tahansa. Vanhempien roolina on usein toimia koekenttänä, johon pieni Vesimies suuntaa ihanteelliset odotuksensa aikuisuudesta. Hän on aikaansa seuraava lapsi, joka vaistonvaraisesti tietää mitä tärkeitä muutoksia vanhempiensa ja ympäristönsä elämässä on tekeillä. Kaikki ne vaikuttavat hänen suuntautumiseen elämään myöhemmin. Hänestä kasvaa kaukokatseinen elämän tarkkailija ja älyllinen teoreetikko, joka katselee maailman menoa lintuperspektiivistä sekaantumatta elämän pohjavirtauksiin kovin syvälti.

Vesimies-lapsi solahtaa koulumaailman joukkoon sujuvasti. Hän on kotonaan suurissa porukoissa ja jengeissä ja voi olla aktiivinen jo pienenä ryhmien vetäjänä tai aatteellisena moottorina. Hänellä on ajatuksia, joita matkitaan, kadehditaan – tai pelätään. Hänellä on jostain syystä laajempi ymmärryksen piiri kuin useimmilla ikätovereillaan. Siksi hän joutuu usein varhain tekemisiin opettajien kanssa tasaveroisina ihmisinä. Vesimies koulussa voi joutua ottamaan vastuuta ja tulemaan oman ryhmänsä äänitorveksi. Vesimies suuntautuu helposti kohti teoreettisia aineita, luonnontieteitä tai yhteiskuntatieteitä, on erityisen innokas tietoyhteiskunnan edistäjä ja voi saada paljon vaikutteita tietokonetekniikasta tai mediasta myös opiskeluunsa.

************************************************************************

"Vesimies suuntautuu helposti kohti teoreettisia aineita, luonnontieteitä tai yhteiskuntatieteitä"

I HATE IT Xd

"olet oppinut kantapään kautta tien ihmisten sydämiin
ja Luoja tietää töitä teit että siinä kävisi niin

muistatko kun lupasit niin
saapuisit
sitten jouluna kotiin
ja saavuitkin"


toi tää ulkoinen synkkyys mieleen yläaste/lukio ajat ku kuuntelin NRJ:tä
ja vuodatin kyyneliä ihan vaan elämisen tuskasta ja onnesta.
kaikki oli silloin sata kertaista - tunteet, elämykset ja oivallukset .

"eikä sitä mieletöntä fiilistä, kun on ensi kertaa kännissä"

miksi kaikki tuntu 15 vuotiaana niin erilaiselta? miks talvet oli lumisempia, kesät aurinkoisempia, onnellisuus tuntu vatsanpohjassa ja viha vielä syvemmällä? joulukuiset päivätkin mateli hitaammin, nyt aika lentää aina vaan.

miksen enää voi sanoa, äiti mulla ei oo mitään tekemistä? äiti, mulla on liikaa tekemistä!
haluisin olla niin naivi kun olin ennen, haluisin pelätä pimeää ja isoja ihmisiä ja syödä lunta ja uskoa hammaskeijuun ja ikuiseen ystävyyteen ja ensirakkauteen. kaikkeen mikä ei oikeessa maailmassa merkitse mitään kenellekkään.

aikuistuminen on tylsintä mitä mulle on koskaan käyny.

*~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~*

"me lädettiin kouluun joka oli 200metrin päässä varmaan tuntia aikasemmin käyttiin meidän salaisessa jääpuutarhassa ja imettiin maailman isoimpia jääpuikkoja.

söin myrkkymarjoja syksyisin. pelkäsin humalaisia ja vihasin tupakkaa.
olin vielä pienempi. muistan kun varastettiin lähikaupasta purukumit jotka tuoksu sokerille ja siällä oli tarra. jauhettiin pihalla niitä ja itkettiin kun oltiin tehty väärin.

nykyisin kaikki on niin helvetin pinnallista ja yritän olla aikuinen. mietin elämän suurinta rakkautta ja putoan mun pumpulilinnoista kun taas tuli kusipää joka särki mun sydämen.

haluan olla pieni ja en halua tietää toisten ihmisten julmuutta.
en halua enää yksinäisiä öitä. en halua miettiä rahaa.
haluan olla pieni ja tahmata mun naaman särkänniemen nalletikkarilla joka ei edes maistu hyvälle.

tai ostaa erilaisia papukaija korviksia.
tai hervottoman isoja renkaita jossa on nuotteja.
haluan laittaa keltamustat lappuhaalarit
haluan vaan olla poikien kanssa lumisotaa ja tuntea perhosia
kun tuo ihana poika pesee mun kasvot lumella."


*~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~**~~*

Nykyää elämä on ihan tylsää, samaa päivästä toiseen.

Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Se on vain pakokeino, antaa jollekkin toiselle voitto. Vaikka tuntuu että joku toinen voittaa kumminkin, vaikka jatkankin kilpailua, peliä, tätä matkaa. Määränpää vain puuttuu, se on mielessä, mutta joka kerta kun siihen saavutaan jatketaan vain pidempään. Kun mikään saavutus ei koskaan riitä, aina on vietävä itsensä edemmäs, laitettava itsensä likoon vielä kerran, pantava pelipöydälle kaikki kortit mitä on kädessään. Ystävyyden kortti, rakkauden kortti, lähimmäisten kortti, muistojen kortti, tulevaisuuden kortti, ja silti vieläkin löytyy ässiä hihasta. Heittää kortit pöydälle arvottomina, ja kun ne voitetaan takaisin tuntuu tyhmältä, koska koskaan heitti pois jotain niin arvokasta.

Mutta tässä pelissä tunteille ei saa antaa valtaa, heikkouksia ei saa näkyä, kyyneleet ovat kiellettyjä. Koska jos välittää ei voi koskaan voittaa. Rakkaus, kyyneleet, huolehtiminen jostain muusta kuin itsestään, ne ovat väärin, kiellettyjä. Ne ovat heikkouden merkki. Ja minä en ole heikko, en tässä pelissä. Aion voittaa mutta en tietäni ulos tästä. Aion antaa vallan sille joka tässä tilassa minua hallitsee, aion antaa itseni tulla parhaaksi, aion antaa itseni jollekkin toiselle hallittavaksi. Säännöille, kurille ja itsekkyydelle. Osia minussa jotka ottaa vallan pelin silmässä. Ne jotka huutaa tiukan paikan tullen sääntöjä korviini. Kuin minussa eläisi enemmän kuin yksi ihminen, tässä ruumissaa tuntuu olevan kaksi, ellei kolmekin mieltä, ja se toinen, tai toiset haluavat minut ulos siitä jos laitan vastaan. Ja minä en välitä. Koska hehän ovat oikeassa, he vain auttavat.

Ja peliä ei koskaan luovuteta. Se olisi jo säälittävää.

Ainakin tässä vaiheessa, kun ollaan jo voiton puolelle, ja panokset ovat kovemmat kuin koskaan aikaisemmin. Ja kovenee kokoajan. Mutta lopulta, pelaan peliä lopun elämääni, koska mikään ei koskaan riitä. Pelaan itselläni, mieleni pelaa minun ruumillaani ja ottaa vallan. Ja minä en aio luovuttaa. Joku päivä aion hymyillä pelin keskeltä, kuin pieni lapsi lelujen keskeltä sanoakseen "katso äiti, se oli vaikeaa, mutta minä osasin ihan itse".


She gets home from school too early
And closes the door to her room
There's nothing inside her
She's weak and she's tired of feeling like this

And her mother is starting to see through her lies
And last night her father had tears in his eyes

And they rise in the morning
And they sleep in the dark
And even though nobody's looking
She's falling apart