Kylmä, mutta keväisen aringon saattama tuuli puhalsi sisään luokan avoimesta ikkunasta. Verhot sen vierellä tanssahtelivat tuulen tahdissa ja niiden lävitse paistava aurinko värjäsi lattian ja seinät punaisiksi tummien varjojen sulautuessa siihen kuin taidokkaasti maalatut siluetit.
Poika oli painanut otsansa vasten viileää pöytää ja naputteli tylsistyneenä merkityksettömiä kirjaimia. Hän ei edes katsonut mitä painoi, antoi vain sormien juosta pitkin vanhaa näppäimistöä ja tuijotti eteensä.
"Joko sä kuolit?" poika hänen vieressään kysyi huvittuneena ja tönäisi toista poikaa leikkisästi.
"Mmmmm", poika mumisi ja lopetti näppäimistön tarpeettoman kuluttamisen. "Joko tunti loppuu?"
"Vastahan se alko", vaaleahiuksinen poika heidän edestään huomautti ja kääntyi tuolillaan ympäri. Hän työnsi tietokoneiden näytöt pois tieltään ja nojautui eteenpäin. "Missä mättää, Doon?"
"Ei vaan kiinnosta", Dooniksi kutsuttu poika mumisi vasten pöytää.
"Että mitä?" vaaleahiuksinen poika härnäsi ja nojautui yhä lähemmäksi.
"Että ei vain kiinnosta", Doon murahti ja oikaisi itsensä rennosti tuolilleen. Hänen silmänsä olivat väsymyksestä sameat ja tummat hiukset sojottivat harjaamattomina päässä. "Ei todellakaan kiinnosta."
"Helvetti jätkä, susta on tullu tosi outo, suo ei kiinnosta enää mikään", Doonin vieressä istuva poika marisi ja veti pipoaan yhä enemmän silmiensä peitoksi. Hän ei koskaan riisunut sitä ja varmisti aina, että se peitti vähintääkin puolet hänen kasvoistaan. Siksi pipon reunat olivatkin venyneet muodottomiksi samoin kuin itse koko pipo.
"Turpa kiinni", Doon sanoi ja risti kätensä niskansa taakse haukotellen teatraalisesti. Juuri tällä hetkellä häntä ei voinut kiinnostaa ystäviensä huomautukset.
"Herrat Doon, Jared sekä Daniel, lopettavat sen juorukerhon pitämisen ja keskittyvät töihinsä", äkäinen naisen ääni huomautti kireästi heidän vierestään. Pojat säpsähtivät ...
JATKUUUUUUUUUUUUU
ATK tunti loppu :D:D:D:D: