Kerran sitä elämässään,
uskoo satuihin.
Noiduttuihin olentoihin ja
kadonneisiin sieluihin.
Miksi lasten maailma
murenee kasvaessa?
Tarinat menettävät tarkoituksensa
ja kiire liiskaa ne jalkoihinsa?
Kerran kun lapsi olla saa,
miksei sitä sieluaan säästä?
Pakkaa pahvilaatikkoon ja
piilota sängyn alle?
Tai lähetä Siperiaan?