Sana sille, joka minua ymmärtää.
Sana sille, joka minuun uskoo.
Maailma sille, joka minua auttoi.
Mutta maailmaa ei voi omistaa.
Tyhjiä lupauksia, hukkaan heitettyjä kolikoita.
Köyhiä vailla ruokaa.
Kiireisiä ihmisiä ja uupuneita katseita.
Tyhjiä silmiä.
Ääneen sanottuja mietteitä,
surullia huulia, venyneitä kasvoja.
Kovia sanoja ja loukkaantuneita sieluja.
Miksi maailma menee omaa rataansa?
Hetki oikea valittu, kaunis sana.
Iloinen hymy.
Kenties hyvääkin löytyy.
Tai ehkä vaan mietin liikaa.
Eihän kaikki karkaa saduista.
Siellä ne onnelliset loput on.