Tuossa Ilonaa kylvettäessäni tuli mieleen, miten pikkuisen kasvun seuraaminen alkoi: Olin Antin kanssa Italiassa käymässä ja olimme vuoren rinnettä puskemassa ylös fillarien kanssa. Korkeutta semmoiset 2000 m ja maisemat niinkuin tuossa kuvassa ( nebulus ).
Siinä sitten alkoi kännykkä soimaan, ja Katri kertoi, että on ihan sellainen olo, että on lopultakin tärpännyt. Juttelimme pienen tovin puhelimessa, hieman liikuttuneeseen äänensävyyn kumpikin. Aurinko lämmitti kasvoja ja ympärillä levittäytyi alppimaisema. Nousimme isäntien kanssa vielä pienen tovin ja pysähdyimme vetämään henkeä. Nostin siinä aurinkolasit silmille, että eivät näkisi niiden kastuneen.
Hetken päästä pääsimme välietapillemme ja jäimme katselemaan maisemia. Puhuimme, että fiilikset ovat harvoin niin kohollaan kuin sillä hetkellä. Antti kysyi, että olisiko parempi fiilis, jos saisi oluen? Oli kutale tuonut repussaan kolme tölkkiä kaljaa mukanaan. Kaljaa juodessa iski tunteet kovasti pintaan, ja piti sitten kertoa, mistä olimme Katrin kanssa jutelleet.
Hittolainen, helposti liikuttuu vieläkin, kun miettii noita tapahtumia.