Aina silloin tällöin on tullut naureskeltua puheille, että lukkopolkimista olisi vaikeaa irroittautua. Tänään sitten kaaduin muikkuna ruusupuskaan with avec, kun en saanut jalkaa irti polkimesta. Ihan vain vauhti loppui kesken ylämäen ja fillari ehti kallistua niin paljon, että jalkaa ei ehtinyt irroittaa.
Täytyy vain ihailla pyöräilyyn tehtyjen vaatteiden kestävyyttä. Puskassa oli noita piikkejä aika paljon + kivet alla, joten piti oikein ihmetellä, miten vaatteisiin ei tullut reikiä. Ihossa toki on jälkiä aika reilustikin, mutta sitähän kasvaa uutta. Persekin näyttää siltä, kuin joku nymfomaani olisi raapinut. Onneksi Katri uskoi ruusupuskaan. Oli mulla sentään piikkejä ajokamppeissa mukana. ;)