IRC-Galleria

Lupasin, vannoin ja vakuutin, etten blogia tule pitämään. Tässä kuitenkin raapustan ensimmäistä postaustani ilman sen suurempaa inspiraatiota. Toivottavasti homma ei äidy aivan liian väkinäiseksi.

Tänään oli normimaanantai, lukuun ottamatta sitä, että heräsin ovikellon surulliseen pärähdykseen (mokoma on maalattu umpeen edellisen omistajan toimesta) 11.00. Sovitusta visiitistä oli kuitenkin kyse. Nimittäin ikkunankorjaajan. Mukana sillä oli monen moista purkkia purnukkaa. Öljyä, rasvaa ja niin edelleen. Työkaluarsenaalista puhumattakaan. Noin vartin väkerryksen jälkeen heppu totesi vaimealla äänellä ikkunan vaativan koko mekaniikan vaihtoa. Palellaan siis vielä tovi.

10 minuuttia Conaniin.

Oletuskuvassa näkyvät, upouudet valkoiset maihinnousukengät osoittautuivat lauantai-iltana (kuvan nappasin ennen ulkoilua...) turruttaneesta humalasta huolimatta liian pieniksi, ja tajusin jättää kengät kotiin. Ja hyvä että osoittautuivat ajoissa, eikä vaihtoajan umpeuduttua. Nyt on sitten kokoa suuremmat jalkasuojukset eteisen lattiaa koristamassa. Jospa sitten ensi lauantaina jalkojakin. Kiitos Marskin ystävälliselle tädille.

5 minuuttia Conaniin.

Heidin kanssa puhuttiin reissusta johonkin kylpylään. Pakko myöntää että kelpaisi. Omaa saunaakaan kun en omista, eikä taloyhtiön vuoroa ole tullut varattua. Ja minä kun olen saunaihminen! Vaan eipä olisi mitään poreitakaan vastaan. Tai jotain hämärää mutakylpyaromaterapiamanikyyrinesteenpoistohoitoa. Ehkäpä sitten joskus Galleria-bileiden jälkeen, helmikuun puolessa välissä.

Minuutti Conaniin.

Duunissa ei varsinaisesti mitään uutta. Kehityskeskustelu venyi yli yhdeksän (melko tuloksekaskin), ja oli pakko tyytyä Hämeentien Pikkolon valikoimaan mitä iltaruokaan tuli. Alun perin oli saileiluakin suunnitteilla, mutta kaipa viikonlopun riennot vieläkin hillitsevät liikuntahaluja. Tai ainakin kykyjä.

Conan. Palataan.